// Jonmeri 33, Kunnostus, Laskut ja nostot, Perheveneily

Aikainen kevät

Tänä keväänä pääsimme veteen poikkeuksellisen aikaisin – lasku tapahtui 24.4. Ensisijaisesti syynä oli jäätön talvi, mutta myös siinä(kin) mielessä poikkeuksellinen kevät, ettei tänä vuonna tiedossa ollut mitään suuria kunnostusprojekteja. Voisiko siis varovaisesti todeta, että vene on nyt valmis? Aaaa-ha-haa (huutonaurua tähän).

Huoltoa

No jotain sentään tänäkin vuonna. Uusin keulan kulkuvalon, joka lakkasi viime kesänä toimimasta. Hommaan toki liittyi kokonaan uuden johdon vetäminen keulaan – vanha johto kun on laminoitu kanteen kiinni ja kulkee koko matkan jossain kattoverhoilujen alla. Taas yksi asia joka todistaa, ettei venehommissa saa koskaan olettaa, että näennäisesti pienitöinen korjaus koskaan oikeasti olisi pienitöinen.

Muista huoltohommista kylkien vahaus oli ainoa sellainen työ, joka vaati muutaman lämpimän päivän, joten niitä saimme odottaa huhtikuun loppupuolelle. Toki aikaisemmin keväällä oli lyhyt lämmin jakso – jonka jälkeen tuli taas lunta. Hätäisimmät ehtivät vesille kyllä jo nauttimaan kevään viimeisistä lumituiskuista. Pohjaa en tänä vuonna maalannut ollenkaan. Se oli edellisvuoden pohjaremontin jäljiltä niin hyvässä kunnossa.

Tein edelliskeväänä kokeilun potkurin kanssa. Normaalin kiillotuksen lisäksi vahasin potkurin – samalla PTEF-vahalla, jolla vahasin kyljet. Syksyllä hämmästys oli melkoinen, kun potkuri oli aivan puhdas vailla yhtään näkkiä. Toistin toimenpiteen tänä keväänä ja toivottavasti lopputulos on sama ensi syksynäkin.

Vesillä ja valmiina uuteen kauteen – yksi vuoden parhaista hetkistä.

Venehtimistä

Lopulta vesillelasku koitti lauantaina 24.4. Käytiin seuraavan viikon alussa siivoamassa vene ja laittamassa tavarat ja purjeet paikalleen, ja torstaina 30.4. köydet irtosivat ensimmäistä kertaa. Taisipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun päästiin merelle jo huhtikuun puolella. Keli oli hienon aurinkoinen, mutta tuuli edelleen hyytävän kylmä.

Korona tyhjensi kalenterit tehokkaasti harrastuksista, samalla mahdollistaen eristäytymisen merelle, joten kevään ja alkukesän viikonlopuista valtaosa vietettiin venehtien, kuten 6-vuotias kuopuksemme asian ilmaisi. Kuvaava ilmaisu jäi meillä elämään kerta heitolla.

Vappua vietetiin koleassa kelissä venekerhon saaressa Stora Krokössä, kuten myös sitä seurannut äitienpäiväviikonloppu.

Toukokuun lopussa helatorstai mahdollisti pidennetyn viikonloppupurjehduksen ja vieläpä oikein kesäisessä kelissä. Viikonlopun reitti oli Taalintehdas-Stora Krokö-Kejsarhamnen-Benskär-Stenskär-Taalintehdas. Stenskärissä oli hämmästyttävän paljon veneitä: Stenskärin laituri oli täynnä ja Birskärin puolellakin meitä oli 18 venettä. Ei siis mikään varsinainen korona-karanteeni.

Kevät on purjehduksen kannalta upea vuodenaika. Päivät pitenevät ja valoa riittää. Vesilintuja näkee merellä paljon ja niiden äänet luovat hienon äänimaiseman. Vedet ovat kirkkaita ja kylmiä, mutta lämmityslaite pitää huolen, että veneessä on lämmintä ja kuivaa. Kylmiin keleihin voi varustautua pukemalla lisää vaatetta ja hyttyset loistavat poissaolollaan. Oivallettiin ensimmäisen reissun jälkeen muuten tuoda ohuet matot veneelle, mikä nosti mukavuuden aivan uudelle tasolle, kun jalan alla ei ollutkaan enää kylmä lattia.

Juhannuksesta alkoi neljän viikon kesälomapurjehdus, mutta siitä lisää ensi kerralla.