// Arietta 31, Kesäloma 2017, Perheveneily, Purjehdus | 2 kommenttia

Kesäloma

Neljän viikon veneloma päättyi perjantaina sateisiin kuviin ja tunnelmiin. Saatiin sentään valtaosa tavaroista kannettua kuivina autoon. Lasten neliviikkoinen kausi ilman liikkuvaa kuvaa päättyi siihen, että he pääsivät auton takapenkille tabletin kanssa ja saimme vaimon kanssa rauhassa pakata ja kantaa (sateessa, jee) loput kamat pois veneeltä.

Lapset jäivät tarhasta lomalle jo kesäkuun alussa ja olettivat että merelle lähdetään tietysti heti. Loma on siis yhtä kuin merelle. Kuukauden verran miehistö joutui odottamaan lomapurjehdukselle lähtöä, mutta heti veneelle päästyään olivat kyllä ihan elementissään ja viihtyivät veneellä enemmän kuin hyvin. Sopeutuminen vene-elämään oli nopeaa ja tutut rutiinit löytyivät äkkiä. Sopeutumisesta kertoo jotain nuoremman, 3-vuotiaan kysymys kotivessassa loman jälkeen: ”Äiti, saaks tänne yläkerran pönttöön laittaa paperia?”.

Aurinkoinen aamu Katanpäässä. Vesileikit ovat pop vuodesta toiseen.

Vuodessa on taas tapahtunut paljon. Muutoksen näkee ehkä parhaiten siitä, että päivämatkat ovat pidentyneet, kun yleinen viihtyminen ja tekeminen veneellä löytyy entistä helpommin. Saarissa kavereita löytyy heti, ja perustiedot (nimi, ikä ja syntymäkuukausi – jostain syystä olennainen juttu) tulee vaihdettua vaikkei köydetkään ole vielä kunnolla kiinni.

Uiminen ei aina katso veden lämpötilaa, kun kyse on lapsista. Kun kyse on Isistä, lämpötila on määräävä tekijä.

Tämä kesän suurin hitti oli kalastus. Poikamme oppi kesällä heittämään virveliä ja uskomattoman sinnikäästi hän on jaksanut tyhjää heittää. Katanpäässä yrittäminen palkittiin, kun kesken aamukahvien sankarin jigiin tarttui hyvän kokoinen ahven. Herra otti kalan hienosti ylös ja lopulta kala päätyi fileiksi ja lautaselle. Veikkaan että virveli on tullut veneeseemme jäädäkseen. Ja miksikäs ei, kun kalaa kerran tulee.

Sääennusteet ja toteutunut reitti

Lomalle lähtiessä mielessä oli käynti Raumalla. Myös Käringsundissa olisi ollut kiva käydä ja sen jälkeen koluta Ahvenanmaan pohjoispuolta kaikessa rauhassa. Ensimmäinen toive toteutui, mutta jälkimmäinen jäi toteutumatta. Siitä pitivät huolen sitkeästi toistuneet pohjoistuulet.

Kesälomapurjehduksen jälki GPS-seurannasta. Tarkemmin reittiin pääsee tutustumaan lokista.

Olimme jo Maarinhaminan länsisatamassa ja seuraavana päivänä lähdössä Eckerööhön, mutta muuttuneet pitkän ajan tuuliennusteet muuttivat suunnitelman kertaheitolla.

Jotenkin kaipaan niitä kesiä, jolloin merisää kuunneltiin kerran päivässä radiosta, eikä suunnitelmia voinut edes oikein kahta päivää pidemmälle tehdäkään. Nykyään ennusteita tulee helposti seurattua turhankin tiuhaan ja tehtyä utopistisiä reittisuunnitelmia pitkän ajan ennusteiden mukaan. Suunnitelmia, jotka epävarmojen ennusteiden muuttuessa tuottavat tummia pilviä kesälomalaisen pään päälle. Turhaa stressiä nyt ainakin.

Maarianhaminasta suunnattiin lopulta Kastelholmaan, jossa tavattiin kaveriperhe. Lasten vuoden kasvaminen näkyi tässä kohtaa taas hyvin: siinä missä viime vuonna yhteisiä leikkejä ei löytynyt oikein millään, niin nyt kolahti heti. 6-vuotias esikoisemme löysi heti yhteisen sävelen kaveriperheen 5-vuotiaan kanssa ja 3-vuotias kuopuksemme sai naapuriveneen prinsessasta heti itselleen sielunsiskon.

Isokarin lempeä ilta-aurinko.

Kastelholmasta kuljettiin yhtä matkaa vajaan viikon verran. Tiet erkanivat lopulta Isokarilla, josta me suuntasimme Raumaa kohti.

Isokarin riskilöitä kuvatessa kuluisi päivä jos toinenkin.

Sitloodasta ammuttu Fly By -kuva.

Melkein heti Isokarilta lähdön jälkeen vedettiin spinnu auki, jolla kuljettiin koko loppumatka Raumalle saakka. Spinnua tuli tänä kesänä muutenkin käytettyä enemmän kuin yhtenäkään kesänä aiemmin, yhteensä neljä kertaa.

Spinnuttelua Iniön aukolla.

Raumalla ajatuksena oli mennä Poroholman vierasvenesatamaan, mutta onneksi tässä kohtaa luotettiin intuitioon ja jäätiin Suvitien Merijakamon laituriin. Pieni 10-paikkainen satama oli sympaattinen, suojaisa ja varmasti yhtä toimiva kuin Poroholman karavaanari-keidas. Lopulta vietettiin Raumalla kolme päivää, joskin viimeisenä iltana tehtiin lyhyt kuuden mailin siirtymä Kylmäpihlajan majakkasaarelle.

Vuonna 1953 rakennetussa Kylmäpihlajan majakassa toimii 13-paikkainen hotelli ja sen alakerrasta löytyy ravintola.

Seuraavana päivänä tuuli puhalsi puuskissa parhaimmillaan 13 m/s luoteesta, mikä ei varsinaisesti rohkaissut jatkamaan matkaa. Sen sijaan kiertelimme saarta ja kiipesimme majakan torniin, joka kohoaa 36 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Saarella pesii paljon lintuja. Nämäkin valkoposkihanhet olivat natiiveja asukkeja, joita ei meidän vierailu juurikaan haitannut.

Majakat tuntuivat olevan vähän vahingossakin tämän kesän teema. Kävimme loman alussa Utössä, jonka lisäksi kävimme Isokarin ja Kylmäpihlajan majakoissa.

Lisäksi bongasimme Uudenkaupungin edustalta Lyökin pookin, joka on vuonna 1757 valmistuneena Suomen vanhin tunnusmajakka.

Lyökin pooki Uudenkaupungin edustalla.

Kylmäpihlajan jälkeen suuntasimme myötäisessä tuulessa kohti etelää ja lähestyvää Tall Ships Races -tapahtumaa. Näkymä Airistolla oli upea ja veneitä oli liikkeellä uskomattoman paljon.

Olin edellisen kerran vuonna 1996 perheeni kanssa Airistolla katsomassa laivojen lähtöä ja omat muistot tapahtumasta ovat edelleen mielessä. Toivotaan että omatkin lapset saivat tapahtumasta ikimuistoisia kokemuksia.

Laivoja bongaamassa Airistolla.

Yhteenveto

Vähän vajaan neljän viikon aikana maileja kertyi 420, joista valtaosa päästiin purjehtimaan myötäisiin tuuliin. Paikallaan oltiin enemmän kuin aiemmin, mutta sitä vastoin keskimääräiset päivämatkat pitenivät. Käyntikohteita oli yhteensä 17, joista meille uusia olivat Isokari, Rauma, Kylmäpihlaja sekä Lootholma.

Merikotka Ruotsalaisen länsipuolella.

Kuljettiin myös ensimmäistä kertaa Föglön eteläpuolen oikoväylää. Kuljetusta reitistä löytyy jälki myös lokista.

Kommentoi

Kommentoi

  1. Mahtavia paikkoja teillä kesän aikana. Meillä loma alkoi jo juhannuksesta ja päättyi heinäkuun puolen välin aikoihin. Ja tuulta sekä kylmää riitti tarpeeksi. Onneksi merellä ollessa on aina mukavaa?

    • Joo kelit on mitä on, mutta merellä mieli lepää ja maalliset huolet unohtuvat. Onneksi viimeisellä viikolla saatin sentään vähän lämpöäkin. Tuulet olivat tänä(kin) kesänä reippaat. Tyynessä ei tarvinnut lillua juurikaan.