S/Y Solveig II

S/y Solveig II on malliltaan Arietta 31. Vene on vuodelta -74 ja runkonumeroltaan 266. Arietta on Olle Enderleinin vuonna 1962 suunnittelema meriristeilijä (havskryssare).

Me ostimme veneen vuonna 2011 Torniosta. Sen jälkeen venettä on kunnostettu ahkerasti ja lähes koko vene on käyty läpi. Kaikki kunnostusprojektit löytyvät blogista kunnostus-tunnisteen alta.

”Vackra båtar seglar väl” -Olle Enderlein

Arietan historiasta löytyy ristiriitaista tietoa internetistä, mutta ensimmäinen vene tehtiin vuonna -63 ilmeisesti Enderleinille itselleen. Upeasti entisöity vene oli Ruotsissa myynnissä keväällä 2013.

Spinnuttelua Iniön aukolla kesällä 2017.

Ensimmäiset 20 venettä tehtiin mahongista vuosina -64-68, ilmeisesti Malön veistämöllä Ruotsissa. Olemme tosin myös nähneet yhden vuonna -74 rakennetun puisen Arietan.

En av Olle Enderleins skönaste
-Curt Gelin, ”700 segelbåtar i test”

Firma Erik Borg Arvikasta aloitti Ariettojen valmistuksen lasikuidusta vuonna -68 . 60-luvulla veneiden sisätilojen viihtyvyys ei ollut suurin myyntivaltti, mutta 70-luvulla tähänkin alettiin kiinnittämään enemmän huomiota. Vuonna -74 valmistus siirtyi Fiskebäcks Båtvarville Göteborgiin, jolloin viimeistelyn taso parani huomattavasti. Solveig II on Fiskebäcksin veistämä.

Salonki on viihtyisä, ja styyrpuurin sohva täyspitkänä soveltuu nukkumiseen.

Salongissa on seisomakorkeus 185 cm.

Runko on umpilaminaattia ja kansi on kerrosrakennetta vaahtoytimellä. Vesilinjan alapuolella laminaattia on yli 20 mm. Köli on valurautaa, ja veneessä on syvä vettä keräävä pilssi. Käyttöakut (2 x 70 Ah AGM, uusittu 2012) sijaitsevat turkin alla.

Veneen kaikki sähköt on uusittu meidän aikana. Valot ovat vähän virtaa kuluttuvia ledejä ja virran kokonaiskulutusta on helppo seurata NASAn akkumonitorista.

Pentteri rakennettiin uudestaan vuonna 2011. Kylmäboksi sijaitsee pentterin takakulmassa ja se kylmenee kompressorilla. Boksin tilavuus on noin 40 litraa.

Useammasta valmistajasta johtuen, veneiden sisätilat ja pohjaratkaisut vaihtelevat suuresti. Meiltä löytyy pistobunkka styyrpyyrin puolelta, osassa veneistä tässä kohtaa on navigointipöytä.

Pistobunkan ja keulapiikin garneeraukset tehtiin keväällä 2017.

Myös salongin ja vessan asetelmat eroavat toisistaan, riippuen siitä missä vene on tehty. Meillä vessa on vasemmalla puolella ja se jää normaalisti oven taakse piiloon.

Vessa on kompakti, mutta toimiva. Pönttö on uusittu vuonna 2015. Septitankin letkut uusittiin vuotta myöhemmin.

Keulapiikki on riittävän pitkä, jotta siinä mahtuu nukkumaan suorana. Leveys pään kohdalla on 180 cm.

Lämmityslaitteen toinen puhallusputki tulee keulapiikkiin, joten lämpö leviää tehokkaasti ja nopeasti koko veneeseen.

Lämmitys hoituu Safiren 2100D -lämmittimellä, joka asennettiin vuonna 2014. Laite on uskomattoman virtapihi, hiljainen ja varmatoiminen. Lämppäri on varustettu genius-ohjaustaululla, joka pitää huolen tasaisesta lämpotilasta.

Tekniset tiedot

Veneiden tarkka valmistusmäärä ei ole tiedossa, mutta oletettavasti niitä on tehty 250-300 kappaletta vuosina 1967-78.

Purjepinta-ala on vaatimaton n. 40 m².

Purjepinta-ala on vaatimaton n. 40 m².

Pituus: 9,4 m (31ft)
Vesilinja: 6,7 m
Leveys: 2,7 m
Syväys: 1,4 m
Uppouma: 3500 kg
Kölipaino: 1540 kg
Purjepinta: 39,95 m²
Maston korkeus: 10 m
LYS: 1,02
Sisäkorkeus: 1,85 m
Vesitankki: 70 l
Polttoainetankki: 80 l
Septitankki: 40 l
Runko: lasikuitu

Jos Arietan historia on hieman hämärän peitossa, myös teknisistä tiedoista liikkuu netissä useampia versioita. Lähinnä paino vaihtelee eri lähteissä. Voi olla, että toisissa paikoissa viitataan puurunkoisiin veneisiin ja toisissa uppouma ja painolasti on otettu lasikuituisen veneen tiedoista.

Veneen alkuperäinen moottori ei ilmene mistään dokumenteista, mutta muistelen jonkun edellisen omistajan kertoneen, että se olisi ollut malliltaan Volvo Penta MD7A. Alkuperäinen kone on vaihdettu vuonna -90 Perkins Perama M20-malliseen. Perkins myi pienet meridieselinsä Volvolle joskus 90-luvulla, joten käytännössä kone on sama kuin Volvon MD2020. Alkujaan kyse on kuitenkin japanilaisesta teollisuusmoottorista (Shibaura E643), joka on marinoitu.

Moottoria on kunnostettu ahkerasti viime vuosien aikana. Tarkemmat tiedot löytyvät blogista tunnisteella Perkins Perama M20.

Tässä moottorin yleisimpien varaosien tietoja ja numeroita:

  • Vesipumppu on Jabscon ja siihen sopiva impelleri on malliltaan Jabsco 4528-001 tai Johnsonin 09-806B-1
  • Polttoaine- ja öljysuodattimet M-Filteriltä (MP 457 ja MH 3350)
  • Suuttimien kärjet ovat mallia DN4PD1
  • Polttoaineen siirtopumpun mallinumero on 130506140 (löytyy Volvolta numerolla 3580100)
  • Hehkutulpat NGK 6628 Y-107V


Meidän veneessä oli ostettaessa muista Arietoista poiketen rattiohjaus, joka oli asennettu vuonna -87, joten alkuperäinen se ei ollut. Whitlockin vaijerivälitteinen systeemi teki ohjailusta melkolailla tunnottoman, joskin se oli kevyt ohjata joka kelissä. Purjeiden trimmi tosin piti hakea nenällä haistelemalla.

Kevään 2015 aikana palautin veneeseen takaisin alkuperäisen pinnaohjauksen, joka toi sitloodaan hurjasti lisää tilaa. Samalla sitlooda maalattiin ja teakit uusittiin.

Pinna paikallaan. Maalasin peräkannen Internationalin Interdeck-maalilla, joka antoi kannelle hyvän pidon.

Pinna paikallaan. Maalasin peräkannen Internationalin Interdeck-maalilla, joka antoi kannelle hyvän pidon.

Pitkäkölinen vene kulkee pitkiäkin matkoja suoraan ilman autopilottia, kunhan purjeet on oikein trimmattu. Toki veneestä löytyy myös pinnapilotti (Simrad TP22).

Veneen runko maalattiin kesällä 2013. Tarkemmin tästäkin löytyy tietoa blogista.

Pohja soodapuhallettiin vuonna 2012. Vanhat pehmeät myrkyt poistettiin ja pohjaan vedettiin uudet epoksit sekä kova myrkkymaali.

Meillä purjeet ovat WB:n ja vuodelta 2002. Isopurje (16,5 m²) on vaakaleikattu ja varustettu kahdella reivillä. Etupurje on 140% (22,5 m²) Genoa, joka on Furlexin rullalla. Rullalaite (104S) uusittiin keväällä 2016. Lisäksi mukana kulkee spinaakkeri.

Purjeet kävivät Aura Sailsilla tarkastuksessa talvella 2014, jolloin etupurjeen UV-suoja uusittiin. Samalla isopurjeelle tehtiin uusi puomipeitto.

Tasaista menoa Kumlingen länsipuolella, ilman autopilottia. 

Nostimet ja reiviköydet jäävät mastolle, joten purjeiden käsittely tapahtuu kannelta. Nostimet ja jalukset on uusittu vuonna 2014.

Venettä on helppo hantteerata yksin ja yksinpurjehduksessa jalukset ovat hyvin kipparin ulottuvilla.

Kannen reunassa kulkee noin viiden sentin korkuinen parras, joten kannella on turvallista liikkua. Kansi tyhjenee itsetyhjennysreikien kautta, jotka on laminoitu rungon sisäpuolelle. Putket tulevat ulos vesilinjan alapuolelta, joten kannelta ei tule valumajälkiä kylkiin.