// Kunnostus, Laskut ja nostot | 4 kommenttia

Tiikkejä ja takaiskuja

Laskua edeltävä viikko oli sanalla sanoen työntäyteinen. Kylkien vahaus ja pohjan maalaus hoidettiin jo hyvissä ajoin viikko sitten lauantaina, samalla kun puuseppä asensi sitloodan tiikkejä.

Massat alle...

Massat alle…

Puhuin venepuuseppä Ari Savolaisen kanssa tiikkien uusimisesta jo vuosi sitten keväällä, mutta omasta saamattomuudesta johtuen projektin aloitus siirtyi vasta tälle keväälle, viime syksyn sijasta.

Tiikkiprojekti kokonaisuudessaan oli erittäin mielenkiintoinen. Oma ennakkokäsitys puusepästä sitloodassa askartelemassa ja vuolemassa tiikkejä sopivaksi pala kerrallaan osoittautui totaalisen vääräksi heti alkuunsa. Lopulta Ari kävi veneellä kaikkiaan kolme kertaa, jonka jälkeen tiikkipinnat olivat valmiit.

Levitys lastalla.

Levitys lastalla.

Ensimmäisellä käynnillä tiikitettävät pinnat mallinnettiin muoveihin. Muovien perusteella Ari sahasi lastulevystä vastaavat palat, joiden päälle hän rakensi tiikkipinnat. 95% puutöistä tapahtui siis verstaan lämmössä, työkalujen ja koneiden äärellä.

Lopuksi paneelit kiinni reunoistaan 9mm pitkillä ruuveilla, jotka jäävät lasikuidun sisään.

Lopuksi paneelit kiinni reunoistaan 9mm pitkillä ruuveilla, jotka jäävät lasikuidun sisään.

Palat sahattiin ensin oikeaan mittaansa, sovitettiin ja ruuvattiin lastulevyihin kiinni. Sen jälkeen palat irrotettiin, reunat jyrsittiin ja kulmat hiottiin sopiviksi. Tiikit ruuvattiin uudestaan uudestaan kiinni lastulevyihin, sillä erotuksella että tällä kertaa tiikkien alle tuli muovikalvo. Lopuksi palat vielä saumattiin ja hiottiin.

Valmis.

Valmis.

Lopputuloksena oli seitsemän erillistä tiikkipaneelia, jotka Ari toisella käyntikerrallaan liimasi massalla kiinni penkeihin. Ruuveja käytettiin ainoastaan reunalautoihin. Viimeisellä kerralla hän vielä tapitti ruuvin reiät, hioi pinnat epäkeskolla ja saumasi reunat.

Pinna paikallaan. Maalasin peräkannen Internationalin Interdeck-maalilla, joka antoi kannelle hyvän pidon.

Pinna paikallaan. Maalasin peräkannen Internationalin Interdeck-maalilla, joka antoi kannelle hyvän pidon.

Sitloodan lattiaan tuli nyt myös tiikit, ja yhteensä tiikkipintaa on reilu kolme neliötä. Helppoa kun sen osaa. Hommassa ei juurikaan ollut ylimääräisiä työvaiheita ja lopputulos hivelee silmää. En olisi itse osannut tehdä yhtään paremmin.

Peräsinremontti

Nämä on niitä asioita mitä ei halua löytää kuusi päivää ennen vesillelaskua.

Rapsuttelin peräsimestä näkkejä pois ennen pohjan maalausta ja onneksi satuin kääntämään peräsimen ihan ääriasentoon. Muuten peräsimen halkeama olisi varmasti jäänyt huomaamatta. Ruorin kvadrantti on aikaisemmin rajoittanut peräsimen kääntymistä niin, ettei peräsimen etureunaa ole päässyt näkemään.

Peräsimen etureuna oli saumasta halki.

Peräsimen etureuna oli saumasta halki.

Peräsin oli etureunastaan, akselin alapäästä 15 sentin matkalta halki. Raavin sauman ensin puukolla puhtaaksi ja ajoin rälläkällä maalit pois kuituun asti, jotta vaurion laajuus selvisi kokonaan.

Sauma avattu ja maalit poistettu.

Sauma avattu ja maalit poistettu.

Peräsin on oletettavasti imenyt akselin juuresta 41 vuoden aikana vettä sisäänsä, joka on sitten talvella jäätynyt ja halkaissut peräsimen. Vastaavia tapauksia on tullut vastaan useita, varsinkin 70-80-luvun skandeissa. Pitkäkölisessä veneessä peräsin ei ehkä joudu ihan yhtä lujille, koska tuenta tapahtuu kolmesta kohtaa koko peräsimen pituudelta. Mutta ongelma vaatii joka tapauksessa ensi talvena suuremman remontin.

Koputtelin ja väänsin peräsintä aika rankalla kädellä, mutta halkeama ei tuntunut suurenevan. Paikkaamaan siis.

Epoksista ja mikrolasikuulista tehty täyteaine.

Epoksista ja mikrolasikuulista tehty täyteaine.

Tein epoksista ja mikrolasikuulista täyteaineen, jonka ruiskutin peräsimen sisään injektioruiskulla. Epoksi ei tartu pakkausteippiin, joten sauma oli helppo teipata umpeen sitä mukaan kun ura täyttyi. Ihan yhdellä kertaa en saumaa kuitenkaan saanut umpeen, vaan täyttö tapahtui kolmessa osassa.

Paikkaus teipin alla kovettumassa.

Paikkaus teipin alla kovettumassa.

Kolon täytyttyä hioin peräsimen vielä vähän suuremmalta alueelta kuidulle ja vedin etureunan ympäri pari kerrosta lasikuitumattoa. Epoksilla laminoitu pinta on siitä hyvä, ettei se ime vettä, toisin kuin polyesterihartsi. Vielä lauantaina ennen laskua maalasin peräsimen eliönestomaalilla.

Laitoin paikan päälle kaksi kerrosta mattoa ja lopuksi vielä myrkyt päälle. Pitää avata peräsin ensi talvella kokonaan.

Laitoin paikan päälle kaksi kerrosta mattoa ja lopuksi vielä myrkyt päälle. Pitää avata peräsin ensi talvella kokonaan.

Lauantain vesillelasku sujui aurinkoisessa, tyynessä ja lämpimässä säässä. Yhtään kuvaa en ehtinyt tohinassa ottamaan.

Koneremontti, vol. 2

Laskussa kaikki meni hyvin, sillä erotuksella ettei keväällä huollettu kone tietenkään lähtenyt käyntiin.

Ilmasin konetta aikani, mutta siirtopumppu ei tuntunut siirtävän yhtään polttoainetta. Vietin koko lauantain pää konehuoneessa vikaa selvittäen, ja sainkin koneen käyntiin, kun kaadoin suppilolla löpöä suoraan pumpulle. Mutta tankista pumppu ei jaksanut imeä.

Pumppu saa voimansa suoraan kampiakselilta. Tilaa on vähän ja taaempaa pulttia ei näe ollenkaan.

Pumppu saa voimansa suoraan kampiakselilta. Tilaa on vähän ja taaempaa pulttia ei näe ollenkaan.

Lauantain päätteeksi ruuvasin polttoainepumpun irti. Tämäkin olisi ehkä ollut helpompaa tehdä, kun moottori makasi korjaamon pöydällä pari kuukautta aikaisemmin. Konehuoneessa kun on kovin vähän tilaa moottorin ympärillä.

Avasin pumpun ja sisällä kaikki näytti olevan kunnossa. Testasimme Isäni kanssa pumppua sunnuntaina ja lyhyellä letkulla testattuna se tuntui toimivan. Eikun pumppu takaisin kiinni ja uudet testit: ei toimi. Olettamus oli, että moottori saa jostain ilmaa.

Vasemmalla alkuperäinen Mikunin pumppu ja oikealla Volvon identtinen varaosa.

Vasemmalla alkuperäinen Mikunin pumppu ja oikealla Volvon identtinen varaosa.

Seuraavaksi vaihdettiin kaikki polttoaineletkut, liittimet ja suodattimet – eikä moottori käynyt vieläkään. Oli siis pakko myöntää, että pumppu on rikki.

S-Marinilta Turusta löytyi Volvon pumppu (nro. 3580100), joka oli identtinen Perkinsin alkuperäisen pumpun kanssa. Tiistaina ruuvasin uuden pumpun kiinni ja kone lähti pienen lämmittelyn jälkeen käyntiin. Wuhuu! Paitsi että ei ihan vielä.

Moottori savutti käydessään niin paljon, että olisi voinut kuvitella, että Vatikaanissa on valittu uusi Paavi. Soitin korjaamolle, jossa moottori keväällä huollettiin, ja tänään korjaaja kävi veneellä ihmettelemässä tilannetta. Selvisi että 3-sylinterin pakoventtiilin välys oli väärä, jolloin venttiili oli koko ajan auki. Kone kävi siis ainoastaan kahdella pytyllä ja kolmas päästi kaikki polttoaineet lävitseen.

Korjaaja sääti venttiilivälykset kohdalleen vielä uudestaan – tämähän tehtiin jo kunnostuksen yhteydessä kertaalleen – ja nyt Perkins on taas savuton ja tikkaa kauniisti.

Nyt kesä voi alkaa.

Kommentoi

Kommentoi

    • Kiitti Katinka! Niin on kyllä omasta mielestäkin 🙂 Aurinkoista viikonloppua myös sinne!

  1. Todella hienot tuli tiikeistä! Pystyn samaistumaan ja tuntemaan turhautumisen tuon PA-pumpun kanssa.. Ihan loistava löytö tuo peräsimen halkeama. Mietippä kun se olisi antautunut jossain kovassa tuulessa rantautuessa. Ei olisi varmasti hymyilyttänyt.

    • Sanos muuta! Pitää varmaan kesällä jossain vaiheessa sukeltaa katsomaan kuinka korjaus on kestänyt. Toisaalta eihän sitä tiedä kuinka pitkään se on ollut halki, kun ei tuonne väliin ole tosiaan aikaisemmin päässyt näkemään.

      Näiden koneongelmien keskellä on tullut todettua useampaankin kertaan, että purjehtijaksi kädet haisevat kyllä vähän liikaa naftalle.