// Kesäloma 2014, Perheveneily, Purjehdus

Visit Åland

Kesäloman seuraava legi suuntautui Ahvenanmaan suuntaan, kun maanantaina 4.8. lähdimme Iniöstä länteen. Tuuli oli edellispäivän tapaan reipas, mutta suunta oli meille sopivasti sivusta. Laitettiin yksi reivi isoon heti lähtiessä, joskin purettiin se pois vielä ennen Kihtiä.

Seuraavaksi yöksi oli luvattu kovaa itätuulta, joten määränpääksi valikoitui Hummelholm, luonnonsatama Lapon pohjoispuolelta. Täälläkin oltiin viimeksi käyty vuonna 2008 S/Y Jennillä. Päivämatka oli taas lyhyt, reilut 15 mailia, joten perillä oltiin hyvissä ajoin.

Hummelholm, Åland.

Hummelholm, Åland.

Rantautumisen jälkeen aloin ihmettelemään kaikua, joka tuntui varsinkin matalassa, alle viiden metrin vedessä näyttävän kaksi kertaa liian suuria lukemia. Tämä oli aiheuttanut hämmennystä jo useamman kerran aikaisemminkin kesällä – eihän uusi kaiku nyt voi näyttää väärin? Kaiun gainin säätö korjasi ongelman, jonka jälkeen lukemat alkoivat olemaan huomattavasti järkevämpiä (korjasin syvyyslukemat oikeiksi muutamiin blogipostauksiinkin).

Helteinen ilta kului vesileikkien merkeissä, jonka lisäksi viriteltiin mato-onget kuntoon ja käytiin koettamassa kalaonnea. Juniorin Angry Birds (lue: ämribööds) -onki pääsi nyt ensikertaa tositoimiin.

Matojen löytäminen saaristosta ei muuten ole ihan helppoa. Lapon kaupantädillä oli tähän oiva vinkki: pakastekatkaravut. Perimätiedon mukaan kalansaannin pitäisi olla varmaa, joskin meidän kokemukset hieman eroaa tästä.

Onkitouhuja.

Onkitouhuja.

Ajatus onkimisesta viehätti pientä miestä suuresti ja innostus oli käsin kosketeltavissa. Vielä kun yhtälöön lisää totaalisen kärsivällisyyden puutteen, niin onkiretkestä tulee ikimuistoinen. Ensimmäisen kahden minuutin jälkeen herra totesi kekkosmaiseen tapaan, että ”pidä sä Iskä mun onkea, niin mä tuun nostamaan sen sitten, kun siellä on kala”. Kalliolla juoksentelu onkin paljon kivempaa.

Seuraavana aamuna matka jatkui aamu-uinnin jälkeen Seglingen suuntaan. Päästiin navakassa kaakkoistuulessa sivu- ja sivumyötäisessä Bäröhön asti, jonka jälkeen käännyttiin suoraan etelään. Otettiin yksi reivi isoon ja vedettiin rullaa reilusti sisään. Purjehdittiin kympin tuulessa niin ylös kuin päästiin, ja hetkittäin meno oli sen verran kallistavaa, että melkein olisi voinut ottaa isoon toisenkin reivin. Päästiin kuitenkin yhdellä halssilla Seglingeen asti, joka osoittautui tosi kivaksi paikaksi.

Klo 19:00 vajan nurkille alkoi kerääntymään ihmisiä Ahvenanmaan pannukakun toivossa.

Klo 19:00 vajan nurkille alkoi kerääntymään ihmisiä Ahvenanmaan pannukakun toivossa.

Rantavajassa oli myynnissä aivan tuoretta savusiikaa ja Ålandspannkaka’a. Hyvin huomasi, että emännällä oli pieniä lapsia, niin hyvin oli lapset huomioitu sataman palveluissa: Rannassa oli hyvin varusteltu hiekkalaatikko, syöttötuoli ja lainarattaat kaupassa käyntiä varten. Pieniä hyvin oivallettuja asioita. Rattaat tulivatkin tarpeeseen, sillä kauppa on reilun 500 metrin kävelymatkan päässä. Pienen kaupan tarjonta oli vaatimaton, mutta löysimme sieltä silti kaiken tarpeellisen.

Kauppareissulla. Miksi kävellä jos voit juosta?

Kauppareissulla. Miksi kävellä jos voit juosta?

Jos Norrbystä jäi vähän persoonaton olo, samaa ei voi sanoa idyllisestä Seglingestä. Paikkaa voi tunnelman ja palvelun puolesta suositella varauksetta, varsinkin pikkuväen kanssa matkaaville – miksei toki muillekin. Suojaisesta satamasta löytyy paikat 30 veneelle. Seglingen luontopolku ja sisäjärvi jäivät meiltä näkemättä, jääköön ne seuraavaan kertaan.

Seglingen suojaisassa satamassa on tilaa 30 veneelle.

Seglingen suojaisassa satamassa on tilaa 30 veneelle.

Keskiviikkona matka jatkui Degerbyhyn, miehistön oli päästävä pesulle. Matkaan lähdettiin taas yhden reivin kanssa, mutta se purettiin pois jo alkumatkasta, kun tuuli oli kevennyt ja tuli nyt sivusta. Matkalla nähtiin ruotsinlaivoja, joista lapset olivat aivan pähkinöinä – juu, myös se vajaan vuoden ikäinen kruunupäinen neiti.

Perillä Föglössä kiinnityimme vanhan puolen ponttoonilaituriin, kun puulaiturin kohdalta oli valtaosa poijuista poistettu. Käytiin kaupassa tekemässä perusteellisempi täydennys ja illalla saunassa pesemässä suolavedet pois.

Auringonlasku Föglössä.

Auringonlasku Föglössä.

Laiturissa viereemme sattui Albin Viggenillä liikkunut ruotsalainen isä-poika-miehistö, joka oli aamulla lähtenyt Jurmosta. Laskeskeltiin toisen naapurin kanssa saunassa, että legille tuli mittaa yli 50 mailia, mikä alkaa olemaan hyvä päivämatka – 23-jalkaisesta veneestä puhumattakaan.

Föglö By Night.

Föglö By Night.

Föglö oli tämänkesäisen lomareissun läntisin paikka, sillä seuraavana päivänä kokka käännettiin idän suuntaan.

  1. On teillä omanlaista hauskaa lasten kanssa seilatessa. Nauratti nuo ongintatuokiot ja pienimmänkin kiinnostus ruotsinlaivoihin 😀

    Hienot kuvat olette napsineet, varsinkin nuo kaksi alinta iltakuvaa ovat todella upeita! Minusta se on hurjan kaunista kun auringonvalo siivilöityy pilvien välistä diskovaloiksi ja napsinkin niistä tilainteista innokkaasti kuvia. Myöhemmin yleensä huomaan, että ei se efekti oikein näykään kuvissa, vaikka kontrasteja korostavien aurinkolasien läpi katsoessa taivaalla oli hienot valokeilat. Mutta teillä onnistui 🙂

    • Kiitos Merenneito – erittäin hyvin sanottu: omanlaista hauskaa. Saankohan käyttää tuota määritelmää jatkossa? 🙂

      Auringonlaskut tuntuu olevan vähän sellainen sweet spot, joten niitä tulee fotailtua usein… ehkä vähän liiankin.

  2. 😀 Ilman muuta saat käyttää ja tähdennän vielä, ettei ”omanlaista hauskaa” pyri arvottamaan mitään, vaan osoittaa että hauskuutta on monenlaista.

    Meillekin nuo auringonlaskut ovat the tapahtuma iltaisin ja kuvia niistä kertyy paljon. Oikein mielelläni katselen myös toisten auringonlaskukuvia, niin että lisää vaan näitä!

Kommentointi on suljettu.