// Perheveneily

Perheveneilyn alkeet

Tämän postauksen aihe on pyörinyt päässä viime kesästä saakka, kun Luin Jarkko Tontin Hesariin kirjoittaman Miksi kukaan hankkii lapsia? -jutun.

Jos on aikaisemmin purjehtinut pariskuntana, muutos perhepurjehdukseen on melkoinen. Perheveneilyä käsittelevissä blogeissa ei useinkaan kerrota lapsiperheen venearjesta; käytännön asioista ja miksei myös haasteista. Touhusta saa muutenkin melko ruusuisen kuvan.

Haaveilu on laituriharrastusten kestosuosikki.

Haaveilu on laituriharrastusten kestosuosikki.

Viime kesän vajaa kolmiviikkoinen Saaristomerellä 3- ja 1-vuotiaan kanssa oli meille ensimmäinen laatuaan. Ikimuistoinen. Edellinen kesä kului kuivilla, mutta kaksi sitä aikaisempaa kesää purjehdimme pikkulapsen kanssa: kesällä 2011 juniori oli 4-kk ikäinen, seuraavana kesänä (ylläri…) vuoden vanhempi.

Aikaisempina (lapsettomina) kesinä matkaa on tehty omien mieltymysten mukaan, eikä matkantekoa ole haitannut muu kuin keli. Kun veneessä on pieniä lapsia, asetelmat ja lähtökohdat muuttuvat täysin: kipparista tulee takapuolenpesijä ja päivämatkan pituuden määrittää päiväunirytmin lisäksi uhmaikäisen oikut. Varsinkin pienten lasten kanssa toinen vanhemmista on usein naulittu huoltohommiin, jolloin purjehdus muistuttaa enemmänkin yksinpurjehdusta.

Kysymys kuuluukin: miksi kukaan haluaa purjehtia vaippaikäisten kanssa?

Viime kesän kokemuksia rikkaampana, lähdemme tulevaan kesään intoa täynnä ja luottavaisin mielin.

Rytmi ja asenne

Avain onnistuneeseen purjehdukseen on oikea asenne. Asennemuutokseen voi valmistautua etukäteen, mutta todellisuus iski minuun ainakin vasta vesillä.

Pikkulasten kanssa on hyväksyttävä se, että päivämatkat ovat lyhyitä – vaikka kuinka kovasti tekisi mieli mennä vielä pari tuntia. Varmasti tähänkin on poikkeuksia, mutta meille sopiva päivämatka on 3-4 tuntia. Teimme viime kesänä muutaman pidemmänkin legin, jotka kostautuivat 3-vuotiaan totaaliturhautumana. Energiaa on pakko päästä tuhoamaan ja se ei veneessä onnistu. Sylivauvan kanssa tilanne on ehkä hitusen helpompi.

Päivän väsynyt hetki.

Päivän väsynyt hetki.

Lasten normaalista päivärytmistä on veneellä pidettävä kiinni, mikä tarkoittaa lähes jatkuvaa ruuan suunnittelua, -valmistusta tai syömistä. Jos ruokailun kanssa on myöhässä, tilanne on paha. Silloin onkin hyvä, että veneestä löytyy aineksia nopeaan lounaaseen.

Vaikka itse pärjäisikin yhdellä lämpimällä ruualla päivässä, lasten kanssa se ei onnistu. Helppo lounaan pohja tulee vaikkapa Mummon muusista, joka valmistuu hetkessä ja täyttää vatsan tehokkaasti. Kaveriksi kelpaavat nakit, ja taas on miehistö tyytyväinen.

Vaimo on näissä ihan mestari: Edellisillan perunoista, omenoista, suolakurkuista ja hillosipulista syntyy äkkiä sormisyötävä lounas, joka on helppo syödä vaikkapa mukin pohjalta sitloodassa. Viinirypäleet, omena-, kurkku- ja porkkanatikut puolestaan luovat pohjan evästauolle, kun tekeminen muuten alkaa olemaan kortilla ja pinna kiristyy.

Rusinat ovat pelastaneet meidät monesta pinteestä. Ne muuttuvat vieläkin paremmiksi, kun ne saa itse syödä pienestä rasiasta.

Ohjelmaa ja tekemistä

Purjehduksen aikana pitää saada tehdä asioita. Tämä siis jos on luonteeltaan kaikkeen osallistuva ”mäkin haluun Isi nostaa sitä ankkuria”-tyyppinen tapaus. Meidän kokemuksien mukaan, jos päivän aikana keskimäärin saa tehdä enemmän asioita kuin kielletään, se pitää yleensä mielialan hyvänä. Tämä pätee ihan kotonakin.

Takakannen vesileikit veivät pienen miehen mennessään; hommaa riitti koko päiväksi.

Takakannen vesileikit veivät pienen miehen mennessään; hommaa riitti koko päiväksi.

Jos ilmat vaan sallivat, vesileikit toimivat aina. Viime kesän suurin hitti oli uiminen ja veikkaan, että ensi kesäkin menee enemmän tai vähemmän uikkarit jalassa. Toivotaan että on myös lämmintä.

Meillä vanhempi muksu vietti viime kesänä käsittämättömän pitkiä aikoja ämpärin, rätin ja suihkepullon kanssa takakannella hääräten. Hommaa riitti, kun aurinko kuivasi hetkessä ”vastapestyn” kannen. Saippuakuplia on myös kiva puhallella veneen liikkuessa, kun tuuli vie kuplat hetkessä kauas pois.

Uskollinen Puksu, vuodelta -86.

Uskollinen Puksu, vuodelta -86.

Liikkeellä ollessa meillä kulkee lähes aina perässä Puksu. Plaston muovisella hinaajalla on ikää yli 25 vuotta ja se on vuosien saatossa kokenut kovia. Maileja sillä on allaan tuhansia. Jos Puksun naru katkeaisi hinauksen aikana, kääntyisin takaisin hakemaan sitä. Lapset eivät sitä välttämättä vaatisi. Heillä kun ei vielä ole niin pitkää yhteistä historiaa.

Rajat on rakkautta

Meillä on alusta alkaen ollut veneellä selkeät pelisäännöt, joiden mukaan lapset ovat oppineet elämään. Esimerkiksi rantautuessa molemmilla on sitloodassa omat paikkansa, jos jotain yllättävää tapahtuu. Meillä on kaiteissa partaaseen asti ulottuvat verkot, joten kauniilla kelillä vanhempi saa kulkea kannella vapaasti. Jos keli on kovempi, käytämme sitloodassa turvavaljaita. Kannelle ei luonnollisestikaan tällöin ole mitään asiaa.

Takakannen hommia.

Takakannen hommia.

Tabletti on meillä vähän kaksiteräinen miekka. Toisaalta 4-vuotias saa sen kanssa ajan kulumaan oikeinkin hyvin, ongelma tulee kun pitäisi tehdä jotain muutakin. Käsissä on aina mojovan riidan ainekset. Siksipä olemme lähteneet siitä, että tablettia katsotaan (jos katsotaan) loppumatkapainotteisesti, ei siis heti kun rossit irtoavat.

Loppupeleissä lasten viihtymisessä kyse on ihan samoista asioista kuin maissakin. Aika on parasta mitä lapselle voi antaa. Lapset nauttivat yhdessä vietetystä ajasta ja yhdessä touhuamisesta, ja juuri tähän vene-elämä soveltuu mitä parhaiten. Tilat ovat pienet, joten kovin kauas ei pääse vaikka haluaisikin. Lapset sopeutuvat ympäristöön nopeasti ja yhteistä tekemistä on helppo keksiä, kun antaa lasten osallistua mahdollisimman moneen.

Joku opinnoissaan pidemmälle päässyt voi varmaan kirjoittaa aiheesta Perheveneilyn perusteet – kuinka veneily muuttuu vuosien varrella, kun lapsille tulee ikää lisää. Oman lapsuuden venemuistoissa aika ei koskaan tullut pitkäksi ja puuhaa riitti aina. Muistaakohan Isänikin asian samalla tavalla?

  1. Erittäin hyvä ja kiinnostava postaus, jossa monta kohtaa, jotka mekin allekirjoitamme viime kaudelta. Moottoriveneellä siirtymät voi toki tehdä nopeamminkin, joten siinäkin suhteessa eroa purjeveneilyyn toki on esim. ajankäytön suhteen. Uhmaikäisen kanssa veneilyssä on tietysti ihan omat haasteensa… Tuo pesurätti käteen -pikku gastille on asia, joka otetaan Aavassakin käyttöön varmasti – kiitos vinkistä. 🙂 Miten muuten olette hoitaneet rantautumiset? Lapset istuvat paikoillaan, kun käsketään… useimmiten? 😉

    • Rantautuessa molemmilla on tosiaan sitloodassa omat paikkansa: nuorempi istuu rinkkatuolissa, joka on köytetty kiinni sprayhoodin suojaan, ja vanhempi istuu omalla paikallaan sitloodan toisella puolella, myös sprayhoodin alla. Tuo rinkkatuoli on ollut ihan sairaan hyvä ja monikäyttöinen kapistus. Se kun palvelee veneessä syöttötuolina ja maissa kantovälineenä.

  2. Löysin blogisi tänään ja ihanaa että löysin! Täältähän löytyi upeita merelleisiä kuvia ja hyvää kerrontaa ja aiheita. Pitääkin ”penkoa” blogisi oikein ajan kanssa. Meidän venekunta veneileen 25 jalkaisella moottoriveneellä ja rakastamme veneilyä ja merta todella paljon. Ihanaa, että uusi kausi on edessä! Upeaa ja turvallista veneilykautta teidän venekunnalle.

    • Terve Katinka! Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa; monipuolisia kuvia ja mielenkiintoisia matkakertomuksia. Tervetuloa lukijaksi!

  3. Hyvä aihe ja hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan! Kiva että löysin blogisi. Mukavaa veneilykautta teidän perheelle :)! /Juulia

    • Kiitos! Ja tervetuloa seuraajaksi. Teillä on blogin perusteella ollut ikimuistoinen vuosi, ja edessä on vielä jokunen maili ennen kotoista Saaristomerta. Suotuisia tuulia kotimatkalle!

  4. Asiallinen ja mielenkiintoinen postaus :-). Allekirjoitan täysin myös sen, että vaikka tilaa veneessä on vähän, lapset ovat viihtyneet. Veneillessä ollaan läsnä ja perhe on koolla. Meillä lapset ovat jo isoja, mutta edelleen olemme viettäneet aikaa yhdessä veneillen. Ainutlaatuista, ihanaa aikaa.

    Meillä on ollut lapsilla myös myös siivouspuuhia, oman veneen perässä vetämistä. Kumivene, jossa lapset hinautuivat perässä :-D. Kajuutasta kurkkien ”kioski”, josta tytär myi pientä syötävää. Mielikuvitus on ollut rajaton :-).

    Meillä oli ystäväperhe mukana pienen poikansa kanssa, ja hänellä oli käytössä kännykkä… Sitä huudon määrää kun taajuudet eivät riittäneet ja kännykästä loppui akku… mukavaksi retkeksi tarkoitettu purjehdus ei ollut ihan sitä mitä suunnittelimme…

    Laitoin blogisi lukulistalleni 🙂

    • Terve Viherrys! Tämän postauksen seurauksena on ollut mukava kuulla muidenkin venekuntien kokemuksia perheveneilystä. Aava kutsuu -blogissa oli myös hyvää keskustelua aiheen tiimoilta, ja olen tuosta samaa mieltä, että veneellä viihtyminen vaatii tosiaan hieman mielikuvistusta. Mutta siitä usein syntyy ne parhaat leikit. Tervetuloa lukijaksi ja mukavia purjehduksia Näsijärvellä!

Kommentointi on suljettu.

Webmentions

  • Kevätretkellä Stora Svartössä - Aava kutsuu 10.5.2015

    […] Hyviä vinkkejä veneileville perheille muuten löytyy juuri Rantojen miehen Perheveneilyn alkeet -postauksesta. Venekesä kirjassaan Margareta Diedrichs kirjoittaakin, että veneily lapsen […]