Remontti veneellä etenee omaan rauhalliseen tahtiinsa. Tänä keväänä ohjelmassa on sitloodan tiikkipintojen uusiminen. Kuullostaa simppeliltä hommalta, varsinkin kun tiikkien asennus on ulkoistettu. Totuus onkin jotain aivan muuta.
Aloitin remontin maaliskuun lopulla ohjauspedestaalin irroituksella. Ratti on asennettu veneeseen vuonna -87 ja se on tolkuttoman suuri, epäkäytännöllinen eikä kuulu Ariettaan. Ajatuksissa onkin pyörinyt rattiohjauksen muuttaminen takaisin pinnaan ja nyt oli hyvä tilanne testata asiaa.
Välittömästi pedestaalin irroituksen jälkeen valkeni kuinka paljon tilaa sitloodassa onkaan. Päätös oli siis helppo: ratti lähtee. Kauppaan sisältyy myös ohjaustuntuma, josta voi ratin kanssa vain haaveilla – ainakin kun puhutaan Whitlockin vaijerivälitteisestä ohjauksesta.
Purkuosaston hommat
Sitloodaremontti jatkui vanhojen tiikkien purkamisella. Sitloodan laatikon kannet vuosivat edellisinä kesinä, ja melko pian selvisi myös miksi.
Tiikkirimoituksen alla oli 15 mm umpimahongista tehty laudoitus, joka oli läpipulteilla kiinni lasikuidussa. Mahongin ja lasikuidun välissä ei ollut mitään tiivistysmassaa, joten laudoituksen alle oli päässyt vettä paikkoihin, josta se ei päässyt valumaan pois. Mahonki oli siis valtaosin kukkamultaa. Tämä(kään) konstruktio ei suinkaan ollut alkuperäinen, vaan 80-luvun lopun perua.
Sitloodan pinnat olivat tiikkien poiston jälkeen aika hurjassa kunnossa. Hioin lasikuitupinnan röpöläisyyden pois nauhahiomakoneella, mutta suurin homma oli reunojen ja kulmien läpikäynnissä. Sikaflexit lähtivät lopulta ainoastaan taltalla ja vasaralla.
Penkkien vedenpoisto on mielenkiintoinen yksityiskohta sekin. Penkit viettävät hieman takareunaan päin, jossa kulkee reilut vesiurat. Vedenpoisto on hoidettu kourun pohjasta lähtevillä letkuilla, jotka johtavat veneen kyljissä kulkeviin putkiin, jotka puolestaan johtavat vesilinjan alapuolelle. Kansi tyhjenee samoja putkia pitkin.
En tiedä mitä Olle Enderlein on tässä kohtaa ajatellut, mutta konstruktiota on hankala lähteä muuttamaan jälkikäteen. Systeemi pelaa hyvin niin kauan, kunhan putket (halk. n. 15mm) eivät mene roskista tukkoon. Näillä mennään siis.
Epoksia ja kuitua
Sitloodan välikansi kulkuluukun edessä oli jostain syystä notkolla; se kaatoi hieman eteenpäin, mikä olisi kerännyt vettä kulkuluukun eteen. En tiedä onko se tullut näin ulos muotista tarkoituksella vai vahingossa, mutta asia oli korjattava ennen tiikkien asennusta. Tiedossa oli siis laminointihommia.
Välikannen oikaisuun käytin Finnfoamia, jonka päälle voi laminoida epoksilla. Polyesteri-hartsia suulakepuristettu polystyreenilevy ei kestä. Aloitin levyn työstön nauhahiomakoneella, jonka jälkeen tasoitin levyn epäkeskolla oikeaan paksuuteen.
Täytelevyn päälle tuli neljä kerrosta 450 g/m2 katkokuitumattoa, jonka päälle laminoin vielä kaksi kerrosta 160 g/m2 kudottua kangasta, jonka jälkeen tuloksena oli siisti ja sileä pinta.
Ruorikoneiston poisto jätti takakanteen reilun kokoisen aukon, joka oli myös laminoitava umpeen.
Kansi on kerrosrakennetta vaahtoytimellä, ja sillä on paksuutta 30 mm. Homma lähti liikkeelle siitä, että ruuvasin kannen alle 4mm vanerilevyn, jonka päälle liimasin 20 mm Finnfoam-levyn. Levy toimii kannen ydinaineena. Finnfoamin päälle laminoin lasikuitua 10 mm.
Seuraavaksi edessä on vähän kittausta, hiomista ja maalausta, jonka jälkeen penkkien päälle pääseekin vetämään uudet tiikit. Alkavan lomaviikon ohjelma on siis jo melko hyvin selvillä.
Mielenkiintoinen projekti. Hommaa riittää mutta lopussa kiitos seisoo!
Juu, jotenkin nämä projektit tuppaavat aina paisumaan, mutta nyt aletaan olemaan jo voiton puolella. Puuseppä kävi alkuviikosta koesovittamassa tiikkejä ja kyllä tulee sitloodasta hieno! Teilläkin taitaa olla vielä tiikkikannen uusiminen tuoreessa muistissa – oliko homma vaivan väärtti?
Loistavaa tekemistä. Lisäsimme blogiimme haasteen teille http://tahdenyhden.blogspot.fi/2015/05/liebster-award.html
Kiitos ja kiitos! Sainkin jo Aava kutsuu -blogin Vedenneidolta samaisen haasteen, johon yritän vastailla jahka vene taas kelluu.