// Arietta 31, Kunnostus | Kommentoi

Keulakajuutan garneeraus, osa 1

Keväiset huolto- ja kunnostustyöt pääsivät tänä vuonna tosissaan käyntiin vasta huhtikuun alussa. Työtahti on ollut rauhallinen, laiskakin jopa. Liekö syynä ollut raskas talvi tai kolea kevät, mutta havaittavissa on ollut selkeää alkukankeutta. Siitäkin huolimatta, ettei tämän kevään työlistalla ollut kuin yksi asia: keulapiikin ja pistobunkan garneeraus. Kansankielellä siis kylkien rimoitus.

Pistobunkan kyljen verhoilut olivat antautuneet aikojen saatossa, jättäen jäljelle verhoilukankaan taustalla olleen nukan, joka edelleen istui kyljessä kuin tauti. Paljas lasikuitu on kylmä, ja ilman eristystä kylkeen kondensoituu vettä. Vuorasin kyljen väliaikaisesti telttapatjalla jo pari kesää sitten, jonka jälkeen punkka on pysynyt suhteellisen kuivana.

Purkuhommia

Sain jo edellisvuonna septarirempan yhteydessä esimakua vanhan kontaktiliiman poistosta (olisikohan tämä osaltaan hidastanut hommaan ryhtymistä…). 43-vuotias kontaktiliima oli nimittäin edelleen tahmaista, joten hiomalla liimaa ei pois saanut. Viime vuonna parhaaksi aseeksi osoittautui ksyleeni.

Liimojen poistoa *huoh*. Aikaa tämän osan putsaamiseen kului pari tuntia.

Aloitin vanhojen liimojen poiston kuitenkin Feinin kaavinterällä, joka toimi yllättävän hyvin. Oman haasteensa tuo se, ettei lasikuitukylki ole tasainen. Kuoppien pohjalle jää väkisin liimaa, joka lähtee ksyleenillä sulattamalla.

Keulassa kyljet oli onneksi eristetty sentin paksuisella styroxilla, jonka päälle oli liimattu verhoilukangas. Styroxit lähtivät Feinillä kaapimalla nopeasti ja helposti, jonka jälkeen hioin kovettuneet liimajämät pois.

Purkutöissä tuli vastaan myös pieni yllätys, kun eristeiden alta paljastui, että yksi rungon poikittaistuki oli pieneltä alueelta revennyt auki. Rungon sisäpuolelta siis toki vain. Hioin laminaatin revenneeltä osin auki ja laminoin kymmenen kerrosta uutta kuitua päälle.

Rakennushommia

Olen suunnitellut kylkien garneerausta jo useamman vuoden ajan ja keskustellut asiasta usamman kerran myös paikallisen venepuusepän kanssa. Aluksi suunnittelin käyttäväni umpi-teakia, mutta kuulemma uusiinkin veneisiin rimoitus tehdään vanerista. Meidän veneessä sisustukseen on käytetty mahonkia, joten materiaaliksi valikoitui 4 mm havuvaneri mahonkiviilulla. Vanerit haettiin Turusta Levy-Jaadilta (kiitos Henkka).

Vanerilevystä ajettiin 47 mm leveitä soiroja, joiden pystyreunat maalasin ruskealla maalilla.

Ennen sahausta vanerilevyn molemmat puolet lakattiin kertaalleen. Tällöin sirkkeli ei sahattaessa revi viilua. Sahauksen jälkeen listat lakattiin vielä kahteen kertaan 20% ohennetulla Henpelin Dura Gloss -lakalla (molemmin puolin). Kolmas kerros vedettiin ohentamattomana Dura Gloss ja Dura Satin -sekoituksella (60/40).

Garneerausten lisäksi vanerista tehdään keulapiikkiin ja pistobunkkaan hyllyt sivuille. Keulassa onkin aiemmin ollut hylly styyran puolella, toiselta puolelta se on joskus hävitetty. Hyllyjen etureunat tehdään massiivitavarasta, jota varten hain Turusta Nordiska Åbosta 2×4 tuuman mahonkilankun.

Toki rimoituksenkin olisi voinut tehdä massiivitavarasta, mutta pitkästä tavarasta höylättäessä hävikki alkaa olemaan lähes 50%:n luokkaa, mikä vaikuttaa jo merkittävästi kustannuksiin.

Kaikkinensa puutavara tuli maksamaan about 250€.

Garneerausrimojen koolaukset liimauksessa.

Meidän veneessä runko on umpilaminaattia, joten rimoitusta varten kylkiin piti laminoida koolaukset, jotka tein 18 mm muottivanerista. Ajoin sirkkelillä uria listan selkäpuolelle, jolloin paksukin vaneri taipui hyvin kyljen muotoon. Liimasin listat runkoon Simsonin liimamassalla ja suunnittelin vielä laminoivani listat runkoon. Lopulta hylkäsin ajatuksen laminoinnista, sillä listat ovat niin lujaa kiinni rungossa, että niistä voisi varmaan nostaa koko veneen – ehkä pienellä kynällä väritettynä.

Eristeiden mallinnusta.

Koolausten väliin laitoin vielä 10 mm umpisolumuovisen eristeen. Periaatteessa ilmarako rimoituksen takana riittäisi lämpöeristykseen, mutta solumuovi estää kondenssiveden muodostumisen ja pitää paikat kuivana.

Tein paperista ensin mallit, joiden perusteella sain leikattua oikeanlaiset palat. Solumuovin takana oli valmis liima, mikä nopeutti eristeiden asennusta olennaisesti. Ennen eristeiden liimausta maalasin laatikoiden sisukset vielä topcoatilla.

Keulan eristeiden sovistusta.

Viikonloppuna ohjelmassa on rimojen kiinnitystä – ja niin, kyljetkin pitäisi vahata ja pohja maalata. Hyvin ehtii ennen tiistain laskua.

Kommentoi

Kommentoi