// Kesäloma 2014, Perheveneily, Purjehdus

Loma Goes On

Rauhallisen Flatön lahdellä vietetyn yön jälkeen nostettiin tiistaiaamuna (29.7.) koukku klo 9.00 ja jatkettiin lomaa kohti Svenskäriä, Korppoon länsipuolelle. Lammasjuhlat tuttavien mökillä oli ainoa sovittu tapaaminen lomalla. Tuulet sattuivat sopivasti ja päästiin sivu-sivuvastaisessa tuulessa mukavasti 22 mailin matka. Ilma oli helteinen, mutta merituuli helpotti oloa. Maissa olisi varmasti ollut tukalaa.

Olemme tänä kesänä alkaneet juniorin kanssa harjoittelemaan liiveillä uimista. Tai eihän tuohon mitään sen suurempia harjoituksia vaadita – liivit päälle ja mereen. Uintia varten meillä on toiset liivit, jotka roikkuivat koko loman ajan mantookista. 3-vuotiasta elohiirtä ei juurikaan ole tarvinnut rohkaista uimaan, vaan hän on yleensä jo liivit päällä menossa, kun vasta kampean omia simmareita jalkaan. Käytiin ensimmäistä kertaa veneen perästä uimassa heinäkuun puolessa välissä ja uskomattoman nopeasti hän on pulikoinnin oppinut.

Svenskärissä pludasimme päivän aikana kolme kertaa, eikä sankaria meinannut millään saada ylös vedestä. Huulet sinertäen ja hampaat kalisten hän vakuutti ”ettei mulla Isi ole kylmä”.

Olisikohan tämä päivän viimeinen uinti? Aurinko lämmitti uimarin nopeasti ja palautti värin huuliin.

Olisikohan tämä päivän viimeinen uinti? Aurinko lämmitti uimarin nopeasti ja palautti värin huuliin.

Yö Svenskärissä oli rauhallinen ja tuuli tuli kevyenä jostain etelän suunnalta. Ajatuksena oli viettää seuraava päivä paikallaan, mutta tuuliennusteet sanoivat, että matkaa kannattaisi jatkaa: Yksi suunnitelma oli suunnata Ahvenanmaan pohjoispuolen saaristoon, jossa emme aikaisemmin olleet käyneet. Reippaat kaakonpuoleiset tuulet veisivät meidät nyt hienosti Kihdin yli.

Keskiviikkona (30.7.) matkaa siis jatkettiin avotuulessa Lappoon, jossa pääsimme kauppaan. Satamassa oli hyvin tilaa, ja otimme paikan laiturin pohjoispuolelta. Käytiin miesten vuorolla saunassa, jonka koko ei kyllä millään tavalla korreloi vierasvenepaikkojen kanssa. Lapossa toimii ilmeisen hyvä kausiravintola (näin olemme kuulleet), joka tosin jäi meiltä kokematta. Illan mittaan laituri täyttyi veneistä, ja ravintolasta kotiutuvien iloisten veneilijöiden äänet kaikuivat lahdella yö myöhään.

Venekokin messistä. Helteellä riittää vähän kevyempikin eväs. Syötiin usein ruokaisia salaatteja iltaisin, kun pikkuväki oli jo unten mailla.

Venekokin messistä. Helteellä riittää vähän kevyempikin eväs. Syötiin usein ruokaisia salaatteja iltaisin, kun pikkuväki oli jo unten mailla.

Seuraavana aamuna saatiin loman ainoat kunnon ukkossateet. Aamupäivän aikana sataman yli pyyhkäisi muutama ukkosrintama, joiden aikana piti veneen sisällä laittaa oikein valot päälle. Ei tuntunut muillakaan veneillä olevan kiire mihinkään, kaikki pitelivät sadetta paikoillaan.

Lappo sateen jälkeen. Ei olisi aamulla uskonut, että päivästä tulee lähes pilvetön.

Lappo sateen jälkeen. Ei olisi aamulla uskonut, että päivästä tulee lähes pilvetön.

Sääennusteet pitivät paikkansa, kun sade lakkasi puoliltapäivin ja tuuli alkoi puhaltelemaan lännen puolelta. Olimme seurailleet tuuliennusteita pidemmän aikaa ja näytti siltä, että tuulet tulisivat pysymäänkin lännessä (6-10 m/s) seuraavien kolmen päivän ajan. Emme halunneet lähteä puskemaan vastatuuleen, vaan tehtiin uudet reittisuunnitelmat ja käännettiin keula pohjoiseen kohti Katanpäätä. Isokarillakin olisi kiva käydä. Sieltä voisi sitten itätuulella pyyhkäistä suoraan Ahvenanmaan pohjoispuolelle.

Niinpä irroitettiin köydet vähän ennen yhtä ja lähdettiin Kihtiä pitkin kohti Selkämeren kansallispuistoon kuuluvaa Katanpäätä. 21 mailin matka meni leppoisasti sivutuulessa; vauhti pysyi tasaisesti viiden ja kuuden solmun hujakoilla ja perillä oltiin ennen viittä.

Katanpään satamassa oli hyvin tilaa vielä illallakin. Etsi kuvasta lyhin masto ja huuda BINGO!

Katanpään satamassa oli hyvin tilaa vielä illallakin. Etsi kuvasta lyhin masto ja huuda BINGO!

Katanpäässä on yrittäjä vaihtunut täksi kesäksi ja muutokset ovat pelkästään positiivisia. Uutta on muun muassa satamatoimiston iso terassi ja laitureille tuotu vesijohtovesi, joka on vedetty mantereelta. Yrittämisen meininki näkyy selvästi: tarjolla on aamupalaa ja keittolounasta, ja mikä parasta – kaikki tehdään alusta lähtien itse! Ei voi kun toivoa että ihmiset löytävät Katanpään ja investoinnit kannattavat. Joku tiesi kertoa, että yrittäjällä on viiden vuoden sopimus tiloista ja satamasta.

Tykin sirpalesuoja (?). Oletettavasti tuossa keskellä on ollut tykin putki. Tykkipatterilta oli hyvät näköalat selkämerelle.

Tykin sirpalesuoja (?). Oletettavasti tuossa keskellä on ollut tykin putki. Tykkipatterilta oli hyvät näköalat selkämerelle.

Käytiin kävelemässä – toiset meistä juoksivat – tykkipatterilla ja nähtiin matkalla myös kesän ensimmäinen rantakäärme (luikerteli piiloon niin nopeasti, etten saanut siitä kokokuvaa). Katanpään historia on mielenkiintoinen ja siihen voi tutustua saarelta löytyvien kylttien avulla. Johanna Pakola on hiljattain kirjoittanut Katanpäästä myös kirjan, joka on varmasti sotahistoriasta kiinnostuneille omiaan.

Informatiivisia ja mielenkiintoisia opastauluja, jotka kertovat saaren historiasta. Osa rakennuksista on kunnostettu, osasta on jäljellä ainoastaan kivijalka.

Informatiivisia ja mielenkiintoisia opastauluja, jotka kertovat saaren historiasta. Osa rakennuksista on kunnostettu, osasta on jäljellä ainoastaan kivijalka.

Illalla taas uitiin ja kulutettiin viimeisetkin energian rippeet niin, että aluksessa oli hiljaista klo 20:00. Istuskeltiin sitloodassa pitkään valkoviinin kera ja nautittiin lämpimästä (ja rauhallisesta) illasta.

Seuraavana aamuna matka jatkui Uuteenkaupunkiin.