// Kunnostus, Laskut ja nostot, Perheveneily, Purjehdus, Tekniikka | Kommentoi

Alkukesän veneilyt ja esimakua tulevasta

Blogi on viettänyt hiljaiseloa alkukesäna ajan, mutta se ei suinkaan tarkoita etteikö Solveig II  olisi ollut vesillä.

Lasku tapahtui lauantaina 22.5. aurinkoisessa kelissä. Laskutoimitus sujui rutiinilla, mutta rikauksessa tuli pieniä takaiskuja, kun paapuurin ylävantin vanttiruuvin jenga korkkasi. Mitään vaaratilannetta tästä ei päässyt syntymään, mutta harmia toki; vanttiruuvi olisi ollut huomattavasti helpompi vaihtaa esimerkiksi tuntia aikaisemmin, kun masto vielä oli laiturilla.

Ruuvi oli nimittäin prässätty vanttiin kiinni, joten ainoa keino korjata tilanne oli ottaa koko vantti alas ja prässätä siihen uusi silmukka päähän. Soitin välittömästi Aura Sailsiin joskos siellä sattuisi olemaan joku paikalla lauantaina, ja yllätykseksi omistaja lupautui tulemaan verstaalle hoitamaan homman!

Puolivalmis rikaus.

Puolivalmis rikaus.

Masto tuettiin väliaikaisesti dirkillä ja etupurjeen nostimella (alavantit ja toinen ylävantti olivat toki kiinni), ja isopurjeen nostimella Isäni vinssasi minut mastoon. Vantti alas, ja tunnin päästä soitosta olin jo Kaarinassa. Vanha vantti katkaistiin ja päähän prässättiin silmukka, jonka päähän tuli uusi haarukkamallinen vanttiruuvi. Tunti tästä, ja vantti oli taas paikallaan ja masto rikattu.

Täytyy kyllä antaa propsit Aura Sailsille huikeasta palvelusta! Tällaisesta asiakkuudenhallinnasta voisi moni isompikin yritys ottaa mallia.

Tuuliajolla

Alkukesän dramaattisin sattumus koettiin laskua seuranneella viikolla. Isäni soitti keskellä päivää, että ”no nyt on teidän vene sitten laiturissa”. Ok. Muuten hyvä, mutta jätettiin se kyllä redille poijuun muutamaa päivää aikaisemmin.

Vene poijussa rikauksen jälkeen. Kolme päivää tämän jälkeen poijun ketju irtosi.

Vene poijussa rikauksen jälkeen. Kolme päivää tämän jälkeen poijun ketju irtosi.

Isäni oli sattumalta ollut rannassa käymässä, kun hän ihmetyksekseen huomasi, että meidän vene ajelehtii rannan edustalla poijuun edelleen kiinnittyneenä. Näky oli kuulemma jollain tavalla outo. Matkaa laituriin oli vajaa kymmenen metriä.

Hetken aikaa hän oli seissyt laiturilla ja miettinyt mitä tehdä. Tuuli kuitenkin painoi venettä koko ajan laituria kohti, joten hetken aikaa odotettuaan hän sai tartuttua keulakaiteesta kiinni ja vedettyä veneen laituriin.

Ei tarvitse laittaa enää lottoa vetämään. Tämä oli se meidän jackpot.

Tuolta se lähti ja tuonne se meni. Onneksi pistolaiturin päädyssä ei ollut veneitä vielä näin alkukesästä.

Tuolta se lähti ja tuonne se meni. Onneksi pistolaiturin päädyssä ei ollut veneitä vielä näin alkukesästä.

Lopulta selvisi, että poijun alapään kiinnike oli murtunut ja siitä syystä ketju oli irronnut.

Purjehduksia

Tähänastiset reissut ovat noudattaneet totuttua kaavaa. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna purjehdittiin vene Teijolta Taalintehtaalle. Välillä oltiin yksi yö Stora Krokössä, missä sijaitsee venekerhomme saaritukikohta. Toki lahti palvelee myös suojaisana ja suosittunakin luonnonsatamana. Ylioppilasviikonloppuna saaressa ei ollut muita kuin me.

Kesän ensipurjehdus.

Kesän ensipurjehdus.

Seuraavana viikonloppuna edessä oli perinteinen Gyltön purjehdus, jonne lähdettiin Vaimon kanssa kahdestaan. Tämäkin matka noudatti vanhaa kaavaa: perjantaina yöksi Stenskäriin ja aamusta matka jatkui Gyltöseen. Sunnuntaina  reilu 40 mailin siivu kotiin. Mukavaa oli jälleen kerran. Lauantai kului pesäpallon, grillailun, saunomisen ja visailujen merkeissä.

Tässä ainoa julkaisuvapaa kuva Gyltön reissulta (valokuvaus ei siis ole sotilasalueella sallittua).

Tässä ainoa julkaisuvapaa kuva Gyltön reissulta (valokuvaus ei siis ole sotilasalueella sallittua).

Juhannuksena liikkeelle lähdettiin vasta lauantaina. Lyhyen reissun aikana oltiin yksi yö Benskärin luonnonsatamassa, kotiin suunnattiin sunnuntaina alkuillasta.

Valoisa juhannusyö. Kuva on otettu käsivaralta klo 0:21 (1/30 s, f/1.8, ISO 1250, 28 mm).

Valoisa juhannusyö – kuva on otettu käsivaralta klo 0:21 (1/30 s, f/1.8, ISO 1250, 28 mm).

Sunnuntai kului vielä vähän huoltohommissa, kun avasin vanhan pilssipumpun ja vaihdoin sen sisuskalut uuteen.

Moni venetarvikevalmistaja voisi hakea Whalen pumpuista inspiraatiota omaan tekemiseensä. Pumppu on malliltaan Whale Gusher 10 mk2. En löytänyt mistään tietoa minä vuonna pumpun valmistus on aloitettu, mutta voisin kuvitella, että se on veneen alkuperäinen pumppu. Värkkiin saa edelleen korjaussarjoja ja kaikki liikkuvat osat on vaihdettavissa. Toki pumppua saa edelleen myös uutena, nyt tuotannossa on mk3.

Kehitys kehittyy

Gyltön reissulla käytössä oli ensimmäistä kertaa sähköinen lokikirja, jonne tässäkin postauksessa olevat paikkojen nimet linkkaavat. Systeemi on vielä vähän kehistysasteella, mutta periaatteessa homma toimii jo. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kommentoi

Kommentoi