Kesälomapurjehduksemme suuntautui tänä vuonna Tukholman saaristoon, jossa emme olleet koskaan ennen käyneet. Tukholman merikortit ja Arholma – Landsort -satamakirja ostettiin jo vuoden 2020 venemessuilta, mutta silloin korona tuli ja sotki kuviot.
Keväällä kaivoimme kirjat esiin ja aloimme suunnittelemaan reissua hyvissä ajoin. Kahlasin muita blogeja läpi ja lueskelin muiden veneilijöiden kokemuksia ja suosituksia eri paikoista. Ainakin Virtauslangan ja S/Y Aavan blogeja voi ruotsinmatkaajille lämpimästi suositella. Vähitellen omatkin suunnitelmat alkoivat hahmottumaan, joskaan mitään kovin tarkkaa reittisuunnitelmaa emme laatineet. Päätettiin enemmänkin mennä fiiliksen ja kelien mukaan.
Lomapurjehdus alkoi perinteisesti juhannuksesta. Suuntasimme torstai-iltana veneelle, ja ensimmäinen ilta meni kotisatamassa venettä järjestellessä ja tavaroita paikalleen laittaen. Lomareissuun oli varattu neljä viikkoa ja tavaraa oli mukana sen mukaisesti. Perjantaiaamuna suuntasimme venekerhon saareen juhannuksen viettoon, mutta jo lauantaina matkaa jatkettiin Benskärin lahdelle ankkuriin Sabran kanssa. Keväällä vaihdettu keula-ankkuri (15kg Rocna Vulcan) osoittautui alusta lähtien luotettavaksi peliksi ja kaikki kesän aikana ankkurissa nukutut yöt olivat huolettomia ja levollisia.
Sunnuntaina 25.6. kryssimme kevyessä ja mutkikkaassa tuulessa 24 mailia Björköseen, jonne oltiin sovittu treffit kavereiden Minor-laivueen kanssa. Päivä kului järvessä uiden ja auringosta nauttien hyvässä seurassa. Minorit La Niña ja Desiree olivat lomallaan suuntaamassa Maarinhaminaa kohti, joten seuraavaksi matka vei yhdessä Kökarin Karlbyhyn. Moottoriveneiden matkavauhdin ollessa reilusti meitä kovempi, otimme aamulla kolmen tunnin varaslähdön, kavereiden jäädessä vielä nauttimaan Björköön lämpimistä uimavesistä. Kevyessä myötätuulessa purjehdimme genaakkerin vetämänä kohti Karlbyn puutarhaväylää. Minorit saavuttivat meidät vajaa viisi mailia ennen Karlbytä, joten ajoitus osui saapumisen osalta nappiin. Jäätiin vielä ennen Karlbytä väylän varteen hetkeksi ankkuriin uimaan ja nauttimaan lämmöstä sekä lounaasta. Karlbyssä olikin yllättäen melko täyttä, kun lukuisat karhuveneet olivat suuntaamassa Merikarhujen 90-vuotisjuhliin Maarianhaminaan.
Hyljesafarin kautta Rödhamniin
Seuraavana iltana tiet erkanivat, kuin Teijon Venekerhon Minor-jaosto suuntasi Maarinahaminaan ja me Rödhamniin. Vajaan 30 mailin matka Karlbystä Rödhamniin meni taas oikoväylää pitkin myötätuulessa, osin genaakkerin voimin.
Matkalla koettiin jotain ikimuistoista, kun olimme pitkän aikaa hyljelauman ympäröiminä. Aikamme kuuntelimme hylkeiden ujellusta ja mölyä, joka kantautui kevyessä tuulessa naapuriluodoilta, jossa pitkälti toistasataa hyljettä lekotteli rantakallioilla päivänpaisteesta nauttien. Uteliaimmat yksilöt tulivat aivan veneen perään ihmettelemään outoa ohikulkijaa – tai eipä ne meistä varmaan kovin kiinnostuneita olleet. Genaakkeri veti meitä parin solmun vauhdilla, joten kuvaamiseen oli hyvin aikaa.
Aivan kuten Karlbyssä, myös Rödhamnissa laiturit olivat aivan täynnä, kun Merikarhut odottivat pääsyä Maarianhaminan länsisatamaan. Oltiin perillä vasta puoli kahdeksan jälkeen ja saimme toiseksi viimeisen poijupaikan itäisimmästä laiturista. Freyan kippari Jesse oli ottamassa keulaköysiä vastaan. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset punaviinilasin ääressä ennen yöpuulle vetäytymistä. Ilta oli tyyni ja rauhallinen, kuten Rödhamnissa aina.
Seuraavana aamuna (ke 28.6.) kello soitti, ja kun klo 9 Rödhamnin tuoreet sämpylät mätkähtivät keulakannelle, irrotimme köydet ja suuntasimme Ahvenanmeren yli Ruotsiin. Lähtiessä tuuli oli kevyt ja Lilla Båtskärin tuulimyllyjen kohdalla se vähäinenkin tuuli kuoli pois. Ajeltiin ehkä vartin verran koneella, jonka jälkeen tuuri virisi uudestaan. Sen jälkeen meno olikin fantastista, kun tasainen tuuli puhalsi luoteesta 4-6 m/s voimin: mentiin täysillä purjeilla 6-7 solmua koko 30 mailin matka.
Ensimmäiseksi satamapaikaksi valikoitui luonnonsatama Gisslingön eteläpuolen lahdelta, joka bongattiin Arholma – Landsort -satamakirjasta. Vaihtoehtona olisi ollut mennä Granvikenin lahdelle Tjockön pohjoispuolelle tai sitten Fejanille.
Rantautumisen jälkeen vedettiin kohteliaisuuslippu styyran saalingin alle ja juhlistettiin Ruotsiin saapumista asiaankuuluvin menoin. Niin, ja lapset uivat – tietysti.
Seuraavaksi matka jatkui syvemmälle Tukholman saaristoon, mutta siitä lisää seuraavaksi.