// Arietta 31, Jonmeri 33, Laskut ja nostot, Veneen hankinta | 2 kommenttia

Veneet nostettu (molemmat)

Syksy on tullut siihen pisteeseen, että purjehduskausi on meidän osalta taputeltu, ja molemmat veneet on nostettu ylös talviteloille – sekä vanha että uusi. Niin tosiaan, ostimme loppukesästä uuden veneen.

Solveig II telakoitu uudelle ”pukilleen”. Vene nostettiin ylös 30.9.

Kelataanpas kolme kuukautta taaksepäin. Kesälomapurjehduksella mielessä alkoi kytemään ajatus sellaisesta veneestä jossa olisi vähän enemmän sisätilaa ja mukavat nukkumapaikat kaikille neljälle. Ilman mitään pakottavaa veneen vaihtotarvetta aloin selvittelemään tarjontaa.

Tilaa tulisi olla myös sen verran, että jokusen vuoden päästä teini-ikäiset lapset edelleen mahtuisivat nukkumaan omissa punkissaan, joten yhden takakaajutan veneet rajautuivat pois etsinnästä.

Kaksi täyskokoista takakajuuttaa tarkoittaisi käytännössä vähintään 36 jalan pituutta, joka ei varsinaisesti houkutellut. Kahden pistobunkan veneitä taas on olemassa yllättävän vähän. Äkkiseltään ei tule mieleen paljon muita kuin Swan 36, 37, 371, 38, Jonmerit 30 ja 33, sekä Norlin 37. Ja tietenkin Rock 20 🙂

(Disclaimer: tokihan maailma on pullollaan skabareita, joissa on putkipunkat molemmin puolin perässä, mutta ne taas ei oikein osu meidän sektoriin.)

Jonmeri 33, ”La Vida”

Melko nopeasti huomio kiinnittyi Paraisilla myynnissä olleeseen Jon 33:een, joka näytti kuvissa hyvin pidetyltä, oli hyvin varusteltu ja tekniikaltaan päivitetty. Venetyypiltään Jonmerit ovat tukevia ja rakenteeltaan 33 on pommin kestävä. Kokoluokka on meille juuri sopiva, myös pidemmän päälle; kaiken järjen mukaan emme tule tämän enempää tilaa tarvitsemaan koskaan. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että harvemin veneitä kuitenkaan järjellä ostetaan…

Kävimme 31.7. Paraisilla katsomassa venettä ensimmäisen kerran.

Satuimme olemaan Seilin lahdella ankkurissa, kun soitin välittäjälle ensimmäisen kerran. Stormälöhön olisi ollut lyhyt matka katsomaan venettä, mutta sovittiin näyttö kuitenkin vasta seuraavalle viikolle.

Maanantaina 31.7., ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän päätteeksi ajelimme hieman ristiriitaisin tuntein Paraisille katsomaan venettä. Mitä jos uusi vene olisikin se meidän unelmien vene? Taloudellisesti olisi tietenkin järkevää myydä oma vene ensin alta pois, mutta mitä jos uusi vene meneekin sillä välin kaupaksi? Mitään todellista vaihtotarvetta ei siis ollut, joten mitä tahansa venettä emme tilalle halunneet.

Pyörimme veneellä lähes pari tuntia. Tongimme paikat perusteellisesti läpi ja vakuutuimme rakenteiden lujuudesta ja viimeistelyn laadusta. Kiitimme välittäjää ja puntaroimme kotimatkalla vaihtoehtoja. Ihastuimme molemmat veneeseen ja yön yli nukuttua molemmilla oli sama tunne: jos tämä vene nyt menee, niin asia jää harmittamaan.

Joneja on valmistettu noin 50 kappaletta, joista ainoastaan puolet jäi aikanaan Suomeen. Niitä liikkuu markkinoilla melko harvakseltaan, joten järkeilimme että hyväkuntoiseen yksilöön kannattaa nyt tarttua. Teimme kahden päivän päästä veneestä tarjouksen, jonka myyjä hyväksyi. Maksoimme käsirahan seuraavana päivänä. Samalla laitoimme vanhan veneen myyntiin.

Stormälö 8.8. Veneen nosto pohjan tarkistusta varten.

Seuraavalla viikolla vene otettiin ylös pohjan tarkistusta varten. Kun mitään ylläreitä ei löytynyt, laskettiin vene takaisin veteen ja kävimme tekemässä lyhyen koepurjehduksen. Tapasimme tässä kohtaa myyjän ensimmäistä kertaa, ja teimme veneeseen samalla luovutustarkastuksen; kävimme vielä uudestaan systeemit läpi ja totesimme että sovitut asiat toimivat. Puolentoista viikon päästä maksoimme lopun kauppasumman.

Ensipurjehdus ja kotiutus

Ajelimme perjantaina 18.8. töiden jälkeen Turkua kohti vaimon kanssa kahdestaan, kun radiosta alkoi kuulumaan uutisia Turussa tapahtuneesta puukkoiskusta. Haimme edellisiltä omistajilta avaimet uuteen veneeseemme ja jatkoimme matkaa Paraisille. Ensimmäinen ilta kului venettä ihmetellessä ja paikkoja järjestäessä, ja yö vietettiin Stormälön laiturissa. Aamulla lähdimme ajelemaan vastatuuleen kohti Stora Krokötä.

Laivueen komentaja on löytänyt paikkansa uudesta veneestä.

Ilma oli päivän aikana sateinen, tuuli kova ja tietysti vastainen. Loppumatkasta päästiin sentään nostamaan purjeitakin, ja parhaat puuskat myötätuulessa olivat 17+ m/s. Saatiin heti hyvä käsitys siitä kuinka Jon käyttäytyy kovassa myötätuulessa. Rauhallisesti ja määrätietoisesti vene piti kurssinsa ja totteli ruorimiestä tarkasti.

Laskettelua myötätuuleen pelkällä genoalla.

Lapset olivat lähteneet edellisiltana mummin ja papan kyydissä merelle. Olimme sopineet, että Isi ja Äiti tulevat seuraavana päivänä omalla veneellä perässä. Uudesta veneestä emme olleet tosin puhuneet mitään, joten ihmetys ja kysymyksien tulva oli rantautumisen jälkeen melkoinen.

Kokemuksia

Loppukesän ja syksyn aikana ehdimme tehdä kolme lyhyttä viikonloppureissua uudella veneellä. Joka reissun jälkeen olemme olleet entistä tyytyväisempiä hankintaan. Miehistö on kotiutunut veneeseen siinä määrin hyvin, että odotukset ensi kesän suhteen ovat korkealla.

Uusi vene, La Vida, nostettiin ylös syyslomaviikon päätteeksi. Olimme nostoa edeltävän yön Mathildan Marinassa. Yö oli kylmä (-5 astetta), mutta veneessä oli silti lämmin nukkua. Aamulla kansi oli reilun kuuran peitossa. Nosto sujui kylmässä, tyynessä ja kauniissa kelissä.

Nostopuuhissa 21.10. Vanhaa traileria muokattiin hieman, jota saatiin uusi vene istumaan siihen. Kärry on aikanaan tehty Avance 36:ta varten.

Venekauppa oli meille ensimmäinen, jossa oli mukana välittäjä. Kokemus oli positiivinen: välittäjä toimi prosessissa ikään kuin puolueettomana sovittelijana ja välimiehenä, joka mahdollisti sujuvan kaupanteon. Välittäjä selitti kaupan eri vaiheet ja kaikesta tuli sellainen turvallinen ja varma olo, ettei ketään ainakaan vedätetä missään vaiheessa. Toki jälkeenpäin on helppo todeta, että varmasti kaupanteko olisi onnistunut myös ilman välittäjääkin; myyjä osoittautui niin avualiaaksi ja mukavaksi, että takuulla morjestelemme vielä jatkossakin.

Solveig II myynnissä

Tätä nyt ei varsinaisesti oltu suunniteltu, mutta niin siinä kävi, että laitoimme Solveig II:n viime viikolla myyntiin. Ohessa linkki nettiveneen myynti-ilmoitukseen – https://www.nettivene.com/purjevene/arietta/695168. Joku voisi tehdä pikaisen päätelmän, ettei kesälomareissumme mennyt ihan putkeen, mutta onneksi kyse ei ole siitä. Päin vastoin – takana on paras kesälomareissu vuosiin. Harrastus jatkuu siis myös ensi kesänä. Toivottavasti uudella (käytetyllä) […]

Kesäloma

Neljän viikon veneloma päättyi perjantaina sateisiin kuviin ja tunnelmiin. Saatiin sentään valtaosa tavaroista kannettua kuivina autoon. Lasten neliviikkoinen kausi ilman liikkuvaa kuvaa päättyi siihen, että he pääsivät auton takapenkille tabletin kanssa ja saimme vaimon kanssa rauhassa pakata ja kantaa (sateessa, jee) loput kamat pois veneeltä. Lapset jäivät tarhasta lomalle jo kesäkuun alussa ja olettivat että […]

Keulakajuutan garneeraus, osa 2

Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu sujui rattoisasti garneerausrimojen kiinnityksen merkeissä. Aloitin urakan perjantai-iltana. Ensimmäinen kylki meni oikean tekniikan opettelussa, jonka jälkeen homma alkoi helpottumaan. Pähkäilin ensimmäisen listan sijaintia pitkään ja arvoin millä saan listan suoraan. Jos riman painaa kylkeä vasten, se seuraa kyljen muotoa ja jättää keskelle kuopan. Riman tulee kuitenkin olla suora, varsinkin jos hylly tulee […]

Keulakajuutan garneeraus, osa 1

Keväiset huolto- ja kunnostustyöt pääsivät tänä vuonna tosissaan käyntiin vasta huhtikuun alussa. Työtahti on ollut rauhallinen, laiskakin jopa. Liekö syynä ollut raskas talvi tai kolea kevät, mutta havaittavissa on ollut selkeää alkukankeutta. Siitäkin huolimatta, ettei tämän kevään työlistalla ollut kuin yksi asia: keulapiikin ja pistobunkan garneeraus. Kansankielellä siis kylkien rimoitus. Pistobunkan kyljen verhoilut olivat antautuneet […]