Vindalsön lahdella herättiin auringonpaisteeseen ja navakkaan lounaistuuleen. Päätös oli ollut oikea, sillä nyt Ahvenanmerellä olisi tuullut toistakymppiä päin naamaa. Paisteltiin Ruotsiin saapumisen kunniaksi aamupalaksi amerikkalaisia pannukakkuja, ja rauhallisen aamun jälkeen nostettiin ankkuri ja lähdettiin ajelemaan koneella vastatuuleen – suuntana Ornön saari.

Matkalla vastaan tuli viisi Suomen merivoimien Jehua ja seitsemän Jurmoa. 22 mailin päästä kurvattiin sisään Kolnäsvikin suojaisaan lahteen, joka bongattiin Arholma-Landsort-satamakirjasta. Pienellä lahdella oli toistakymmentä venettä ankkurissa ja jokunen meidän lisäksi rannassakin. Tuuli oli koko päivän kylmä, joten vaatekertoja sai olla useampi päällä. Kylmä ilma ja 16-asteinen vesi ei kuitenkaan estänyt lapsia uimasta. Uusi uimataso osoittautui heti tosi toimivaksi.

Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa ja kryssittiin 23 mailia Nynäshamniin, jonne saavuttiin vähän ennen yhtä. Satamassa oli hyvin tilaa. Tehtiin pieni päiväkävely, kauppareissu ja käytiin rantaravintolassa syömässä. Illalla käytiin tietenkin saunassa, jossa törmättiin suomalaisveneilijään, joka oli matkalla Välimerelle Baltic-regattaan. Alkoi meidän reissu tuntumaan kovin lyhyeltä siihen verrattuna.

Läpi kauniin saariston

Nynäshamnista jatkettiin matkaa seuraavana aamuna klo 7. Suunnaksi otettiin Oxelösund, jonne oli matkaa 35 mailia. Landsortin jälkeen nostettiin purjeet ja päästiinkin parilla luovilla mukavasti Ringsöhön asti, mutta sitten väylä kävi niin kapeaksi ja tuuli vastaiseksi, ettei auttanut kuin jatkaa koneella. Väylä kulki todella kauniin saariston läpi, jossa oli paljon kivoja luonnonsatamia. Harmi vaan, ettei nyt ollut aikaa jäädä koluamaan niitä.

Oxelösundin itäpuolella tuuli oli vastaan ja kovimmat puuskat 13 m/s. Valittiin Oxelösundin satamista vanhempi ja pienempi Femöre Marina, jossa ei kyllä ollut mitään viehättävää – mutta se ajoi asiansa eli antoi hyvän tuulensuojan yöksi. Satama on hyvin vaatimattoman näköinen, mutta rannan ravintola oli siisti ja uuden näköinen. Tarjolla oli myös mökkimajoitusta 20 neliön kopeissa (70 €/yö), jotka sijaitsivat satama-altaan reunalla. Niiden takana oli myös matkailuautojen parkki, joten ravintolassa varmaan riittää asiakkaita.

Hypättiin kaupunkijunan kyytiin, jolla päästiin keskustaan. Puisto ja tori oli spuggeja täynnä, joten ensivaikutelma ei juuri vakuuttanut – eikä kävelykierros kaupungilla muuttanut vaikutelmaa. Kun Ruotsin kaupungit normaalisti ovat vanhoja, Oxelösundissa oli silmiinpistävää että kaikki talot olivat melko uusia – alle 200 vuotta vanhoja siis. Maisemaa hallitsee suuri rautamalmi- ja öljysatama, jonka syvyys on 16 metriä; satama on yksi Ruotsin syvimmistä. Käpöteltiin takaisin veneelle, ja kotimatkalla bongattiin kala-satamasta savustamo. Se nostikin yhtäkkiä sataman pisteitä!

Kanava alkaa

Juhannusaaton aamuna lähdettiin seitsemän jälkeen liikkeelle ja päästiin ensimmäiset pari tuntia mukavasti purjeilla, kunnes tuuli keveni ja kääntyi rännissä vastaan. Loput reilu 20 mailia kanavan alkuun ajeltiin koneella.

Saavuttiin Memiin puoli kahden aikoihin ja käytiin ilmoittautumassa kanavakonttoriin. Oltiin ostettu liput kanavalle jo kevättalvella (-20% alennus), joten ilmoittautuessa riitti kun antoi varausnumeron. Sesongin aikana kanavamatka tulee varata viimeistään kolme päivää ennen matkaa. Toimistosta olisi voinut ostaa myös merikortteja, mutta me saatiin tutuilta kortti lainaan. Lisäksi kanavan kartta löytyi myös plotterista.

Varausnumeroa vastaan saatiin tarralipuke, joka liimattiin keulakaiteeseen. Siitä kanavavahdit tietävät mihin olemme menossa. Lisäksi saatiin kipparin ohjekirja ja kaksi kulkulätkää, joilla pääsi kanavan huoltorakennuksiin. Vierassatamat toimivat lähtökohtaisesti itsepalveluperiaatteella, joten kanavan henkilökuntaa näkyi käytännössä ainoastaan suluilla.

Teoriasta käytäntöön

Saatiin ensimmäisellä sululla hyvä käytännön opastus sulutukseen, kun päästiin seuraamaan kahden saksalaisen veneen sulutusta. Sitten oli meidän ja ruotsalaismoottoriveneen vuoro. Ensimmäisellä sululla oli poikkeuksellisesti kaksi sulkuvahtia, jotka opettivat kädestä pitäen miten sulutus tapahtuu. Periaate on, että miehistö hoitaa itse sulutuksen ja sulkuvahti operoi pelkästään sulkuportteja.

Meillä praktiikka oli, että vaimo ja 10-v tytär hyppäsivät veneestä ennen sulkua ja kävelivät sulun reunaa perä- ja keulaköyden kanssa, meidän ajellessa hiljaa sulkuun sisään. Köysissä oli valmiiksi silmukat päässä, joten tytöt pujottivat lenkit kiinnitystappien yli ja sen jälkeen pojat kiristivät köydet tiukalle. Sen jälkeen portit sulkeutuivat ja veden pinta alkoi nousta kuohuen. Keulaköysi johdettiin heittoplokin kautta genoa-vinssille ja sitä kiristettiin veden noustessa – peräköyteen ei kosketa. Sulun täyttymiseen ei mennyt kuin reilut 5 minuuttia, jonka jälkeen kone käyntiin, köydet irti ja kohti seuraavaa sulkua.

Sulutuksen aikana kone tulee sammuttaa ja kaikilla miehistön jäsenillä pitää olla pelastusliivit päällä. Sulkuun tulee sellainen kuohu ja virtaus, ettei siinä veteenputoajaa pelasta edes hyvä uimataitokaan.

Kanava on auki päivittäin klo 9-18 ja kanavalla on 5 solmun nopeusrajoitus, joten päivämatkat tulee mitoittaa siten, että päivän viimeisestä sulusta pääsee vielä läpi. Sulkuvahdit ovat erittäin iloisia ja avuliaita ja he osaavat kyllä kertoa mihin asti minäkin päivänä kerkeää. Jos veneitä on liikkellä paljon, sulutuksessa menee enemmän aikaa (sulkuun mahtuu kerrallaan ainoastaan neljä venettä).

Juhannuksen viettoon

Ensimmäisenä päivänä noustiin kolme sulkua, joiden jälkeen oltiin 7,7 metriä merenpinnan yläpuolella. Söderköpingin satama oli heti kolmannen sulun jälkeen ja veneitä oli satamassa paljon. Viimeisessä sulussa sulkuvahti osasi jo ohjeistaa mistä löytyy vapaa paikka. Yhtään suomalaisvenettä ei nähty ensimmäisenä päivänä, mutta saksalaisia ja hollantilaisia senkin edestä. Ruotsalaisiakin oli liikkeellä hämmentävän vähän. Kausi oli vielä kovin aikaisessa.

Ennen viimeistä sulkua, tytär hyppäsi köyden kanssa sulun reunalle, josta lähti rantakäärme tuhatta ja sataa metsän suuntaan. En tiedä kumpi säikähti enemmän, tyttö vai käärme, mutta reippaasti hän piti köydestä kiinni ja hoiti sulutuksen mallikkaasti.

Söderköpingin kaupunki oli eloisa ja turisteja riitti ihmettelemään sulutusta. Illalla käytiin juhannuksen kunniaksi ulkona syömässä ja olipas hyvät pitsat! Söderköpingin ”nähtävyys” on jäätelöravintola, jonka annokset ovat mahtavia. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että ravintola jäi meiltä valitettavasti kokematta. Tämä oli reissun ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, mutta ilta viileni mukavasti.

Kanava-arki koittaa

Juhannuspäiväksi oli luvattu vesisadetta koko päiväksi. Ruotsalaisnaapurit jäivät pitelemään sadetta päiväksi, mutta kun aamun saderintama oli mennyt ohi, todettiin että nyt on suluissa tilaa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Irroteltiin Söderköpingistä vähän ennen kymmentä; ensimmäinen kääntösilta avautuu puolen tunnin välein ja osuttiin hyvin kympin avaukseen. Aamupäivä oli vähän sateinen, mutta ei niin paljon, että olisi harmittanut.

Ajeltiin ensimmäisten sulkujen läpi yhdessä ruotsalaisen moottoriveneen kanssa, ja kun sulussa oli ainoastaan kaksi venettä, sulku voitiin täyttää nopeammin. Suluissa periaate on, että purjevene menee aina etummaiseksi ja moottoriveneet tulevat toiseen riviin. Sulun etuosassa vesi virtaa kovempaa, mutta kun purjeveneissä keulaköysi tulee vinssille, hantteeraus on helpompaa; moottoriveneissä rantamies pitelee köyttä käsin.

Viimeiset 6 sulkua tultiin yksin, jolloin sulutus kävi nopeammin. Sulkuvahdit pitävät aktiivisesti yhteyttä toistensa kanssa, joten seuraavilla suluilla tiedettiin aina odottaa meitä. Päivälle tuli mittaa reilut 12 mailia. 4,5 tunnin aikana kiivettiin 33 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Yöksi jäätiin Norsholmiin, josta päästiin aamulla jatkamaan heti matkaa. Norsholmissa oli kaikki paikat kiinni juhannuksen takia, joten mentiin suluista läpi Roxen-järven puolelle yöksi.

Mitäs me sarjasuluttajat

Kanavan kolmas päivä oli varsinainen sulutuspäivä, jossa edettiin 15 sulkua. Lähdettiin aamulla klo 8.30 ja alkuun ajeltiin Roxen-järven yli 15 mailin verran. Sen jälkeen alkoi seitsemän askelman Carl Johan -sulkuportaat, jotka kavuttiin ylös kahden ruotsalaisveneen kanssa. Sulkuportaita seurasi vielä useita pienempiä sulkuja ja siltoja.

Iltapäivällä ajettiin vielä Akveduktin läpi Malforsin satamaan, joka sijaitsee 70 metriä merenpinnan yläpuolella. Kello oli jo neljä ja nälkä kova, joten nopeasti ruokaa miehistölle, jonka jälkeen loppuilta menikin rennosti rauhallisessa satamassa. Lapset uivat ja rouva pääsi kanavan rannalle lenkille. Illalla viriteltiin salonkiin taas EM-futiksen kisakatsomo ja pestiin koneellinen pyykkiä. Kanavamaksu kattaa kaikki satamamaksut ja myös huoltorakennusten pyykkituvat ovat vapaassa käytössä.

Faktanakki

Kanavan rakennus aloitettiin Baltzar von Platenin visioimana vuonna 1810, ja ensimmäinen alus kulki kanavan läpi vuonna 1932. Kanavan 190 kilometristä, 87 on kaivettu – käsin 58 000 sotilaan toimesta. Sotilaat elivät käytännössä rintamaolosuhteissa 22 vuoden ajan kaivaen kanavaa, joka on 3 metriä syvä, reunoilta 26 metriä ja pohjalta 14 metriä leveä. Rakennusprojekti on syystäkin Ruotsin kautta-aikojen suurin. Kanava toimi alunperin ennen kaikkea kuljetusreittinä ja sen rooli korostui Ruotsin teollistuessa; kanvaa pitkin saatiin vietyä rahtia merelle. Kanavan historiasta voi lukea enemmän Götan kanavan nettisivuilta.

Nykyisin Götan kanava on yksi Ruotsin suurimmista turistinähtävyyksistä, jossa käy vuosittain yli kolme miljoonaa ihmistä; veneellä, asuntoautolla, polkupyörällä, kajakilla tai muuten vaan ihmettelemässä ihmettä. Kanavan reunoja pitkin kulkee pyörätie, jota pitkin kulkee paljon pyöriä; iloiset pyöräilijät vilkuttavat huvittuneina ohittaessaan 5 solmun vauhdilla kulkevia veneitä.

AB Göta kanalbolag operoi kanavaa ja huoltorakennukset ovat kaikkien kanavankäyttäjien yhteisessä käytössä. Useiden satamien yhteydestä löytyy myös matkaparkki matkailuautoilijoille. Kaikkinensa konsepti on tosi toimiva ja ainakin alkukaudesta kanavalla oli väljää, eikä sulutuksia joutunut odottamaan käytännössä yhtään. Kokemuksesta saisi varmasti enemmän irti, jos käytettävissä olisi enenmmän aikaa. Kanavalla voisi edetä hitaammin, pitää taukopäiviä ja jättää vene satamaan päiväksi, jolloin voisi ottaa bussin tai pyörän alle ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin.

Vaikka on kanava itsessäänkin jo näkemisen ja kokemisen arvoinen – siitä lisää taas seuraavassa postauksessa.