// Purjehdus | Kommentoi

Gyltö in my mind

Olimme viikonloppuna Vaimon kanssa kahdestaan liikkeellä. Teimme melko tarkasti vuosi sitten vastaavan viikonloppureissun Gyltöseen. Silloin menomatka mentiin varsin reippaassa kelissä, kun taas sunnuntain kotimatka jouduttiin puoliksi moottoroimaan plägässä. Tällä kertaa asetelmat olivat päinvastaiset.

Pe 5.6. klo 21:25, Helsingholmenin itäpuolella.

Pe 5.6. klo 21:25, Helsingholmenin itäpuolella.

Perjantai-ilta tarjosi mahdollisuuden aurinkoiselle iltapurjehdukselle. Tuuli tosin oli kovin kevyt. Nostimme purjeet Högsåran pohjoispuolella ja livuimme Helsingholmenin ohi täydellisessä ilta-auringossa puoli kymmenen jälkeen. Aurinko lämmitti kivasti, mutta muuten keli oli vilpoinen.

Solveig II ei ole ihan parhaimmillaan olemattoman tuulen kryssissä, joten vähän Helsingholmenin jälkeen pudotimme rätit ja ajoimme loppumatkan Stenskäriin koneella. Jäimme Stenskärin lahdelle poijuun yöksi, josta kelpasi ihailla auringonlaskua.

Stenskär, klo 23:30.

Stenskär, klo 23:30.

Kello soi aamulla klo 7:30 ja lähdimme äänettömästi poijusta jo ennen kasia. Parinkymmenen mailin matka Gyltöseen mentiin mukavassa sivumyötäisessä, ja perillä oltiin puolen päivän aikaan.

Päivä kului pesäpallon (ihan superhauskaa!) ja muiden ulkoaktiviteettien merkeissä. Päivän päätteeksi kävin verestämässä inttimuistoja ja juoksemassa Gyltön järvilenkin, jota tuli aikanaan kierrettyä aamulenkkien merkeissä paljonkin. Hieno reitti kiertää Gyltön sisäjärven, ja aika-ajoin vasemmalla puolella näkyy järvi ja oikealla Saaristomeri. Kummasti sitä muisti edelleen kaikki mutkat ja notkot.

Kotimatka

Sunnuntain 40 mailin kotimatkalle saimme hienon purjehduskelin. Lounaistuuli puhalteli päivän aikana 10-12 m/s välillä, puuskissa 14 m/s. Otimme heti alkuun yhden reivin isoon, ja Brännskärin kohdalla otettiin isoon vielä toinenkin reivi.

Kotimatkalla, 1 reivi isossa.

Kotimatkalla, 1 reivi isossa.

Menomatkalla reitti kulki Korpoströmin rännin kautta, mutta kotiinpäin tulimme ulkokautta Berghamnin kautta. Välillä tuuli tuli niin takaa, ettei genoaa saanut millään vetämään, mutta silti vauhti pysyi kuuden solmun hujakoilla koko päivän ajan.

Suurimmat aallot ja kovimmat puuskat sattuivat Gullkronan selälle ja Helsingholmenin kaakkoispuolelle.

Kesa-2015-06-Gylto-GoPro-3.jpg.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun purjehdin venettämme pinnalla ja muutos oli kyllä melkoinen aikaisempaan verrattuna. Ratin poistamisen myötä veneen luonne muuttui totaalisesti! Aikaisemmin ratissa oli niin paljon voimaa, ettei peräsinpaine tuntunut mitenkään, mutta nyt purjeiden paineen todellakin tuntee – mikä on ihan mahtavaa!

Mitäs tällä kaikella tilalla tekisi?

Mitäs tällä kaikella tilalla tekisi?

Pinnaohjauksen palautus oli siinä mielessä onnistunut asia, että purjeiden trimmiä on jatkossa huomattavasti helpompi säätää, ja nyt se on vähän pakkokin, jos meinaa jaksaa pitää peräsimellä oikean suunnan. Mutta eikös se niin ole muutenkin, että etupurje vie eteenpäin, isolla ohjataan ja peräsimellä ainoastaan jarrutetaan?

Kommentoi

Kommentoi