Gisslingöstä matkaa jatkettiin heti seuraavana päivänä (torstai 29.6.) kevyessä kelissä kohti Tukholmaa. Mitään kiirettä meillä ei ollut, sillä Tukholman vierasvenesatamat olivat varattuina Gotland Runtin veneille sunnuntaihin asti. Niinpä etenimme pienin siirtymin, mikä sopi meille Tukholman saariston ensikertalaisille oikein hyvin.
Ennen Furusundia erkanimme Yxlanin ja Blidön väliselle väylälle, jossa tuuli keveni ja kääntyi vastaan. Ajelimme maisemia katsellen koneella ja söimme matkalla lounasta. Perille Själbottnan luonnonsatamaan saavuttiin neljän tunnin matkan jälkeen. Siellä meitä oli vastassa S/Y Liilia miehistöineen. Heihin tutustuimme edelliskesänä Höga kustenin reissulla ja yhteyksiä on sen jälkeen pidetty talven mittaan. Själbottnassa helteinen sää purkautui ukkosten muodossa, mutta ilta oli lopulta aurinkoinen. Paistettiin yhdessä lettuja rantakalliolla ja nostettin maljat jälleennäkemisen kunniaksi.
Seuraavana päivänä suuntasimme voimistuvassa etelätuulessa Liilian kanssa yhtä matkaa Finnhamnin Paradisetiin, jonne oli matkaa vain reilut 9 mailia. Matkalla käytiin katsastamassa Söder Långholmin lahti sekä sitä vastapäätä oleva pieni satama, jossa kirjan mukaan piti olla septarin tyhjennys, mutta eipä ollut. Paradisetin lahdelle ja sen rannoille mahtuu varmasti toistasataa venettä, mutta nyt oli tilaa ja veneitä suhteellisen vähän. Oltaisiin hyvin voitu jäädä redille ankkuriin, mutta mentiin kuitenkin rantaan, kun suunnitelmissa oli grillata. Illan mittaan satama tuli täyteen ja lahdella oli myös pitkälle toistakymmentä venettä. Naapuri jutteli, että varsinkin viikonloppuisin paikka on tupaten täynnä. Ei ihme – suojainen Paradiset lienee yksi Tukholman saariston suosituimpia satamia – eikä meillä tietenkään ole ainuttakaan kuvaa koko satamasta.
Mukavan illan päätteeksi hyvästelimme Liilian miehistön, kun seuraavana päivänä tiemme erkanivat. Liilia suuntasi pohjoiseen ja me länteen. Ajelimme navakassa lounaistuulessa koneella 14 mailin matkan Skrattenin lahdelle, joka osoittautui paitsi suojaisaksi, myös suosituksi ruotsalaisten päiväkohteeksi. Lahdella oli yli 30 venettä, mutta illan tullen valtaosa veneistä nosti ankkurinsa ja suuntasi kotia kohti. Me nautimme auringosta uiden ja muuten vaan sitloodassa veneiden liikennettä seuraten. Taas jotain aivan erilaista kuin kotoisalla Saaristomerellä, jossa veneet harvoin pakkautuvat niin tiiviisti samalle lahdelle.
Sunnuntaiaamuna lähdimme ajoissa liikkeelle, vaikka siirtymä Vaxholmiin olikin lyhyt – vain noin neljä mailia. Satama oli melko täynnä, mutta löysimme ahtaasta marinasta silti ihan hyvän paikan. Moorings-kiinnittyminen oli tuttua Kroatian marinoista. Lisäksi täyden sataman ahtaat välit tekivät rantautumisen helpoksi; riitti että sai keulan ajettua väliin, jonka jälkeen peräköyden kanssa oli hyvin aikaa säätää.
Melko pian rantautumisen jälkeen alkoikin sataa ja sen jälkeen satoikin reilun vuorokauden lähes tauotta. Käytiin illalla Hamnkrogenissa syömässä pitkään ja hartaasti. Sade taukosi hetkeksi, jonka aikana kierrettiin vielä Vaxholmin katuja.
Tukholma kutsuu
Suunnitelmissamme oli viettää Tukholmassa useampi päivä ja myös säiden jumalat olivat kanssamme samaa mieltä. Ennusteet olivat jo pidempään näyttäneet kovia kelejä kolmeksi päiväksi, joten varattiin paikka Naviksesta (Navigationssällskapet Djurgårdshamnen) kolmeksi päiväksi. Arvottiin Wasahamnin ja Navishamnin välillä, mutta lopulta valinta osui ihan oikeaan – Navishamn osoittautui rauhalliseksi satamaksi hyvien kulkuyhteyksien äärellä. Koska Navishamn toimii samalla jäsenien kotisatamana, tulee sieltä varata paikka ennakkoon Dockspotin kautta. S/Y Aavan blogista löytyy kattava vertailu Tukholman satamista – suosittelen perehtymään.
Kolmen päivän aikana käveltiin paljon ja kierrettiin pakolliset nähtävyydet: Vasa-museo, vanha kaupunki, Skanssen ja paljon muuta. Yhteislaulut skippasimme, ja myös Gröna Lundin huvipuisto jäi väliin sen ollessa kiinni tapaturman takia.
Torstaina sanoimme ”tack o hej” ja jatkoimme matkaa etelään Skurusundetia pitkin. Kapean väylän varrella on jos jonkinnäköistä huvilaa ja palatsia, ja kansanvarallisuus huokuu.
Tukholman saaristossa oli merkillepantavaa saariston elinvoimaisuus: joka paikkaan pääsee autolla tai vesibussilla. Ruotsissa voi siis hyvin asua ulkosaaristossa ja silti käydä töissä Tukholman keskustassa. Valtio lisäksi tukee yrittäjiä, jos he perustavat palveluita saaristoon, ja toimivat kulkuyhteydet tietysti ruokkivat näitä palveluja.
Me emme kuitenkaan tässä kohtaa kaivanneet palveluja, vaan suuntasimme Napoleonvikenin luonnonsatamaan Ägnön saarelle, jossa nautiskelimme luonnonrauhasta ruotsalaiseen tyyliin; lahdella oli taas alun neljättäkymmentä venettä ankkurissa. Jäimme vielä päiväksi pitelemään sateita ja tuulia, mutta seuraavana päivänä matka jatkui lounaaseen kohti Nynäshamnia. Mutta siitä lisää seuraavaksi.