// Arietta 31, Kunnostus, Purjehdus, Tekniikka | Kommentoi

Kesäinen kansiremontti

Jo useampana kesänä lomapurjehdus on meillä saanut vähän kurjan lopetuksen konemurheiden sävyttäessä muuten onnistunutta lomaa. Näin päättyi myös viime heinäkuinen rentouttava kesälomapurjehduksemme.

Valitettavan tuttu näky Solveig II:n peräpeilissä.

Jo muutamana kesänä ilmennyt moottorin savutus ja sitä seurannut peräpeilin nokeentuminen saivat heinäkuun lopulla kaverikseen satunnaiset käyntihäiriöt siinä määrin, ettei kone enää lopulta jaksanut käydä peruutusvaihteella lainkaan, vaan sammui heti kun vaihteen laittoi pakille.

Tämä ilmeni siinä kohtaa, kun olimme kiinnittymässä Nötössä septitankin tyhjennyslautalle. Septarin tyhjennys onnistui lopulta ihan hyvin, mutta tyhjennystä seurannut kauppareissu sen sijaan meinasi mennä vaikeaksi.

Lokiseurannasta näkee kivasti, kuinka pyörimme lahdella ympyrää sen aikana, kun vaimo teki nopeat ostokset Nötön kaupassa. Rouva osoittautuikin aika gepardiksi, kun hän teki näyttävän loikan liikkuvasta veneestä tankkauslaiturin päähän, samalla kun ajoimme siitä ohi. Sama ohjelmanumero toistettiin toki myös toiseen suuntaan, tällä kertaa kauppakassin kera. Ja jälleen vaimo sai täydet pisteet tyylipuhtaasta suorituksesta.

Spinnuttelimme upeassa kelissä Brännskäriin, jossa meidät otti laiturilla vastaan kaveriperhe. Olimme ensimmäistä kertaa Brännskärissä ja paikka oli kyllä tosi kiva! Päästiin uimaan idän puolen hiekkarannan puhtaaseen veteen ja lapsille oli taas leikkiseuraa tarjolla. Sataman ohi kulkeva väylä tosin aiheuttaa erinäisiä lieveilmiöitä. Yksi ikävä tapaus koettiin, kun väylää pitkin ajoi iso Targa puolella kaasulla, vetäen perässään puolta Itämerta. Sen seurauksena T-laiturin päässä olevien veneiden mastot kilkkasivat ja keulaportaita lenteli pitkin laituria. Onneksi suuremmilta vaurioilta taidettiin sentään säästyä. Satama tuli illan aikana jo totutusti täyteen.

Niin se remontti

Kyllä on kiva muistella kesää näin kevään korvalla, kun samalla mielessä haikailee jo tulevaa kesää. Mutta palataan vielä koneremonttiin.

Lyhyesti sanottuna meillä on ollut moottorimme kanssa kaikenlaisia haasteita tässä viiden vuoden aikana. Tagilla Perkins Perama M20 löytynee kaikki moottorin kanssa koettu.

Elokuun alussa kävimme kotikylän diesel-velhon kanssa ihmettelemässä moottorin käyntiongelmia ja välitön tuomio oli, että kolmossylinteristä puuttui puristukset kokonaan. Säädettiin venttiilivälykset uudestaan, mutta siltikään ei saatu sylinteriin puristuksia. Mitäpä siinä turhia aikailemaan, joten otimme moottorista sylinterikannen auki tarkempaa diagnoosia varten.

Tarvittavat sähköjohdot irti. Laturin kiilahihna pois. Jäähdytysnesteet pois. Vesipumppu irti. Pakoputki ja pakosarja irti. Venttiilikoppa auki ja venttiilikoneisto pois. Venttiilin nostajat ulos. Polttoaineputket irti. Suuttimet pois. Kansipultit auki.

Käyntiongelman syy selvisi heti kannen irrotuksen jälkeen: kolmospytyn pakoventtiili oli palanut.

Edessä oli siis venttiilin uusinta ja kannen koneistus. Matkalla Taalintehtalta kotiin tilasin Englannista (parts4engines.com) uudet venttiilit ja koko moottorin tiivistesarjan, yhteensä 185 €. Kannen toin Saloon koneistettavaksi.

Palanut venttiili oikealla reunimmaisena.

Varaosat tulivat noin viikossa, joskin venttiilivarren tiivisteet osoittautuivat väärän kokoisiksi. Ne (vaimo) joutui hakemaan erikseen Volvolta Turusta. Koneistamo rengasti pakoventtiilin uudestaan ja sovitti uudet venttiilit paikalleen. Kaikki tämä kahdessa päivässä. Lysti maksoi yhteensä 230 €.

Kaksi viikkoa irrotuksen jälkeen olimme taas Taalintehtaalla, tällä kertaa kunnostetun kannen kanssa. Moottori saatiin illassa nippuun, ja koekäytön jälkeen saattoi todeta Kummelia mukaillen, että ”mikäs hele****n ääni tuo on”? Kone kävi nimittäin tasaisemmin kuin koskaan eikä savutuksesta ollut enää tietoakaan.

Loppukesän aikana moottori toimi moitteita, joten toivotaan että nyt vihdoin moottorimurheet olisi takana ja ensi kesänä lomaa varjostaisivat ainoastaan satunnaiset poutapilvet.

Kommentoi

Kommentoi