// Laskut ja nostot | Kommentoi

Molskis

Sunnuntaina 18.5. koitti se päivä, jota on odotettu pitkään. Nimittäin veneen laskupäivä.

Viime kesä oli 13 vuoteen ensimmäinen kesä ilman omaa venettä vesillä, ja siksi ehkä pisin kesä ikinä. Kesä kului kuin jäitä poltellessa, joten tänä keväänä motivaatiota ei ole erikseen tarvinnut metsästää. Aika meinasi vaan käydä vähiin, kun tuli otettua täksi kevääksi ehkä turhan paljon hommia työn alle. Kylkiprojektin lisäksi uusin veneen koko sähköjärjestelmän ja asensin uuden lämppärin. Lisäksi vaihdoin lokin ja kaiun sekä uusin kaikki nostimet. Näistä kirjoittelen vielä erikseen myöhemmin.

Laskupäivän aattona hommat alkoivat kuitenkin olemaan kunnossa, jäljellä oli ainoastaan vesilinjan maalaus ja kylkien suojavahaus.

Primerit vesilinjaan.

Primerit vesilinjaan.

Kylkirempan jälkeen vesilinja oli vielä osaksi myrkyittä, joten vanhan pohjamaalin päälle vedettiin vielä kerros lisää primeria, jonka päälle tuli kerros myrkkyä. Vesilinjan maalaus meinasi käydä hankalaksi, kun teippi ei meinannut millään pysyä vahatussa kyljessä. Sydäntä raastoi pyyhkiä tenulla vahat pois vesilinjasta.

Myrkyt maalattu, Autoglymin kultainen vielä kiillottamatta kyljissä.

Myrkyt maalattu, Autoglymin kultainen vielä kiillottamatta kyljissä.

Myrkkymaalauksen jälkeen vahasin vesilinjan vielä uudestaan, jonka jälkeen kyljet saivat vielä kerroksen Autoglymin kultaista suoja-ainetta vahan päälle.

Lähellä on...

Lähellä on…

Nosturiauto tuli aamulla ennen yhdeksää, ja keli oli mitä hienoin – aurinkoa paljon, tuulta ei juurikaan.

Työnjälkeä oli kiva katsoa ensimmäistä kertaa ulkona luonnonvalossa.

Kättensä jälkeä oli kiva tutkailla ensimmäistä kertaa ulkona luonnonvalossa.

Valtaosa veneistä oli laskettu jo aikaisemmin, joten laskussa oli meidän lisäksi mukana ainoastaan kaksi muuta venettä. Toimitus olikin suhteellisen nopea, ja puolentoista tunnin päästä veneet olivat vedessä mastot pystyssä.

Vaihdoin keväällä lokianturin, joten heti molskahduksen laskun jälkeen tein pikaisen tarkastuksen, ettei anturi vuoda. Ei vuotanut.

Rikauksen jälkeen kävimme kannen kimppuun. Solveig II oli seissyt hallissa puolitoista vuotta. Kansi oli remonttien jäljiltä aivan uskomattoman likainen, mutta pikkuhiljaa lian alta löytyi kaunis ja puhdas vaaleansininen pinta. Ylärakenne ja sitlooda pitää vahata vielä kesällä.

Genoan takaliesman snörppiura repeytyi edellisellä kesälomareissullamme (kesä 2012). Vein purjeet viime syksynä Aura Sailsille huollettavaksi. Purjeet ovat vuodelta 2002, joten ne eivät ole erityisen vanhat. Purjeneuloja sanoikin, että ne ovat hyvässä kunnossa ja pitäneet muotonsa hyvin. Ikä ei kuulemma muutenkaan ole määräävä tekijä, vaan purjehditut mailit. Nykyisillä materiaaleilla purjeet kestävät 30 000 mailia. Yllättävän paljon.

Rikauksen sai kerrankin tehdä tyynessä ja aurinkoisessa kelissä.

Rikauksen sai kerrankin tehdä tyynessä ja aurinkoisessa kelissä.

Niinpä genoan vanha UV-suoja purettiin ja ommeltiin uusi snörppiura. Uusi UV-suoja tehtiin sprayhood-kankaasta, ja uusimme samalla myös puomipeiton, joka tuli samasta aineesta. Isopurjeen kunto tarkistettiin samalla ja siihen ommeltiin uudet virtauslangat. Näillä mennään taas pitkään.

Lasku-2014-07-Poijussa

Valmiina kesän purjehduksiin.

Sisälle jäi vielä jotain pientä tehtävää ja paljon siivottavaa, mutta muuten vene alkaa olemaan kesäkunnossa. Joskos ensi keväänä olisi vähän vähemmän hommaa, jookos?

Lasku-2014-08-Poijussa2

Kommentoi

Kommentoi