// Kesäloma 2014, Perheveneily, Purjehdus

Björkö ja superkuu

Sunnuntaina 10. elokuuta jätimme Utön taakse ja lähdimme kepeässä avotuulessa jatkamaan matkaa kotia kohti. Suuntasimme Björköseen, jonne matkaa kertyi vajaa 15 mailia. Matkalla ihmetystä herätti tummat savupilvet Jurmon yllä. Myöhemmin selvisi, että Jurmossa oli maaston kulotus käynnissä.

Bjorko-3-08-2014

Hellekelit jatkuivat edelleen, joten perillä pääsimmekin koko porukka pulikoimaan järven lämpimään ja puhtaaseen veteen. Björkön lahdella oli vielä havaittavissa pientä levähippua, mutta ero oli merkittävä muutaman viikon takaiseen (katastrofaaliseen) tilanteeseen.

Illalla kiipesin kallion laelle kuvaamaan maisemaa superkuun valossa.

Björkön sisäjärvi 10.8. klo 22:08. (20 s, f/22, ISO 800, 18 mm)

Björkön sisäjärvi 10.8. klo 22:08. (20 s, f/22, ISO 800, 18 mm)

Pilvet peittivät kuuta vähän väliä, mikä sai aikaan hienon efektin.

Höh - pilviä.

Höh – pilviä.

Itse kuusta en saanut yhtään hyvää kuvaa, mutta isäni sen sijaan onnistui Stora Krokössä pidemmällä linssillä.

Superkuu. (Kuva: Ari Ranta)

Superkuu. (Kuva: Ari Ranta)

Kesälomakausi alkoi olemaan loppupuolella, minkä huomasi hyvin jo Utössäkin, missä molemmat laiturit olivat ehkä puolillaan. Björkössäkin veneitä oli vain kolme meidän lisäksi. Yö sujui rauhallisesti, kun tuuli tyyntyi illaksi lähes kokonaan.

Bjorko-2-08-2014

Seuraavaksi päiväksi luvattiin voimistuvaa tuulta, joten lähdimme liikkeelle aamulla heti yhdeksän jälkeen. Oikaisimme Bodön ja Fårön itäpuolelta Storlandetin väylälle ja sieltä – tuoreen kalan toivossa – Stenskäriin. Ehdimme hyvin rantaan ennen sateita. Stenskärissä vastassa oli sattumalta venetuttuja Helsingistä.

Stenskärissä käydessä emme ole koskaan jääneet ilman kalaa. Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta.

Stenskärissä käydessä emme ole koskaan jääneet ilman kalaa. Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta.

Sade taukosi illalla sen verran, että päästiin juniorin kanssa vihdoin lennettämään leijaa. Tästä oli puhuttu pitkin lomaa, ja nyt olosuhteet olivat puolellamme. Kiipesimme Stenskärin mäen harjalle ja pienien alkuhankaluuksien jälkeen saimmekin viiden metrin pyrstöllä varustetun Lentsikat-leijan (6€) ilmaan.

Lystiä kesti ehkä seitsemän minuuttia, jonka jälkeen puuska paiskasi leijan männiköön, rikkoen samalla yhden kiinnikkeistä. Enkä tietenkään ehtinyt saada leijasta kuvaa – saatoin olla itsekin aika fiiliksissä lennättämisestä… Ensi kesää varten pitänee kaivaa naftaliinistä vanha leijani, jonka pitäisi olla tallessa vielä jossain. Nähtäväksi jää onko se edelleen yhtä iso kuin mitä omat muistikuvat kertovat – epäilen.

Alkuperäinen ajatus oli pyöriä saaristossa vielä muutaman päivän ajan, mutta koneongelmien edelleen jatkuessa totesimme, että nyt suunnataan kotiin. Seuraavana päivänä purjehdittiin reilun parinkymmenen mailin matka mukavassa sivumyötäisessä Taalintehtaalle.

Hiekkalaatikosta tulee aina lisäpisteitä - meidän raadilta +10 pistettä extraa.

Hiekkalaatikosta tulee aina lisäpisteitä – meidän raadilta +10 pistettä extraa.

Kotiinpaluun kruunasi kivelleajo 300 metriä annen kotilaituria. Sataman sisäänajoa ei ole merkitty mitenkään ja ajoin epähuomiossa vähän liikaa toisessa reunassa, jossa lymyää vedenalainen kivi. Vuoden 1996 merikortista ko. kiveä ei löydy, joten pitänee päivittää B-sarjan kortti uudempaan ensi kesäksi. Vauhtia oli tilanteessa ehkä kolme solmua, ja vene meni pompulla yli kivestä.

Koko kesän ajan muksujen kanssa on harjoiteltu sitä, että lähtiessä ja rantauduttaessa jokaisella on oma paikkansa veneessä. Onneksi nytkin molemmat istuivat omilla paikoillaan sitloodassa, jolloin henkilövaurioilta vältyttiin. Kävin sukeltamassa pohjan vielä seuraavana viikonloppuna, muttei kölistä löytynyt kuin vähän ruostetta. Rakenteista ei myöskään löytynyt mitään jälkiä tällistä. Tässä mielessä pitkäkölinen vene on turvallinen, vaikka itse välillä töppäilisikin.