// Kesäloma 2014, Perheveneily, Purjehdus

Tsöökkar ja Yyttöö

Nokkela osaakin jo arvata, että Degerbystä kesälomapurjehdus jatkui Kökarin kautta Utöseen.

Kun torstaina 7.8. puolen päivän aikoihin aloin Degerbyssä käynnistelemään moottoria, se sammui muutama sekuntti käynnistymisen jälkeen. Samanlainen ilmiö oli toistunut muutamana aikaisempanakin päivänä, joskin kone aina lähti toisella yrittämällä pienen sahaamisen jälkeen. Nyt ei. Konekoppa auki ja tutkimaan siis.

Vaikutti vahvasti polttoaineongelmalta, todennäköisesti ilmaongelma. Mistään en kuitenkaan löytänyt näkyvää vuotoa. Polttoainepumpun käsipumpulla kun pumppasi, niin jostain kuului pihinää, mutta en päässyt jäljille mistä. Ongelma oli siis painepuolella, mikä ihmetytti vielä enemmän, koska silloinhan jossain olisi pitänyt olla lätäkkö tai ainakin kosteaa. Ilmasin koneen varmuuden vuoksi ja sehän lähti käymään, ja kävikin vielä ihan nätisti. Käydessään se ei ollut aikaisemminkaan oirehtinut yhtään – mitä nyt kierrokset hieman hakivat toisinaan.

Runsaan parinkymmenen mailin matka Kökarin Sandvikiin päästiin puoliksi purjeilla. Alkumatka koneiltiin ja Bänö Ön’ jälkeen loppumatka purjehdittiin vaihtelevassa kelissä – saatiinpa matkalla jopa jokunen tippa vettäkin. Kylmää ei silti ollut. Matkalla bongattiin monta merikotkaa, mutta yhtään kunnollista kuvaa en ehtinyt saada. Pitää varmaan hommata parempi kamera…

Sandvik oli meille tuttu paikka muutaman vuoden takaa. Tälläkään kerralla en tainnut ottaa yhtään kunnon kuvaa satamasta. Sitä [hyvää kuvaa] odotellessa voi vaikka lukea tämän Merenneidon mainion postauksen Sandvikista. Merenneidon venekunta, Kaminami, bongattiin muuten seuraavana päivänä Utössä.

Sandvikissa sataman hiljaisuuden rikkoi – meidän mukuloiden lisäksi – ilman lippua seilannut Princess 65 -moottorijahti. Laituri täyttyi hetkessä auttavista käsipareista, kun fly bridgeltä vekotinta ohjannut nuori kaveri alkoi taskuparkkeeraamaan alusta T-laiturin juureen. Laiturin pään ja meidän väliin jäi ehkä 68 jalkaa tilaa ja siihen väliin kuski sai kuin saikin laitoksen mahtumaan. Keulasta roikkuneen Delta-ankkurin ja meidän vanttien väliin jäi metrin verran tilaa. Koko operaation ajan takakannella seisoi isäntä kädet puuskassa, kun poika operoi alusta ja juoksi kiinnittämässä köysiä.

En kehdannut ottaa veneestä kuvaa päivällä, mutta onneksi Lumialla saa kohtuullisia kuvia myös hämärässä.

En kehdannut ottaa veneestä kuvaa päivällä, mutta onneksi Lumialla saa kohtuullisia kuvia myös hämärässä.

Laiturilla joku rohkenikin kysymään isännältä:
– Where do you come from?
– Russia.
– Okay. Just wondering since you’re not flying a flag.
– We prefer not to.

Ei kait se sitten ole mikään pakko, jos ei kerran halua. Näin ne meidän muksutkin ajattelevat.

Seuraavana aamuna paatti oli poissa, kun jatkoimme matkaa Utöseen. Kone lähti taas ilmaamisen jälken käyntiin, joskaan sitä ei tarvinnut käyttää pitkään; 25 mailin matka kuljettiin täysin purjein hienossa myötätuulessa. Matkalla vastaan tuli Nesteen 250-metrinen tankkeri, Tempera, perässään hinaaja. Luotsi-Ollin viesti oli mennyt perille, joten muistimme pysyä visusti pois sen tieltä.

MT Tempera. Speksit: pituutta 253 metriä, leveyttä 44 ja syväys 15,3.

MT Tempera. Speksit: pituutta 253 metriä, leveyttä 44 ja syväys 15,3.

Utössä rantautuminen aiheutti vähän ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun Perkins ei enää käynnistynytkään avaimesta kääntämällä. Ehdimme laskea jo purjeet, joten kelluimme Utön lahdella tuuliajolla, kun sahasin konetta käyntiin muutaman minuutin ajan. Aloimme jo suunnittelemaan rantautumista purjein, kunnes kone vihdoin hörähti käyntiin. Ilmaa taas.

Uto-3-08-2014

Vähän vastaavasta tilanteesta on kokemuksia Rockin kanssa, kun sen perämoottori hajosi aikanaan juuri kun olimme rantautumassa Katanpäähän. Silloin rantauduttiin purjein ja vietettiin loppuloma muutenkin ilman moottoria, mikä oli kokemuksena ihan hieno. Toisaalta ymmärrän hyvin sellaisia purjehtijoita, jotka eivät moottoria veneeseensä halua. Saa mennä täysin luonnon ehdoilla.

Utössä kiinnityimme Havshotelin tukevaan ponttoonilaituriin, ja suunnitelmissa oli viettää saarella kaksi yötä. Vaimon sisarukset puoliskoineen olivat vuokranneet Utöstä mökin viikonlopuksi, joten tarjolla oli vaihteeksi aikuista seuraa.

Havshotelin laiturissa, laiturinaapurina <a href="http://matkallamerenneidoksi.blogspot.fi/" target="_blank">Kaminami</a>.  (Kuva: Leena Karhumäki)

Havshotelin laiturissa, laiturinaapurina Kaminami. (Kuva: Leena Karhumäki)

Seurue saapui yhteysalus-Aspön kyydissä perjantai-iltana. Istuimme puoleen yöhön asti sitloodassa shortsit jalassa, ei ollut kylmyydestä tietoakaan. Ensimmäisen yön reissaajat joutuivat viettämään armeijan vanhoihin tiloihin tehdyissä huoneissa, sillä saari oli majoitusmielessä täynnä (!). Toiseksi yöksi heillä oli mökki varattuna, ja kun mökki sijaitsi majakan alapuolella, päätimme mekin siirtyä toiseksi yöksi lähemmäs Utön vanhaan puulaituriin.

Solveig II kesäasussaan.

Solveig II kesäasussaan.

Havshotelin vierasvenesatama ei muutenkaan tarjonnut mitään sellaisia palveluja, joista olisi kannattanut maksaa toiset 23 €. Laiturilta löytyi vesi (joka tehdään saarella) ja rannasta yksi vessa, mutta siinäpä ne sitten olivatkin. Rannassa oli tilaussauna, mutta mitään yleistä saunavuoroa ei tarjolla ollut.

Uto-5-8-2014

Viikonloppu kului saarta kierrellen ja kuvaten – ja taas uitiin. Lämpöä riitti edelleen niin, että helleraja paukkui yleensä heti aamusta. Käytiin Hanna Kovasen opastamalla majakkakierroksella ja taas saatiin kuulla aimo annos saaren mielenkiintoisesta historiasta. Kierrosta voi kyllä vilpittömästi suositella. Sunnuntaina ohjelmassa oli pikkuneidin 1-vuotissynttärit. Vaimo loihti torttupohjasta maistuvan synttärikakun, joka katosi hetkessä parempiin suihin.

Ulkosaariston idylliä. (Kuva: Leena Karhumäki)

Ulkosaariston idylliä. (Kuva: Leena Karhumäki)

Juhlahumusta toivuttuamme matka jatkui Björköseen, jossa päästiin uimaan makeaan veteen ja ihailemaan superkuuta, mutta siitä lisää seuraavaksi.

  1. Kyllä välillä ihmetyttää joidenkin veneilijöiden toiminta rantautumisissa. Aina voi inhimillisiä vahinkoja sattua tai olosuhteet olla hankalat, mutta se ärsyttää, jos otetaan turhia riskejä, eikä tehdä sitä mitä voidaan turvallisuuden eteen. Olen kuullut muiltakin, että itänaapurit eivät välttämättä käytä lippua…

    Onpas meillä pyyhkeet rumasti kaiteilla tuossa kuvassa 😀 Tuo alin kuva pojasta on superihana!

Kommentointi on suljettu.