// Jonmeri 33, Kesäloma 2018, Perheveneily, Purjehdus | Kommentoi

Paluu Saaristomerelle

Kesälomareissun ollessa puolessa välissä (16.7.) , olimme päätyneet Maarianhaminan itäsatamaan. Lämpömittari kipusi useana päivänä 30 asteen hujakoille, mikä teki elämän veneessä paikoitellen tukalaksi. Maarianhaminassa tilanne paheni entisestään, kun ei satamassa meinannut saada millään läpivetoa veneeseen. Hoidimme kahdessa päivässä perusteellisen bunkrauksen ja pesimme likapyykit puhtaiksi, jonka jälkeen olimme valmiita suuntaamaan takaisin Saaristomerelle.

Sadesuoja muuttui aurinkokatokseksi, joka toi kaivattua varjoa sitloodaan.

Keskiviikkona 18.7. lähdimme liikkeelle aikaisin ajatuksena päästä Lemströmin kanavasta läpi kahdeksan aikaan. Aikataulu kuitenkin petti kriittisellä hetkellä ja lopputuloksena myöhästyttiin sillan avautumisesta muutaman minuutin verran. Jäätiin kanavan eteen ankkuriin ja syötiin aamupalat rauhassa, jonka jälkeen otimme uuden aloituksen aamuun. Nostettiin purjeet heti kanavan jälkeen ja päästiin hienosti yhdellä tiukalla halssilla Lumparnin yli. Kryssituulta riitti lopulta Bergön itäpuolelle asti, jonka jälkeen moottoroimme tyvenessä Teilin yli Enklingeen.

Soutelua naapuriveneen kavereiden kanssa Enklingen pehmeässä ilta-auringossa.

Oodi Jonille

Viime kesä oli meille ensimmäinen kokonainen uuden veneen kanssa. Pääsimme kesän aikana hyvin sinuiksi Jonin kanssa ja varsinkin veneen kryssiominaisuudet pääsivät yllättämään positiivisesti; Jon 33 nousee toppirikattunakin hyvin tuuleen ja kulkee myös kevyellä tuulella vastaiseen oikein mukavasti. Varsinkin luovikulman ero vanhaan pitkäköliseen veneeseemme nähden on ihan merkittävä. Tämän seurauksena matkaa tehdään yhä useammin purjehtien, eikä moottori pärähdä käyntiin yhtä herkästi ennen. Toki suuremmalla veneellä myös keskinopeus on suurempi ja samalla päivämatkat ovat pidentyneet.

Kun vene liikkuu mukavasti vielä alle kolmen sekuntimetrin tuulessakin, niin kynnys käynnistää moottori kasvaa entisestään.

Myöhemmin lomalla Nauvon ja Korppoon välisellä väylällä vastaan tuli partiolippukunta Navigatoresin koulutusalus s/y Jonie, malliltaan Jon 331. Se on runko #1 ja one-off versio normaalista 33:sta, jossa näkyvin ero on riki (Joniessa on osatakila). Lisäksi matkalla Maarianhaminaan vastaan tuli toinen Jon 33, s/y White Pearl.


Enklingestä jatkoimme matkaa Fiskön väylää pitkin Katanpäähän ja sieltä Lootholmaan. Purjehdus Ströömiä pitkin oli taas hienoa menoa; tiukkaa luovia vaihtelevassa tuulessa. Lootholmasta jatkoimme olemattomassa tuulessa Ahvensaareen, jossa olemme olleet monesti ankkurissa, mutta emme koskaan maissa. Louhoksen ympäristö on sanalla sanoen haastellinen kuljettava lasten kanssa, mutta luolat ja kaivannot ovat vaikuttavia.

Ahvensaaren vanhan kalkkikaivoksen luola.

Kävimme Ahvensaaren jälkeen vielä Vaihelassa, josta reitti kulki kavereiden mökille, sieltä Stenskärin ja Stora-Krokön kautta kotiin.

Veneloma kesti 24 päivää, jonka aikana maileja kertyi 378. Koko kesän saldoksi tuli 39 yötä veneellä ja maileja 660. Nostimme veneen kuiville pohjaremonttia varten poikkeuksellisen aikaisin, jo 15.9. Pohja hiekkapuhallettiin lokakuussa ja nyt keväällä pohjaan vedetään uudet epoksit ja myrkyt. Kevätkunnostuksesta lisää seuraavassa postauksessa.

Stenskäriin uusi laituri!

Stenskärin Agneta muuten kertoi heinäkuun lopulla, että Birskärin puolelle olisi tulossa täksi kesäksi uusi ponttoonilaituri vanhan ja ruostuneen tilalle (vanha oli muuten alun perin sijoitettu Nötöseen, josta se hinattiin Birskäriin). Ja kappas, valmista näyttäisi olevan: http://www.stenskar.fi/fi/ajankohtaista. Uusi laituri on viisi metriä pidempi kuin vanha, ja uutta ovat myös poijut ja sähkö laiturilla.

Merikotka Stenskärin lahdella.

Nyt kun Gullkronakin avautuu uudestaan, niin laituripaikkojen määrä lähes tuplaantuu Saaristomeren parhailla paikoilla, mikä on kuluttajan kannalta upea juttu! Gullkronalle voi ennustaa kovaa menekkiä, ja se onkin varmasti ”tämän kesän Örö”. Aijai, kohta mennään 🙂

Djupviken ja Signilskär-Enskär

Blogi on viettänyt talven horroksessa, mutta näin kevään kynnyksellä on mukava palata vielä hetkeksi viime kesän tunnelmiin. Edellisessä postauksessa jäätiin Länsmansgrundetiin, josta matka jatkui (11.7.2018) länteen kohti Djupvikeniä. Tuuli oli kevyt ja se tuli idästä. Emme suunnanneet suoraan länteen, vaan kuljimme vaihtoehtoista maisemareittiä pitkin. Ahvenanmaan pohjoispuolella on useampiakin ”vuonoja”, joiden rantoja reunustaa jyrkkänä kohoavat kalliot. […]

Kesä ja loma

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa ja tätä kirjoittaessani meidän aikuisten lomat on jo lomittu. Lapset sentään saavat lomailla vielä tämän viikon, mutta ensi viikolla alkaa meilläkin uusi vaihe elämässä, kun esikoinen aloittaa koulun. Sama kaiffari, joka vielä muutama vuosi sitten kulkeutui veneeseen sujuvasti matkatavaroiden joukossa (oheinen kuva on yksi ensimmäisistä blogiin ladatuista). Juhannus ja alkukesän […]

Kausi avattu

La Vida laskettiin veteen lauantaina 5.5. kesäisessä kelissä. Venettä rikatessa oli hetkellisesti jopa kuuma. Kevätkunnostusten kanssa tuli taas vähän hoppu sähköremontin viimeisten hommien venyessä. Asensin pentterin ledilistan vielä laskun jälkeen vedessä, mutta muuten hommat saatiin maaliin. Koskaan ennen emme ole näin aikaisin ehtineet veteen. Nosturi tuli rantaan kymmenen jälkeen ja lasku sujui rivakasti. Masto oli pystyssä jo […]

Sähköt uusiksi

Kuten tapana, mopo karkasi keväthommien yhteydessä myös tänä vuonna. Edellisessä postauksessa oli lyhyt työlista, jossa maininta vaihdetaan aurinkopaneelien säädin MPPT-malliseksi. Siitä se ajatus sitten lähti. Olkoon tämä siis varoittava esimerkki siitä mitä tapahtuu kun talvihorroksesta heränneen insinöörin päästää kevään kynnyksellä vapaaksi uudelle veneelle. Ajatuksena oli lisätä sähköjärjetelmään akkumonitori, jollaisen asensin myös edelliseen veneeseen. Se jos mikä […]