// Arietta 31, Kunnostus, Laskut ja nostot | Kommentoi

Keulakajuutan garneeraus, osa 2

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu sujui rattoisasti garneerausrimojen kiinnityksen merkeissä. Aloitin urakan perjantai-iltana. Ensimmäinen kylki meni oikean tekniikan opettelussa, jonka jälkeen homma alkoi helpottumaan.

Pähkäilin ensimmäisen listan sijaintia pitkään ja arvoin millä saan listan suoraan. Jos riman painaa kylkeä vasten, se seuraa kyljen muotoa ja jättää keskelle kuopan. Riman tulee kuitenkin olla suora, varsinkin jos hylly tulee lepäämään se päällä. Lopulta vedin päätyjen väliin narun, jolla sain riman oikeaan paikkaan.

Ensimmäisen listan mallailuun kannattaa uhrata vähän aikaa. Loput onkin helppo laittaa paikalleen, kunhan ensimmäinen on suorassa.

Kun ensimmäinen rima on paikallaan, seuraavien rimojen kiinnitys on helppoa ja nopeaa. Käytin rimojen välien rakotulkkina 8 mm korialuslevyä, joka on vajaan parin millin paksuinen. Se vaikutti sopivalta raolta. Vähän rimoja joutuu pakottamaan, että ne taipuvat kyljen muodon mukaan ja ihan samaan tasoon niitä on vaikea saada, jos kyljessä on kaarevuuttaa kahteen suuntaan. Kiinnitin rimat 2,9×19 mm kupu-uppokantaruuveilla, joten oli kätevää että toisessa koneessa oli poranterä ja toisessa ruuvipää.

Kokonaisuus alkaa hahmottumaan.

Ensimmäisen kyljen kanssa yritin saada rimojen päätyjen kulmat osumaan suoraan kohdalleen, mikä tarkoitti sitä että sovitin ja sahasin jokaisen riman päädyn vähintään kahteen kertaan, että sain kulman ja riman pituuden oikeaksi. Vene oli tietysti pukilla ja sirkkeli alhaalla, joten elon laskuopin mukaan kiipesin tikkaat ensimmäisen illan aikana noin 40 kertaa. Silti en saanut päitä menemään kohdalleen. Luovutin perjantaina puolen yön jälkeen, kun olin saanut ensimmäisen kyljen kuntoon.

Kun kaikki näyttää valmiilta, kaikki listat irrotetaan vielä kertaalleen päätyjen timmausta varten.

Aamulla totesin, että turha toivo – helpompaa on sahata rimat niin pitkäksi kuin mahdollista ja lopuksi piirtää listojen päihin oikea kulma ja sahata rimat jälkikäteen oikeaan kulmaan. Ja tästä se venepuuseppäkin oli puhunut, mutten ihan oivaltanut mitä Ari tarkoitti. Nyt tiedän.

Lopuksi siis teipillä merkkaus, rimojen numerointi, rimat irti, päätyjen trimmaus ja rimat uudelleen kiinni. Sen jälkeen päädyt ovat tasaiset ja siistit.

Hyllyt tehtiin 4 mm mahonkivanerista. Reunalista höylättiin massiivimahongista. Listaan jyrsittiin kolo hyllylevyn upotusta varten.

Rimojen kiinnityksen jälkeen vuorossa oli rimojen yläpuolisen osan verhoilu. Käytin verhoiluun näemmä Meluton Pelon Marin -verhoilukangasta, jota puusepältä löytyi varastosta. Tai PVC:tä tuo taitaa olla eikä mitään kangasta. Liimaukseen käytin 3M Scotch-Weld 74 spray-liimaa. Ilkeää tavaraa, joka haisee ja jota suihkiessa joka paikka on liimassa. Onneksi tuo tuoreena lähtee vielä suhteellisen hyvin irti.

Liimaus oli varsin nopea, mutta sitäkin stressaavampi homma. Kerran kun verhoilumateriaalin saa paikalleen, niin sitä ei sitten enää juurikaan liikuteta. Ei paineita. Suosittelen vaihtamaan kertakäyttöhanskoja heti kun näppeihin tulee vähänkin tahmaa.

Pistobunkan sälepohja on tehty kahdesta osasta, jotta punkan alla oleviin laatikoihin pääsee vielä käsiksi.

Lopuksi vielä hyllyt paikoilleen ja sisähommat alkoivat olla valmiit. Täytyy vielä erikseen kiittää Savolaisen Aria, paikallista venepuuseppää, joka on tässä projektissa toiminut mentorina ja jonka verstaalla kaikki puutyöt tehtiin.

Sälepohja keulapiikkiin

Patjanaluset tuppaavat keräämään kosteutta, varsinkin pidempien lomareissujen aikana. Tarjolla on ihan valmiita (ja kalliita) ratkaisuja, mutta päätin kokeilla Merimerkin Avancessa hyväksi havaittua DIY-vaihtoehtoa.

Ostin kolme 90 cm leveää IKEA LÖNSET Sälepohjaa á 30 € ja muokkasin niistä keulapiikkiin ja pistobunkkaan sopivanlaiset aluset.

IKEAn LÖNSET Sälepohja vähän modattuna.

Ensimmäinen sälepohja meni oikeaa tekniikkaa hakiessa. Kehikko kannattaa rakentaa valmiiksi veneessä, jonka jälkeen säleiden lyhennys ja asennus on helppo tehdä laiturilla sirkkelin vieressä.

Vaikka IKEA on tunnettu idioottivarmoista asennusohjeistaan, niin tähän projektiin ohje ei ihan suoraan toimi. Vähän säleiden kanssa joutuu säätämään ja jalkopäästä jätin muutaman säleen pois välistäkin. Ruuvit vaihdoin kaikki rosterisiin.

Kevätkunnostus

Laskuiltana (ti 6.6.) keli oli ihanteellinen. Tätähän me tilattiinkin 🙂

Sain pohjan maalattua sunnuntaina, mutta kylkien vahaus jäi tiistaille. Lopulta vesillelaskun kanssa ei tullut edes kiire, kun nosturikuski oli reilun tunnin myöhässä. Olisin kyllä ehtinyt kuudeksikin, mutta tulipahan nyt kerrankin laitettua lippuliina paikalleen. Perinteisesti olen kiivennyt mastoon aina Kihdin ylityksen jälkeen, mutta tänä vuonna rituaali voitaneen unohtaa (kunhan liina tuli laitettua oikealle puolelle).

Kommentoi

Kommentoi