// Kunnostus | 5 kommenttia

Lomaviikon satoa

Talvilomaviikko kului nopeasti veneellä hääräten. Läheskään kaikkia suunniteltuja hommia en tietenkään saanut tehtyä, joten edessä on vielä tiukka rutistus ennen toukokuun viimeisen viikonlopun laskua.

Johto poikineen. Konetila mottorin irroituksen jälkeen.

Johto poikineen. Konetila mottorin irrotuksen jälkeen.

Moottorin irrotuksen jäljiltä konehuone oli sanalla sanoen sekava, likainenkin jopa. Aloitin siis lomaviikon sähkötöillä, kun siirsin päävirtakatkaisimen konetilasta sitloodan laatikkoon. Jälleen kerran yksinkertaiselta kuullostava asia sai tolkuttomat mittasuhteet, kun samalla meni uusiksi valtaosa kaapeleista. Noh, aika ison osan sain uusiokäyttöön ja nyt kaapelointi on asiallisesti tehty. Asensin konetilaan samalla hyvät työskentelyvalot. Sähkötöihin saa veneellä kulumaan loputtomasti aikaa, mutta nyt kaikki alkaa olemaan kunnossa (kuuluisat viimeiset sanat). Teen sähköistä vielä erillisen postauksen jossain vaiheessa.

Pääkatkaisija löysi paikkansa sitloodan laatikosta. Kaikki johdot ovat 35 neliön kaapelia.

Pääkatkaisija löysi paikkansa sitloodan laatikosta. Kaikki johdot ovat 35 neliön kaapelia.

Kun sähkötyöt oli tehty, vuorossa oli konetilan siivous ja maalaus topcoatilla. Puhaltimella sai tilaan mukavasti lämpöä, mikä edesauttoi maalin kuivumista. Maalin kuivuttua, nostimme moottorin takaisin veneeseen. Koneen asennuksessa kului päivä sitloodan alla, kamalissa asennoissa ja ahtaissa paikoissa touhuten.

Väriä pintaan

Sitloodan maalaus alkoi telalla ja pensselillä. Ajatuksena oli maalata sitlooda kokonaisuudessaan Internationalin Toplac-maalilla, jolla saa mainosten mukaan ”ruiskulla maalatun lopputuloksen pensselillä”. Epoksilla laminoituihin pintoihin ei kuitenkaan tartu kuin polyuretaanimaali, joten maalasin penkkien päälliset ensin kertaalleen Tikkurilan 20-kiiltoisella Temadurilla. Tätä edelsi tietenkin jo tutuksi tullut kittaus-hionta-kittaus-hionta-puhdistus-prosessi.

Takakannen pohjatyöt tehty ja seuraavana vuorossa maalaus.

Takakannen pohjatyöt tehty ja seuraavana vuorossa maalaus.

Toplacilla maalaus alkoi epäilyttämään siinä määrin, että soitin tutulle maalarille ja kysyin ehtisikö hän tulla suihkimaan sitloodan ruiskulla. Ari heitti pallon takaisin ja kysyi olenko ajatellut maalaamista itse ruiskulla. Aluksi ajatus hieman epäilytti, mutta jo saman puhelun aikana takki kääntyi: kävin seuraavana päivänä ostamassa Motonetistä yläkannuruiskun (25€).

Sitlooda-2015-Pohjamaalaus

Penkit maalattu kertaalleen Temadurilla.

Yläkannuruisku vaatii kompressorilta ilmantuottoa hieman yli 200 l/min, joten ihan pienimmällä kompuralla ei pärjää. Lisäksi ruiskun lähelle kannattaa laittaa paineensäädin ja vedenerotin, jotta ilma varmasti on puhdasta ja paine pysyy tasaisena.

Pinnat kitattu ja hiottu vielä viimeisen kerran. Reunojen teippaamiseen ja suojaamiseen kului yllättän paljon aikaa.

Pinnat kitattu ja hiottu vielä viimeisen kerran. Reunojen teippaamiseen ja suojaamiseen kului yllättän paljon aikaa.

Kävin Arin luona maalauksen pikakurssilla, jossa käytiin läpi ruiskumaalauksen perusteet, ruiskun säädöt ja puhdistus. Sain matkaan myös tarvittavat maalit, kovettimet ja ohentimet. Maaliksi valikoitui 30-kiiltoinen Sayerlackin TU 0218, jolla kuulemma apinakin saisi tasaista jälkeä. Oletin että se sopii myös minulle.

Ensimmäinen maalikerros vedetty Motonetin rikkinäisellä ruiskulla.

Ensimmäinen maalikerros vedetty Motonetin rikkinäisellä ruiskulla.

Kaadoin ohentimet ruiskuun pestäkseni sen rasvoista, kun huomasin että ruisku vuotaa neulan juuresta. Purin ruiskun osiin huomatakseni, että neula on vino, jolloin sen juuressa ollut O-rengas ei pitänyt. Oli tietenkin sunnuntai, joten vaihtoehdot oli vähissä. Ajattelin että maali on sen verran paksumpaa, että tiiviste pitää. Olin tietenkin väärässä. Ruiskusta kuitenkin tuli maalia suht hyvällä paineella, joten päätin yrittää maalausta. Ja onnistuihan se, joskin viuhka oli melko ohut ja sitä kautta kalvopaksuus jäi ohueksi.

Paikoitellen pinta oli vähän turhan ohut.

Paikoitellen pinta oli vähän turhan ohut.

Maanantaina vein ruiskun takaisin kauppaan ja rouva haki Biltemasta ”ammattipelin” tilalle (35€). Bilteman ruisku olikin ihan eri luokkaa ja sillä sai jo ihan hyvää pintaa aikaiseksi. Maalarit tietenkin sanovat tähän, että se on miehestä kiinni, minkä allekirjoitan täysin. Tässä(kin) asiassa harjoitus todellakin tekee mestarin. Kaksi maalauskertaa ei kuitenkaan ihan vielä oikeuta ammattinimikkeeseen.

Sneak Peak

Puuseppä toi tiistaina valmiit tiikkipaneelit veneelle sovitusta varten. Tässä vähän esimakua tulevasta.

Sitloodan ilme muuttuu melkoisesti - voi veljet!

Sitloodan ilme muuttuu melkoisesti – voi veljet!

Seuraavassa postauksessa lisää tiikkien asennuksesta.

Kommentoi

Kommentoi

  1. Kyllä entisenä sy Boniton omistajana tuntuu hyvältä kun vanhaa rouvaa entisöidään hienosti….loistavaa

    • Moi Jari! Kyllä tässä tekemistä vielä riittää, mutta joka vuosi jotain. Jos kysytään Vaimolta, niin ensi vuonna vähän vähemmän.

  2. Kiitokset perusteellisista ja selkeistä artikkeleista! Itsellä mielessä samanlainen urakka viimeistään ensi keväänä. Mitenköhän selviäisi onko oman veneen sitloodan tai kannen gelcoat-pinnat laminoitu epoksilla? Jos näin ei ole, niin ymmärsinkö oikein, että tuolla Sayerlackilla olisi voinut maalata suoraan hiotun gelcoatin päälle?

    Mistähän tuota Sayerlackin maalia voisi ostaa? Googlaamalla en löytänyt Suomesta ainuttakaan myyjää.

    • Terve! Jos vene on vähänkään vanhempi, niin sitlooda on hyvin todennäköisesti polyesterillä laminoitu ja gelcoatilla pinnoitettu. Gelkkarin päälle voi maalata millä maalilla vaan, mutta epoksiin tarttuu ainoastaan polyuretaanimaali.

      Polyuretaanilla voi toki maalata minkä tahansa pohjan päälle, ja siihen soveltuu mikä vaan maali. Tuo Sayerlack valikoitui ihan sitä kautta, että tuttu maalari käyttää ko. maaleja. Arin kautta varmasti saa tuota maalia, yhteystiedot löytyy ainakin Facebookista (https://www.facebook.com/Giuseppe-Oy-1925032357722178/).

      Meillä veneen runko maalattiin muutama vuosi sitten Tikkurilan Temadurilla, joka on periaatteessa ihan vastaava polyuretaanimaali kuin Sayerlack. Tästä löytyy lisää juttua siitä projektista.

  3. Kiitos nopeasta vastauksesta. Vene on Jasmine 25 vuodelta 1976, ja se on tosiaan gelcoatilla pinnoitettu. Wikipedian mukaan valtaosa gelcoat-sekoitteista on epoksipohjaisia, mutta tämä ei ilmeisesti estä maalaamasta niiden päälle muillakin kuin polyuretaanimaaleilla?