// Kunnostus, Perheveneily, Purjehdus | Kommentoi

Ensimmäisen kesän kokemukset

Vuoden 2011 veneilykesä alkoi poikkeuksellisen myöhään, kun vene saatiin kotisatamaan vasta kesäkuun puolella. Kesään kuului viikonloppupurjehduksien lisäksi reilun viikon kesälomapurjehdus, jonka aikana pyörimme Saaristomerellä. Totuttelimme veneeseen ja toisaalta myös pieneen (4kk) lapseen siinä sivussa.

Kotipoijussa kesäkuussa 2011.

Kotipoijussa kesäkuussa 2011. Huomaa ison skuutin paikka ruoritolpan päässä.

Vauvan kanssa arki ja rutiinit veneessä eivät juurikaan poikenneet maissa olosta. Päivärytmi on mikä on ja sen mukaan eletään ja rytmitetään päivän muu ohjelma. Olemme normaalisti tottuneet siihen, että veneessä herätään viimeistään merisäähän klo 7.50, joskin harvassa olivat ne aamut, että tarvitsi odottaa herätyskellon ääntä. Salongin puolella yöpynyt nahkavekkari piti huolen, että kaikki heräävät ajoissa kuulemaan päivän sääennusteen.

Veneen pakkausta

Veneen pakkausta kesälomareissulle. Matkatavaroiden joukossa myös miehistön uusin tulokas.

Liikkeelle lähdettiin heti aamutoimien jälkeen ja aamupala syötiin yleensä matkalla. Pyrimme hyödyntämään päiväuniajan matkantekoon ja teimme tarkoituksella hieman lyhyempiä purjehduksia. Päivämatkat lyhenivät neljään viiteen tuntiin, jolloin perillä oltiin hyvissä ajoin iltapäivällä

Kaksosissa-2011

Kesälomalle emme asettaneet mitään erityisiä tavoitteita. Olimme saaneet muutamia kutsuja kavereiden mökeille ja kävimmekin loman aikana vierailuilla Svenskärissä ja Nauvossa. Muuten kiertelimme Saaristomerta ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Reissuille sattui keveitä tuulia ja aurinkoisia kelejä. Helle olikin oikeastaan ainoa ongelma pienen vauvan kanssa veneellä. Lämpötila veneessä nousee äkkiä, jollei paikkaan käy yhtään tuulenvire. Nukkuminen käy tukalaksi ja hermo alkaa kiristää itse kullakin. Näitä päiviä ei kuitenkaan ollut montaa, ja tarpeen tullen viritimme sitloodaan varjopaikan, jossa oli hyvä paikka lepuuttaa.

Keveistä keleistä huolimatta, veneen käsittely ja käyttäytyminen tulivat kesän aikana entistä tutummiksi. Muutamia korjauksia/muutoksia teimme veneeseen heti Perämeren reissun jälkeen. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli isopurjeen skuutin paikka. Alunperin Arietassa on ollut keskellä sitloodaa vajaan metrin korkuinen tolppa, jonka päällä on ollut lyhyt levangin pätkä. Meidän veneessä iso skuutattiin ruoritolpan päähän, joka aiheutti melkoisen väännön tolppaan. Järjestely oli toiminut näin jo 25 vuotta, mutta minua se vähän hirvitti. Niinpä teetin sitloodan penkkien väliin rosterista palkin, jonka pulttasin neljällä 10mm pultilla kiinni. Ei notku enää.

Skuuttikisko

Uusi levanki. Skuuttipiste on toistaiseksi kiinteä, mutta tarvittaessa palkin päälle saa asennettua kiskon.

Isopurjeen reiviköysille ei myöskään ollut oikein järkevää systeemiä. Rakentamaan siis. Hommasin SVB:stä (kun muualta ei löytynyt) reivilenkit ja lukot puomiin köysiä varten ja purjeen etukulmaa varten koukut, jotka kiinnittyivät puominiveleen. Tein etupurjeen vanhoista skuuteista uudet reiviköydet ja ostin isoon ja etupurjeeseen uudet 12 mm skuutit. Reiviköydet tulevat puomia pitkin sen etureunaan, jossa on lukot. Reivaaminen tapahtuu niin, että menen mastolle, lasken isopurjetta sen verran, että saan etukulman kiinni koukkuihin, jonka jälkeen veden takaliesman tiukalle ja lukitsen köydet puomille. Vedän ison nostimen tiukalle, jonka jälkeen voin vielä cunninghamilla latistaa purjetta tarpeen mukaan.

Vene toimi kaikissa olosuhteissa mukavasti. Jo aikaisemmin päässä muhinut korjaus- ja muutoslista sai tosin jatkoa, mutta siinä ei sinänsä ollut mitään uutta. Tulevina vuosina edessä olisi ainakin seuraavat hommat:

  • sähköt pitää uusia,
  • sisävalot muutetaan LEDeiksi,
  • vanha jääkääppi lämmittää yhtä hyvin kuin viilentää (uusitaan),
  • keitin vaihdetaan kaasuun (vanha vie sähköä ja on tehoton),
  • vesitankki uusitaan (vanha n. 40 litraa, mallia kumisäkki),
  • mittaristo (5 näyttöä; loki, kaiku ja 3xtuuli) ei tiedä mistään mitään (uusitaan),
  • patjoille tehdään jotain (pestään tai uusitaan),
  • lämmitin uusitaan ja lisäksi
  • vanha ankannokka on kiikkulauta, se lähtee.

Oikeastaan koko ajatus blogin perustamisesta lähti siitä, että muutos- ja kunnostustöitä olisi kiva saada dokumentoitua johonkin. Tässähän sitä blogattavaa sitten riittää.

Kommentoi

Kommentoi