25.6. Signilskär-Enskär – Djupviken
27.6. Djupviken – Lammskär
29.6. Lammskär – Isokari
30.6. Isokari – Uusikaupunki

Lomapurjehdus jatkui 25.6. noin 25 mailin purjehduksella Ahvenanmaan pohjoispuolelle Djupvikenin lahdelle. Tuuli oli taas kevyt ja suunta myötäinen. Vene kulki autopilotin ohjaamana ja istuin pitkät pätkät keulakannella varjossa kirjaa lukien.

Heikki ja Heli Ervin kirjaa Maailman ympäri vastatuuleen voi lämpimästi suositella. Navigointi maailman merillä on ollut kovin erilaista 80-luvulla, ja kirja antaa hyvän aikalaiskuvan esimerkiksi tiedonkulusta ja sen nopeudesta. Asioita joita pidämme tänä päivänä itsestäänselvyytenä. Luin kirjan ensimmäisen kerran ehkä 15 vuotta sitten, mutta sen jälkeenkin maailma on muuttunut valtavasti. Hyvä esimerkki on Ari Huusela, joka piti käytännössä WhatsAppilla yhteyttä muihin kilpakumppaneihin ja tukijoukkoihinsa koko Vendee Globe -kilpailun ajan – toki satelliittiyhteyksien avustuksella.

Suomen saaristossa sentään pärjää 4G-yhteyksin, myös Geta-vuoren kainalon Djupvikenissä, jonka lahdella olimme ankkurissa kaksi yötä. Vesi oli vielä puhdasta ja helteen jatkuessa merivesi viilensi mukavasti. Kierrettiin luontopolku auringon paahtaessa ja saatiinpas lahdelle seuraksi myös toinen Jon 33, kun s/y Manasse III kurvasi lahdelle alkuillasta. Tehtiin laivastovierailut puolin ja toisin, ja oli muutenkin mukava nähdä Nassen miehistöä pitkästä aikaa.

Djupvikenistä jatkoimme matkaa 27.6. Saggö Ötä kohden. Kiersimme Saggön pohjoispuolelta kevyessä tuulessa ja käytiin samalla tutkimassa saaren pohjoispuolen rantoja, josta löytyikin muutama oikein hieno lahti – jotka olivat ihmetykseksi täynnä veneitä! Aikaisemmin täällä liikkuessamme veneitä ei todellakaan ole ollut ruuhkaksi asti, mutta olisikohan koronalla ollut jotain tekemistä asian kanssa tänä kesänä.

Lopulta päädyimme Lammskäriin, jonka lahdella oli kyllä jonkin verran levää. Onneksi päästiin seuraavana päivänä sentään uimaan veden vähän vaihduttua.

Lammskärissä helteet loppuivat ja kahden yön pysähdyksen jälkeen suunnaksi otettiin Isokari, johon purjehdittiin ja moottoroitiin ukkoskuurojen ja saderintamien rytmittäessä matkaa. Isokarilla ilta oli lopulta aurinkoinen, kuten meidän kaikilla edellisillä käynneilläkin. Isokarin taika säilyi siis edelleen – jinx.

Edellisestä Uudenkaupungin käynnistä oli ehtinyt kulumaan 6 vuotta, joten seuraavana päivänä vuorossa oli lyhyt siirtymä Pakkahuoneelle, joka alkoikin olemaan melko täynnä meidän sinne saapuessa. Seuraavaksi pariksi päiväksi oli ennustettu kovempia tuulia ja sateita, joka varmaan osaltaan selitti väenpaljoutta.

Uudessakaupungissa törmättiin sattumalta useampaankin Vaskilahden venetuttuun liki 30 vuoden takaa. Tutuilla oli arvatenkin aluksi vähän haasteita keksiä mistä tunsimme, sillä kun edellisellä kerralla tapasimme, olin alle kymmenen vanha. Tutuillakin veneet olivat vaihtuneet sitten viimenäkemän, mutta nimet (Forte, Melanie ja Yolanda) sentään olivat säilyneet samoina.

Kahden päivän visiitin aikana nähtiin lisäksi isovanhempia, käytiin Bonk-museossa ja bunkrattiin vene taas täyteen. Noh, edellinen viikko oltiinkin syöty kaappeja tyhjäksi, joten kauppareissu tuli ihan tarpeeseen.

Pysähdyksen aikana mietittiin myös mihin suunnattaisiin seuraavaksi. Meillä kun ei lomalle lähdettäessä ollut mitään sen tarkempaa reittisuunnitelmaa mielessä. Sääennusteet povasivat reippaita etelän ja lännen välisiä tuulia seuraavaksi viikoksi, ja kun lomaa oli kuitenkin jäljellä reilu pari viikkoa, tehtiin päätös että lähdetään käymään veneellä Helsingissä. Siitä lisää seuraavaksi.