// Perheveneily, Purjehdus | Kommentoi

Kesä 2012

Pohjaremontin takia vene saatiin veteen vasta juhannuksen alla 18.6.

Kevään muita hommia oli vesitankin ja kaikkien makeavesiletkujen uusiminen. Tankin ja pentterin hanan väliin asennettiin myös aktiivihiilisuodatin, joskaan emme laita tankkiin kuin vesijohtovettä. Tein tankista ensin pahvimallin, jonka perusteella paikallinen metallipaja pokkasi tankin palat 2,5 mm rosterista. Tuttu metallimies hitsasi osat yhteen ja lopputuloksena oli keulakajuutan punkan alle tyköistuva tankki. Tankille tuli tilavuutta vajaa 70 litraa.

Lisäksi patjat päällisineen käytettiin pesulassa ja niihin ommeltiin napit pitämään päälliset paikallaan. Myös verhot uusittiin, joten sisätilojen ilme raikastui kivasti.

Kesäloma ajoittui elokuulle, joten heinäkuu kului viikonloppupurjehdusten merkeissä. Saimme muutamaksi heinäkuun viikoksi lainapaikan Taalintehtaalta, joka nopeutti lähtemistä huomattavasti.

Kesälomapurjehdukselle lähdettiin 3.8. ilman sen suurempia suunnitelmia. Olimme saaneet muutamia mökkikutsuja, joten ne hieman rytmittivät lomaa.

Kesäloma-2012

Kesän 2012 lomapurjehdus (klikkaa kartta suuremmaksi). Reitti vei Turunmaan saariston pohjoisosan kautta Ahvenanmaalle.

Taalintehtaalta lähdettyämme, olimme ensimmäisen yön ankkurissa Högsåran Keisarinlahdessa. Suojaisa lahti takaa huolettomat yöunet kaikilla tuulilla, joskin tällä kertaa keli oli ihan plägä.

Keisarinlahdesta pyyhkäisimme hyvässä sivu- ja sivuvastaisessa Pähkinäisiin, joka on Turun kaupungin ulkoilusaari. Saarelta löytyy iso nurmikenttä, jossa pääsimme 1,5-vuotiaan juniorin kanssa potkimaan palloa ja tuhoamaan energiaa – ja sitähän riitti.

Pähkinäisistä siirryttiin Velkualle kavereiden mökille, jossa oltiin kaksi yötä. Edellisen kerran olimme käyneet täällä S/Y Jennillä vuonna 2008. Kovat lounaistuulet painoivat venettä nyt perästä, joten käänsimme keulan tuuleen ja perän laituriin ja nukuimme yömme hyvin. Matalasta syväyksestä ja kölin perään sijoitetusta peräsimestä on myös tässä mielessä etua.

Velkuan Lailuodossa viivyttiin kaksi yötä.

Velkuan Lailuodossa viivyttiin kaksi yötä.

Velkualta jatkoimme keveässä etelätuulessa matkaa Ahvenanmaan puolelle Jurmoon, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Satama on melko pieni, venepaikkoja vähän toistakymmentä. Saarelta löytyy kauppa, josta saimme hyvin täydennystä jääkaappiin. Satamasta löytyi siistit vessat ja suihkut. Sauna oli tilaussauna, joka jäi meiltä kokematta.

Keveät tuulet muuttuivat seuraavana päivänä vähän reippaammiksi, suunta pysyi edelleen etelä-lounaassa. Jatkoimme matkaa vastatuuleen kohti Kumlingeä. Ajelimme kapean ja kauniin Fiskön väylän läpi koneella. Väylästä on aiemmin ollut puhetta ainakin s/y Charlotan blogissa. Saavuimme Bärön vanhan merivartioaseman vierasvenesatamaan alkuillasta, riittävän ajoissa, että ehdimme vielä ravintolaan syömään. Glada Laxenin ruoka oli hyvää, joskin samat ahvenfileet saa muualta melkoisen paljon huokeammin.

Tuuli senkuin yltyi seuraavaksi päiväksi. Lähdimme aamupäivällä kryssimään navakassa länsituulessa kohti Degerbytä. Olimme tekemässä vendaa Sottungan länsipuolella, kun etupurjeen takaliesma takertui styyrpuurin saalinkiin. Aurinko oli haperruttanut purjeen takaliesman snörppinarun uran, joka kulkee meillä UV-suojan ulkopuolella. Lopputuloksena snörppinarun ura repeytyi puolen purjeen matkalta. Vedimme rullan sisään ja ajoimme loppumatkan koneella.

Degerbyssä otin purjeen pois rullalta. Purje oli muuten ehjä, vain ura oli repeytynyt. Katkaisin snörpin ja teippasin koko purjeen takalieman spinnuteipillä. Paikkaus kesti hyvin koko loppumatkan.

Degerbystä tehtiin lyhyt kävelyreissu läheiseen leirikeskukseen, jossa olimme viimeksi olleet 14 vuotta aikaisemmin rippileirillä. Saunan tausta näytti edelleen ihan samalta.

Sitten jatkettiin kohti Maarianhaminaa. Kesä 2012 oli pääsääntöisesti varsin kovatuulinen. Siirtymä Degerbystä meni keveiden etelätuulien merkeissä, mutta seuraaviksi päiväksi povattiin taas kovia eteläisiä sateen kera. Saavuimme Maarianhaminan itäsatamaan iltapäivällä. Elokuun alussa satamassa oli tilaa reilusti; koulujen alku näkyi merellä vähän joka puolella.

Mariehamn-2012

Tämä oli meille ensimmäinen kerta Maarianhaminassa omalla veneellä, joten päätimme viettää täällä muutaman päivän. Kävimmekin Pommernin lisäksi tutustumassa myös Ahvenanmaan merenkulkumuseoon, johon pääsee samalla lipulla.

Pommern-2012

Iso laiva oli pienelle (ja vähän isommallekin) pojalle aika mielenkiintoinen paikka. Myös merenkulkumuseosta löytyi paljon nähtävää, joskin seurueemme ikiliikkuja hieman hankaloitti asioihin tarkempaa perehtymistä. Pitänee siis joskus mennä takaisin paremmalla ajalla.

Museo-2012

Kahden Maarianhaminassa vietetyn päivän jälkeen lähdimme Lemströmin kanavan kautta kohti Kastelholmaa. Kanavan yli kulkee 3,5 metrin kääntösilta, joka avataan tasatunnein kymmenen minuutin ajaksi. Olimme kanavan ulkopuolella passissa toisen purjeveneen kanssa vähän ennen kahdeksaa. Lumparnille mentäessä, kanava lyhentää matkaa merkittävästi.

Lemstrom-2012

Matka Kastelholmaan meni koneajoksi, joskaan matka ei ollut kovin pitkä. Matkalla nähtiin taas merikotkia, joita on aina hieno ihastella. Kauden loppu näkyi myös Kastelholmassa, jossa oli hyvin varaa valita paikoista. Satamasta löytyy tukevat laiturit ja siistit vessat sekä suihkut. Sauna kuuluu satamamaksun hintaan. Muutenkin palvelu oli erittäin ystävällistä.

Kastelholma-2012

Kävimme tutustumassa linnaan sekä lounaalla Strömsö-kokki Michael Björklundin ravintolassa. Ahvenanmaa on vahvasti pyöräilijöiden suosiossa, mikä näkyi myös Kastelholmassa. Lounastajia riitti, ja kun olimme vähän myöhässä, niin kalakeitto oli jo ehtinyt loppua. Muusia ja lihapullia siis. Valinta osui ihan nappiin ja kylläisinä taapersimme takaisin veneelle.

Muusi ja lihapullat á la Michael Björklund.

Muusi ja lihapullat á la Michael Björklund.

Matkalla rantaan oli suuri laidun, josta löytyi lampaita, joita piti tietenkin syöttää. Juniorin ”Namili-namili-namili”-huudot raikuivat metsissä ja lampaat saivat ruohoa syödäkseen. Tärkeitä asioita. Omasta lapsuudesta muistan sellaisen paidan, jota ei saanut pestä, koska sillä oli silitetty Helsingholmenin lampaita ja niiden tuoksu oli tarttunut paitaan. Lampaiden tuoksusta voidaan tosin olla montaa mieltä jo muutamankin viikon jälkeen.

Kastelholma-lampaat-2012

Kastelholmaan osui myös reissun ”kohokohdaksi” yltänyt tapaus, jota sittemmin ollaan muisteltu kakkakatastrofina. Laivueen komentaja oli jossain vaiheessa reissua tehnyt huomion vessan pistävästä tuoksusta. Ajattelin että tuoksu tulee ehkä jostain pumpun kuivasta tiivisteestä, mutta kun pöntön ympäristö oli kuiva eikä ilmiselvää syyllistä heti löytynyt, en lähtenyt tutkimaan asiaa sen suuremmin. Kun seuraavana aamuna olimme tekemässä lähtöä, huomasin saman tuoksun kontatessani lattialla. Nostin vessan edustan turkkilevyt ylös todetakseni, että pilssissä on toistakymmentä litraa septitankkiin kuuluvaa tavaraa.

Onneksi tämä sattui Kastelholmassa, jonka rannasta löytyi sähköinen imutyhjennyspumppu, jolla pilssin tyhjennys kävi vaivattomasti. Tyhjennyksen jälkeen nostin kaikki turkkilevyt ylös, jonka jälkeen pesin koko pilssin perusteellisesti Kloridilla. Pistävä tuoksu katosi eikä enää palannut loppuloman aikana. Vuotokohta jäi tässä kohtaa mysteeriksi, mutta olettamus oli että septin ollessa liian täynnä, tavara puski ulos jostain vuotavasta tiivisteestä.

Tästäkin selvittiin ja matka jatkui kohti Sottungaa. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja navakassa sivutuulessa pääsimmekin yhdellä halssilla perille asti. Täälläkin oltiin käyty viimeksi vuonna 2008 Rockilla. Silloin saarella asui enemmän lehmiä kuin ihmisiä, mutta nykyisestä tilanteesta ei ole tarkempaa tietoa.

Olemme kahden aikaisemman veneen (Sheriff 600 ja Rock 20) kanssa tottuneet jo siihen, että olemme yleensä aina sataman pienin vene. Napoleon-kompleksi nosti taas päätään, kun Sottungassa viereemme parkkeerasi Saksalainen Moody 54 DS. Kahden joystickin kanssa ohjaten kippari peruutti aluksen millintarkasti laituriin, samalla tehokkaasti blokaten meidän näkymän kihdille.

Saksalaisen Moody 54 DS:n varjossa.

Saksalaisen Moody 54 DS:n varjossa.

Aamulla matkaa jatkettiin kohti Kökaria keveässä myötätuulessa. Olemme aiemmin olleet Kökarin Karlbyssä, mutta luoteiskulman Sandvik oli meille uusi paikka. Olin joskus lapsena ollut täällä pitämässä tuulta, joten hatarien mielikuvien perusteella suuntasimme leirintäalueen yhteydessä sijaitsevaan Sandvikin satamaan.

Paikka osoittautui rauhalliseksi ja mukavaksi. Sijaitsipa täällä myös ehkä saariston pienin kauppakin, joka yllätti asioijat tarjonnallaan; löytyi tuoretta leipää ja vihanneksia. Kävelimme katsomaan luoteiskärjessä sijaitsevaa vanhaa fransiskaaniluostaria, joka toimi paikalla 1400-luvun lopulta vuoteen 1539. Luostarin rauniot on kaivettu esiin ja paikalla on myös jotain vanhaa esineistöä.

Sandvikiin palaamme vielä jatkossakin. Sataman pohjoispuolelta löytyy myös kallioita, joihin pääsee purjeveneellä. Redille mahtuu myös ankkuriin, mikäli laituripaikat ovat kesäkaudella täynnä.

Sandvikista jatkoimme matkaa täysin tyynessä kelissä Kihdin yli kohti Saaristomerta. Tuuli virkosi vasta iltapäivällä sen verran, että saimme purjeet nostettua. Kevyessä sivumyötäisessä purjehdimme Björköseen, jonne saavuttiin alkuillasta. Saari on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja sieltä löytää suojaisen paikan kaikilla tuulilla. Lahdella kelluu myös Pidä Saaristo Siistinä ry:n septitankin imutyhjennyslautta, mikä on oiva lisä luonnonsataman ”palveluihin”. Björkön sisäjärvi vetää hyttysiä puoleensa, joten varsinkin tyynellä kelillä luukut kannattaa laittaa illalla kiinni ajoissa.

Saaristolaishuumoria. Priceless.

Saaristolaishuumoria. Priceless.

Björköstä purjehdittiin tuoreen kalan perässä Stenskäriin, jossa emme tälläkään kertaa joutuneet pettymään. Savusiika, silakka ja uudet perunat kruunasivat hienon purjehduspäivän.

Birskärin laiturissa vietetyn yön jälkeen purjehdimme Stora Kroköseen, jossa päätimme loman tutussa saunassa. Seuraavana päivänä tehtiin lyhyt purjehdus Taalintehtaalle, josta olimme saaneet paikan vielä loppukesäksi.

Stora Krokö by Night (30 s, f/3.5, ISO 1600, 18 mm).

Stora Krokö by Night (30 s, f/3.5, ISO 1600, 18 mm).

Kesälomaa leimasi kovat tuulet. Useana päivänä purjehdimmekin yhdellä reivillä isossa, mikä tasapainotti menoa huomattavasti, vaikuttamatta jurikaan vauhtiin; vanha Rouva kulkee sen mitä kulkee joka tapauksessa.

Talven aikana tehdyt muutokset ja korjaukset osoittautuivat toimiviksi ja kakkakatastrofia lukuun ottamatta kesän purjehdukset menivät hienosti.

Kommentoi

Kommentoi