// Arietta 31, Laskut ja nostot, Purjehdus | Kommentoi

Kauden viimeinen purjehdus

Loppukesän veneilyt jäivät meillä valittevan vähiin. Venetsialaisia käytiin sentään viettämässä kerhon saaressa, mutta muuten elokuun viikonloput vietettiin maissa eli kotona remppahommissa.

Syyskuun viimeiseksi viikonlopuksi oli sovittu poikien (ensimmäinen jokavuotinen?) kalareissu Sauvoon kavereiden mökille, joten ajattelin yhdistää veneen telakalle viennin samaan yhteyteen.

Taalintehtaalta tulee pääsääntöisesti purjehdittua Teijolle Kemiön itäpuolta, mutta meidän veneellä pääsee kiertämään toki myös Kemiön pohjoispuolelta. Ainoa rajoittava tekijä on Rungonsalmen silta, jonka alituskorkeus on 16 metriä. Kemiön länsikautta kiertäen matkaa Teijolle kertyy noin 50 mailia, kun itäkautta matkaa ei ole kuin reilut 35 mailia.

Sain järjestettyä perjantain vapaaksi, joten pääsin lähtemään Taalintehtaalta hyvissä ajoin 25 mailin matkalle. Sääennusteiden seuraaminen on aina mielenkiintoista. Edeltävällä viikolla seurasin ennusteita poikkeuksellisen tarkasti, sillä viikon aikana läntisen Suomenlahden yli pyyhkäisi syvä matalapaine, joka toi Saaristomerelle kovia tuulia. Kovimmat tuulet olivat onneksi hellittäneet perjantaihin mennessä. Silti tuulta oli päivän mittaan 13-15 m/s ja puuskissa enemmän. Aurinko paistoi ja lämpöä oli vajaat 15 astetta.

Vänön säähavainnot tukevat omia havaintoja ja antavat jonkinlaisen käsityksen päivän kelistä.

Laituripaikkamme on hyvin suojainen vallitsevilla tuulilla, mutta navakka länsituuli pääsee joskus osumaan ilkeästi suoraan veneemme perään. Niin oli myös tällä kertaa. Puuskainen tuuli puhalteli pahimmillaan lähemmäs 20 m/s. Onneksi Isäni oli laiturilla auttamassa lähdössä, vaikka lähtö meinasi silti mennä vaikeaksi. Meidän veneellä kun ei oikein voi peruuttaa – tai voi, muttei vaan suoraan. Potkuri kampeaa perää paapuuriin, joten jos tuuli pääsee painamaan venettä styyran puolelta, niin ilman vauhtia on aivan turha kuvitella kääntävänsä perää styyrpuuriin. Loppu hyvin, kaikki hyvin – selvisin lähdöstä ilman kolhuja.

Ajelin koneella Lövön rännin läpi ja rullasin etupurjeesta nenäliinan kokoisen kulman auki Högsåran kapeikossa. En oikeastaan aikasemmin ole kaivannut meidän veneeseen kolmosreiviä, mutta tällä reissulla oivalsin, että sellainen pitää purjeeseen laittaa. Pieni isopurjeen kulma olisi tasapainottanut menoa mukavasti, vaikkakin yksin liikkeellä ollessa pelkän rullapurjeen kanssa pelaaminen on helpompaa ja turvallisempaakin.

Tuuli oli päivän aikana tasaisen kova ja suunta oli melkolailla ihanteellinen. Laitoin GoPron takakaiteeseen ja koostin purjehduksesta lyhyen videopätkän. Tarkempi reitti ja lokitiedot löytyvät luonnollisesti lokista. Jaoin linkin pojillekin, josta pääsivät mökillä seuraamaan etenemistäni. Välitön vastaus oli, ettei kenelläkään ole veneessä reaaliaikaista nettiseurantaa. Nörtiksikin vielä haukkuivat.

Lauantai kului kalastuskisan merkeissä ja erinäisiä lihoja savustaessa. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli sai ilman tuntumaan kylmältä. Eikä se vesikään enää ollut niin lämmintä.

Sunnuntaiaamun rauhaa. Vastarantaa ei näy, vaikka sen siellä pitäisi olla.

Sunnuntaiaamuna matka jatkui Teijolle tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Sumukin hälveni aamun aikana, mutta kuten niin useasti ennenkin, Kemiön länsipuolen ränni meni kokonaan moottoroinniksi. Kotimatkalle sain matkaseuraakin, mikä oli mukavaa verrattuna tympeään yksinajeluun. Vietiin Villen kanssa vene Matildaan, jossa se sai viikon odottaa nostoa talviteloille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että maileja kertyi kesän aikana noin 550 ja yöpymisiä veneellä oli yhteensä 28. Ei siis mikään ennätyskesä numeroiden valossa, mutta muuten kyllä oikein onnistunut – noin niinku omasta mielestä.

Kommentoi

Kommentoi