// Kunnostus | Kommentoi

Rungon maalaus, osa 2

Kyljen paikkauksen jälkeen vuorossa oli kylkien hiontaa – vaihteeksi.

Konsultoin muutamaa tuttua maalaria sekä Googlea, joiden perusteella sain jonkinlaisen käsityksen siitä miten appelsiinipinnan hionnan kanssa kannattaa edetä. Olin henkisesti varautunut siihen, että hommaan menee kaiken vapaa-ajan lisäksi myös ikä ja terveys.

Hionta

Epäkesko ja imuri löytyi nyt omasta takaa. Ostin projektia varten Mirkan Microstar P1500 -paperia sekä Abralon-hiontapyöröjä kahdella karkeudella, P2000 ja P3000. Tarkoituksena oli hioa appelsiinipinta pois P1500-paperilla aivan kevyesti, jonka jälkeen Abralon-laikoilla hiontajälkien poisto. Lopuksi vielä hiomatahnalla rungon myllytys.

Mirka  Ceros 625 - my precious.

Mirka Ceros 625 – my precious.

Aloitin hiomisen peräpeilistä, jossa oli muutama valuma. Valumien hionta on kokonaan oma taiteen lajinsa. Työ pitää tehdä käsin, ja ammattimiehen erottaa siitä, että hän hioo pelkästään valumakohtaa, ei ympäröivää aluetta. Parhaaksi alustaksi osoittautui tupakka-askin kokoinen rosteripalikka, jonka ympärille laitoin P1500-paperin tiukasti. Olennaista on, ettei hionta-alusta anna yhtään periksi, jolloin paineen saa kohdistettua juuri oikeaan kohtaan. Valumaa ympäröivän alueen voi tarvittaessa myös suojata teipillä.

Tekniikan opetteluun meni tovi ja tuntui ettei P1500-paperi saanut aikaan merkittävää muutosta. Vaihdoin testiksi P500-paperiin, jolla valuman saikin hiottua hyvin, ilman että hioessa piti painaa yhtään.

Jatkoin peräpeilin hiomista epäkeskon kanssa, johon vaihdoin myös melko nopeasti P500-paperin. Noin karkean paperin kanssa saa olla tosi tarkkana, ettei pintaa vaan hio puhki mistään kohtaa. Varsinkin kulmien ja reunojen kanssa saa olla extra-tarkkana.

Kun appelsiinipinta oli hiottu pois, vaihdoin P1500-paperiin, jolla hioin edellisen paperin jättämät hiontajäljet pois. Kävin pinnan vielä Abralon-laikoilla (P2000 ja P3000) läpi, jotka osoittautuivat uskomattoman tehokkaiksi, ja niiden jälkeen peräpeili lähes peilasi. Käsittämätöntä, että ”hiekkapaperilla” voi saada tuollaista aikaan!

Huono kuva peräpeilistä hionnan jälkeen.

Huono kuva peräpeilistä hionnan jälkeen.

Nyt kun tekniikka oli hallussa, niin eikun töihin – saa suorittaa. Kävin koko rungon läpi ensin P500-, sitten P1500-, sitten P2000- ja lopuksi P3000-pyöröillä. Aikaa tähän meni noin kahdeksan tuntia. Mirkan epäkeskon etu on siinä, että kone on pienikokoinen ja hiominen hoituu yhdellä kädellä. Tein koko hionnan a-tikkailla seisten, ilman sen suurempia telineitä. Koko homma meni paljon kivuttomammin kuin olin olettanut. Välillä näinkin päin.

PB-kylki hiottu Abralon P3000-hiomapyöröllä (kyljen raidoitus johtuu hallin valaistuksesta).

PB-kylki hiottu Abralon P3000-hiomapyöröllä (kyljen raidoitus johtuu hallin valaistuksesta).

Myllytys

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa rungon myllytys hiomatahnalla. Otin hommaa varten rakennuskonevuokraamosta nostokorin lainaan viikonlopuksi (20 €/päivä), jolla pääsi kätevästi oikealle työskentelykorkeudelle.

Maalikaupan setä suositteli kiillotukseen Mirkan Polarshine 10 -ainetta, kun kerroin hänelle projektistani. Ostin Motonetistä Skillin kiillotuskoneen (180mm laikalla) ja siihen kierretyn villalaikan. Vehkeen hinta-laatu-suhde tuntui olevan ihan kohdallaan.

Hiomatahna tuo kylkiin kiillon.

Hiomatahna tuo kylkiin kiillon.

Myllytyksessä ei saa käyttää liikaa hiomatahnaa. Liika aine tukkii villalaikan eikä se enää hio yhtä tehokkaasti. Hiomakoneen kierrokset kannattaa pitää mahdollisimman matalana (about 1000 kier./min), ja pinnan lämpötilaa voi koittaa kädellä, jottei maalipinta pääse palamaan.

Vahat kyljessä. Kova suojavaha puuttuu vielä.

Vahat kyljessä. Kova suojavaha puuttuu vielä.

Aikaa rungon myllytykseen kului rapiat 8 tuntia. Ilman hyviä telineitä aikaa olisi varmasti mennyt tuplaten.

Kehitin projektin aikana jonkinlaisen aplari-neuroosin, jonka seurauksena sitä näkee nykyisin appelsiinipintaa joka paikassa. Kauppojen parkkipaikoilla tulee välillä oikein pysähdyttyä (mahtaa jengi ihmetellä…) katsomaan uusien autojen maalipintoja – jälki voi olla aivan karmeaa!

Myllytyksen jälki ei tietenkään tyydyttänyt, tai ongelma oli oikeastaan se, etten uskaltanut hioa maalipintaa riittävästi; jostain kohdista silmiin pistää edelleen appelsiinipintaa. Katsotaan tilannetta nyt kesän verran, ja jos neuroosi vaivaa edelleen syksyllä, niin pitää hioa maalipintaa lisää.

Myllytyksen jälkeen vuorossa oli nimen ja kylkiviivan teippaus, niistä lisää seuraavaksi.

Valmis - huh.

Valmis – huh.

Kommentoi

Kommentoi