// Jonmeri 33, Kesäloma 2018, Perheveneily, Purjehdus

Kesä ja loma

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa ja tätä kirjoittaessani meidän aikuisten lomat on jo lomittu. Lapset sentään saavat lomailla vielä tämän viikon, mutta ensi viikolla alkaa meilläkin uusi vaihe elämässä, kun esikoinen aloittaa koulun. Sama kaiffari, joka vielä muutama vuosi sitten kulkeutui veneeseen sujuvasti matkatavaroiden joukossa (oheinen kuva on yksi ensimmäisistä blogiin ladatuista).

Veneen pakkausta

Veneen pakkausta kesälomareissulle (2011). Matkatavaroiden joukossa myös miehistön uusin tulokas.

Juhannus ja alkukesän seiluut

Toukokuun viimeistä viikonloppua lukuun ottamatta, touko-kesäkuun kaikki viikonloput oltiin merellä. Reissut suuntautuivat useimmiten venekerhon Stora-Krokön saaritukikohtaan, jossa tehtiin vielä viimeisiä huolto- ja kunnostushommia. Mutta mahtui joukkoon myös kesäkuun 2. viikonlopun perinteinen Gyltön reissukin, jonne lähdimme vaimon kanssa kaksin.

Matkalla Gyltöseen, jäimme ensimmäiseksi yöksi Brunskäriin. Vesi oli todella matalalla, eikä 1,85 m syväyksellä ollut mitään asiaa rantaan saakka. Vesi oli todella kirkasta; pohja näkyi helposti yli neljästä metristä.

Juhannusaattoa vietettiin tuulen suojassa Benskärissä ja lauantaina siirryttiin tuoreen kalan toivossa Stenskäriin, josta saatiin savukalaa ja ahvenfileitä juhannuspöytään. Ja tavattiin siinä samalla vähän myös tuttujakin. Oikein mukava ja onnistunut Juhannus siis, säätiedotuksien lupailemasta myräkästä huolimatta.

Benskärin suojaisella lahdella ankkurissa. Saaren toisella puolella tuuli puhalsi lähes myrskylukemissa, mutta meidän puolella siitä ei ollut tietoakaan.

Kesäloma

Tämän vuoden kesäloma ajoittui heinäkuuhun ja lomalle lähdettiin teemalla #erakoituminen. Neljän viikon aikana kierrettiin paljon luonnonsatamia ja nautittiin kiireettömyydestä.

Kesälomalla 2018 kuljettu reitti (kuvaruutukaappaus lokista).

Tänä vuonna tuulet olivat suotuisat Ahvenanmaan pohjoispuolen tutkimiseen; lopulta vietimme alueella vajaan viikon kierrellen uusia paikkoja.

Saggö Ön lahti on auki etelä-lounaaseen, mutta se antaa hyvän suojan pohjoisen- ja idänpuoleisille tuulille.

Saggö Ön lahti oli hieno, vaikkemme siellä rantaan päässeetkään, ja pohjoisen suuret laakeat kalliot olivat vaikuttavia. Pidempään jatkuneet pohjoistuulet saivat aikaan pitkän ja matalan mainingin, josta aiheutunut kova pauhu kantautui voimakkaana koko saaren yli. Mietimmekin jossain kohtaa, että mistä ihmeestä tuollainen ääni syntyy, kun muuten keli oli aivan tyyni.

Miehistö tähystää Saggö Ön pohjoisrannalla lännen suuntaan.

Saggö Ön pohjoisen puolen kallion laelta löytyy aikanaan Pietari Suuren merilinnoitukseen kuuluneen tykkipatterin (vastaava kuin Katanpäässä) rauniot ja saaren läpi johtaa vanha tykkitie, jota pitkin on helppo kulkea saaren läpi. Mehän emme tätä luonnollisestikaan tienneet, vaan rämmimme menomatkan pöpeliköiden läpi ja kuumien kalliolakien yli.

Täällä ollessamme kesän säätila muuttui ja keli muuttui helteiseksi. Huh-hellettä riittikin sitten koko loppuloman ajaksi. Tukalaksi keli kävi oikeastaan vaan Maarianhaminassa, jossa ei veneeseen saanut kunnon läpivetoa. Muutama trooppinen yö meni myös vähän pyöriessä.

Saggöstä matka jatkui Länsmansgrundetille, jonne ajettiin tyynessä kelissä koneella. Neliviikkoiseen lomareissuun ei sattunut kuin neljä pläkän aiheuttamaa konepäivää.

Länsmansgrundetin lahti on suojaisa lännen- ja etelänpuoleisille tuulille ja syväystä on isolla alueella vähintään 2,5m. Saarelta löytyy myös autiotupa.

Seuraavaksi matka jatkui Djupvikeniin, jossa oltiin kaksi yötä, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.