Nyt kun talvi näyttää vääjäämättä tekevän tuloaan, on aika vetää yhteen kulunut purjehdusvuosi. Kausi alkoi ilahduttavasti jo toisena vuotena peräkkäin huhtikuun puolella. Vene laskettiin veteen keskiviikkona 28.4., ja sain jo samana päivänä veneen rikattua ja moottorin vuosihuollot tehtyä. Ensimmäiselle viikonloppureissulle lähdettiin heti perjantaina ja vappua vietettiin venekerhon saaressa aurinkoisessa säässä.

Toukokuun viikonloput vietettiin pääosin merellä kiertäen lähisaariston kohteita. Kesäkuun pari ensimmäistä viikonloppua kuluivat maissa erinäisissä juhlissa, mutta katsastus- ja talkooviikonloppuna oltiin pitkä viikonloppu merellä.

Kesälomapurjehdus alkaa

Juhannuksesta alkoikin sitten viiden viikon yhteinen kesäloma, joskin viimeiset pari viikkoa oltiin varattu uutta karvaista perheenjäsentä varten. Ihanaa koira-arkea kesti lopulta neljä päivää, jonka jälkeen me aikuiset olimme niin tukossa, että peli piti viheltää poikki. Karmeasta pettymyksestä selvittiin lopulta muutaman illan itkuilla. C’est la vie.

Kesälomapurjehduksen toiselle viikolle oltiin sovittu muutaman asuntoautoilevan kaveriperheen kanssa treffit Ahvenanmaalle. Aikatauluissa on aina se riski, että joutuu tekemään matkaa kelloa ja keliä vastaan. Onneksi tällä kertaa aikaa oli hyvin ja päästiin etenemään mukavissa tuulissa. Helteitä kesti pari viikkoa ja välillä oli jopa vähän tukala olo, varsinkin kun kaikkialta ei aina löytynyt puhtaita uimavesiä.

Loman pari ensimmäistä yötä oltiin keula-ankkurissa. Reitti vei Keisarinlahdesta Sandskäriin ja sieltä Björköseen, jossa uitiin kaksi päivää lämpimässä ja puhtaassa vedessä. Björköstä purjehdittiin Sandvikin sijaan Kökarin Hellsöseen, joka oli meille uusi paikka. Mukavan rauhallinen ja sympaattinen paikka, josta löytyi kaikki tarvittavat palvelut ja vieläpä siisti muutaman vuoden vanha huoltorakennus. Myös toinen laitureista oli uusi massiivibetonilaituri. Vuokrattiin pyörät ja poljettiin Karlbyhyn kauppaan, jonne matkaa kertyi reilu 6 kilometriä suuntaansa. Sandvik on nykyään niin suosittu paikka, että saattaa hyvinkin olla, että jatkossa suosimme Hellsön satamaa, joskin se on luoteen puoleisille tuulille melko suojaton.

Emme olleet käyneet Seglingessä muutamaan vuoteen, joten sinne halusimme ehdottomasti tänä vuonna, ja kun tuulet vielä sattuivat sopivasti sivusta, niin miksipä ei. Saatiin savukalaa ruuaksi ja käytiin myös kiertämässä frisbeegolfrata Seglingen Satun vinkistä. Rata oli hieno ja kuulemma pääosin koronan ansiota.

Ahvenanmaan maakuntahallinto oli ensimmäisenä koronakeväänä järjestänyt ideakilpailun sellaisesta aktiviteetista, joka saisi ahvenanmaalaiset liikkumaan koronaturvallisesti. Kilpailun lopputulemana Ahvenanmaan lähes jokaisesta 16:sta kunnasta löytyy nyt ammattilaisen suunnittelema frisbeegolfrata. Radat on pääosin tehty talkootyöllä, hallinto on kustantanut korit ja kyltit. Lisätietoja radoista löytyy www.discgolf.ax-sivustolta.

Seuraavaksi suunnattiin Bomarsundiin, jonka olemme käsittämättömällä tavalla onnistuneet aina kiertämään tähän saakka. Satamaa on ilmeisesti uusittu viime vuosien aikana ja sieltä löytyikin uudet poijut, ja nykyään myös sähkö ja vesi tulee laiturille. Kierretiin vaikuttavat linnoitukset ja nähtiin hyvin todennäköisesti kangaskäärme. Jälkeenpäin harmitti kovasti, ettei ehditty ottamaan tietä ylittävästä käärmeestä kuvaa. Otusta tavataan Suomessa vaan Ahvenanmaalla ja se on niin harvinainen, ettei kaikki ahvenanmaalaisetkaan näe sitä elämänsä aikana.

Treffejä Ahvenanmaalla

Bomarsundista purjehdittiin navakassa tuulessa Lumparnin yli Maarianhaminan itäsatamaan, jossa vietettiin poikkeuksellisesti kolme yötä. Kaveriperhe oli vuokrannut asuntoauton viikoksi ja vietettiin heidän kanssaan kolme mahtavaa päivää Maarianhaminassa. Lapset saivat leikkiä, kiersimme nähtävyydet ja kävimme hyvin syömässä useaan otteeseen. Gröna Uddenin leirintäalue on aivan itäsataman vieressä, joten treffien järkkääminen Marikseen oli erittäin helppoa ja toimivaa.

Perjantaina hyvästelimme kaveriperheen ja siirryimme Kastelholmaan, jossa näimme toisen kaveriperheen, jotka hekin olivat liikenteessä matkailuautolla. Ja taas oli lapsilla tuttuja leikkikavereita kahdeksi päiväksi ja me vanhemmat saimme nauttia aikuisesta seurasta. Käytiin hyvin syömässä Smakbyssä ja kierrettiin Kastelholman frisbeegolfrata pariin otteeseen. Kenttiä löytyy nykyään niin monesta paikkaa, että fribakiekot varmasti kulkevat veneessä mukana myös seuraavina kesinä.

Pohjoisen luonnonsatamiin

Vajaan viikon satamissa vietetyn ajan jälkeen kaipasimme luonnonsatamiin ja omaan rauhaan. Purjehdimme navakassa lounaistuulessa Kastelholmasta reilun 30 mailin matkan Ahvenanmaan pohjoispuolelle Saggöseen. Päästiin koko matka purjeilla ja vieläpä hyvällä 5,6 solmun keskivauhdilla. Hamnsundetin jälkeen käännyttiin väylältä pohjoiseen ja silloin meinasi käydä pahasti. Olin tulossa kannelta takaisin sitloodaan, kun tuuli yllättäen kääntyi ja sen seurauksena tuli vahinkojiippi. Puomi tuli vauhdilla yli samalla pyyhkäisten pääni yli. Ehdin vähän vetää päätä alas, mutta en ihan riittävästi. Lensin sitloodan lattialle, mutta onneksi osuma oli niin ohut, ettei käynyt pahemmin. Tilanteessa oli kuitenkin katastrofin ainekset käsillä, eikä näitä vaan saa tapahtua. Tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä, mutta tapauksesta viisastuneena tilasin veneeseen Walderin puomijarrun, joka toivottavasti estää vastaavanlaiset haaverit jatkossa. Se osoittikin toimivuutensa ja helppokäyttöisyytensä loppukesän purjehduksilla.

Saggön lahdella oli meidän ihmetykseksi kuusi venettä jo ennen meitä. Löydettiin kuitenkin hyvä rantautumispaikka. Saatiin myös nettiyhteydet toimimaan vetämällä puhelin mastonhuippuun, joten päästiin illalla jännäämään jalkapallon EM-finaalia kuvan kera. Saggö on siitä hieno paikka, että se on avomeren laidalla; saaren pohjoispuolelta aukeaa Selkämeri ja täällä pääsee myös ihailemaan kuinka aurinko laskee suoraan mereen.

Seuraavana päivänä tehtiin lyhyt siirtymä Länsmansgrundetille ja siitä seuraavana päivänä päivänä vielä samanlainen hyppäys Kalskäriin. Tuulet olivat näinä päivinä aivan olemattomat, joten keli suosi pohjoisen luonnonsatamia. Kalskäristä löydettiin puhdasta uimavettä ja siitä nautittiin oikein kunnolla.

Kalskärissä saatiin myös nauttia ainutkertaisesta luonnonnäytelmästä. Rannassa oli nimittäin useampikin rantakäärme, jotka päivän aikana sukeltelivat ja kalastivat rantavedessä. Nähtiin päivän aikana ainakin kolme eri käärmettä. Niistä suurin, noin metrin mittainen tarhakäärme sukelsi ihan meidän veneen keulan vieressä, ja kirkkaassa vedessä oli hieno seurata sen tekemistä. Lopulta käärme sai myös saalista ja meistä välittämättä se raahasi kivinilkan rantakalliolle veneen keulaportaiden eteen ja alkoi nielemään sitä kokonaisena. Tilannetta seurasi vierestä, alle parin metrin päästä, vajaa kymmenkunta ihmistä ja muutama koira, mutta käärme ei ollut tilanteesta moksiskaan. Avaraa luontoa parhaimmillaan.

Seuraavana päivänä otettiin aamu ja nautiskeltiin vielä puhtaista uimavesistä. Odoteltiin tuulen heräämistä ja lopulta hieman ennen puoltapäivää nostettiin ankkuri ja lähdettiin kevyessä tuulessa Uuttakaupunkia kohti. Avomeren kautta luoviessa matkaa kertyi lopulta 46 mailia ja perillä Pakkahuoneen laiturissa oltiin juuri ennen lipunlaskua. Täällä ollessamme helteet päättyivät ja lämpötilat muuttuivat taas siedettävämmiksi. Välipäivän aikana pestiin pyykkiä ja täydennettiin aluksen ruokakaapit seuraavaa viikkoa varten.

Tuulet navakoituivat ja kääntyivät pohjoiseen, joten oli hyvä hetki kääntää keula takaisin etelään. Tehtiin vauhdikas siirtymä (28 mailia, keskinopeus 6,3 solmua) takaisin Ahvenanmaan puolelle Fisköseen, josta saatiin savukalaa seuraavan päivän lounaaksi. Fisköstä purjehdittiin Svenskäriin Houtskärin eteläpuolelle, jossa pideltiin yön verran kovaa etelätuulta. Aamulla tuuli kääntyi luoteeseen, ja kun seuraaviksi päiviksi oli luvattu myrskytuulia, päätettiin tehdä pitkä purjehdus Hiittisiin venekerhon saareen. 48 mailin matka taitettiin 7,5 tunnissa ja legi oli kyllä koko kesän hienoin! Tultiin koko matka käytännössä virsarilla, tuulen ollessa 10-14 m/s ja lokin näyttäessä koko matkan yli 6 solmua. Legin keskinopeudeksi tuli 6,3 solmua, mikä on meidän veneelle poikkeuksellisen paljon.

Stora Kroköstä purjehdittiin välipäivän jälkeen Taalintehtaalle ja niin tuli kesälomareissu päätökseensä. 23 päivän aikana ei maileja kertynyt kuin 330, mutta tästä valtaosa päästiin liikkumaan purjein. Konetunteja tuli lomalla ainoastaan 19,4.

Syksy saa – ja purjehtiakin saa

Syksyn hienoin purjehdus oli syyskuun ensimmäisen viikonlopun pidennetty viikonloppupurjehdus vanhan armeijakaverini Teemun kanssa. Teemu purjehtii vaimonsa ja koiransa kanssa upealla, modatulla H-veneellä, Foxy Lady Kettunokalla, jonka joku on saattanut Instan lisäksi bongata Vene-lehdestäkin.

Viikonlopun keli suosi purjehtimista, joskin tuuli oli kylmä. Käytiin Teemun kanssa katsastamassa vanhat rannikkotykistölinnakkeet Örö ja Utö, jonne purjehdittiin melko kovassa kelissä. Viimeinen yö oltiin Bodössä, jossa grillattiin lammasta ja päästiin saunaan.

Maanantaina purjehdittiin kevyessä avotuulessa takaisin Taalintehtaalle, jonka jälkeen loki näytti karvan vaille 100 mailia.

Tilastoja

Kausi alkoi 28.4. ja päättyi 23.10., jonka aikana oltiin yhteensä 41 yötä veneellä ja taitettiin 719,3 mailia. Päivämatka oli keskimäärin 17,1 mailia ja keskinopeus 5,0 solmua. Konetunteja moottoriin tuli 51,2. Pisin legi 48,1 mailia, jolloin päivän keskinopeus oli huikeat 6,3 solmua.