Neljäntenä kanavapäivänä herättiin Malforsista. Päivä piti sisällään ainoastaan 7 sulkua, joiden myötä noustiin 88,5 metriin. Tavoitteena oli päästä Motalaan, joka sijaitsee Vättern-järven itärannalla. Vätternin jälkeen nousua ”huipulle” oli enää yksi sulku, jonka jälkeen loppumatka olisikin alamäkeä.

Aamu alkoi kanava-ajelulla, jota riittikin parin tunnin verran. Matkaa rytmitti lukuisat nostosillat, joiden läpi ajeltiin jonossa, kuin köyhän talon porsaat: kärjessä ruotsalaiset, sitten norjalaiset, tanskalaiset ja me peränpitäjinä. Maisema halkoi peltoja ja välillä ajeltiin myös järven vieressä – joskin järvi oli ainoastaan kymmenen metriä meitä alempana! Käsittämätöntä ettei kanava syö pengertä. Päivän aikana ajeltiin myös toisen akveduktin yli.

Boren-järvellä lapset uivat veneen perästä, vaikkei vesi ollutkaan kuin 18 astetta. Boren-järvi on pituudeltaan vain noin seitsemän mailia, mutta ehdittiin hyvin syömään ylityksen aikana lounasta, jotta oltiin taas valmiina sulutusta varten.

Järven jälkeen koitti Borenshultin 5-portaiset sulkuportaat, jotka hoituivat meiltä jo rutiinilla. Oltiin sulussa kolmantena norjalaisen ja ruotsalaisen veneen kanssa. Takarivin paikka on sulussa rauhallisempi eikä vene tempoile yhtään niin paljon.

Motalassa oltiin klo 15 – lokiin matkaa kertyi 18,5 mailia. Käppäiltiin kaupungilla, käytiin apteekissa, systemissä ja ruokakaupassa. Kuultiin Liilian miehistöltä, ettei kanavalla ole Motalan jälkeen enää kovin hyviä kauppoja, joten bunkrattiin vene niin, että pärjätään vajaa viikko taas mukavasti. Motalassa olikin hyvä Coop-kauppa. Illalla käytiin Vätternille saapumisen kunniaksi vielä rannan Hamn Krogetissa syömässä.

Luonnonsataman rauhaa

Otettiin rauhallinen aamu Motalassa. Tiedossa oli lyhyempi siirtymä Vätternin yli Karlsborgiin ja siitä muutama maili Forsvikiin. Vättern on pitkä ja syvä (128 metriä) järvi, joka ei kuitenkaan Motalan kohdalla ole kuin reilun 15 mailin levyinen.

Toiveissa meillä oli päästä purjehtimaan järven yli, tuuli vain puuttui. Hyödynsin aurinkoisen päivän ja järven makean veden veneen pesuun, jonka aikana naftapasaati kuljetti meitä koko matkan Karlsborgiin, jossa pysähdyttiin tankkaamaan. Karlsborgissa on näyttävä linnoitus, joka jäi meiltä kokematta sataman puuttuessa.

Pari mailia ennen Forsvikiä lapset halusivat uimaan, joten kurvattiin Storön poukamaan ankkuriin. Heti ankkurinlaskun jälkeen todettiin, että tämähän on mukava paikka – tähänhän me jäädään yöksi.

Päivä meni nautiskellessa: uiden, lukien, syöden ja pieniä veneen puhdehommia tehden. Mahtava aurinkoinen lomapäivä siis. Lahdella kävi päivän aikana useita veneitä ankkurissa, mutta yö saatiin olla lahdella aivan yksin.

Kapeiden metsäojien kautta Törebodaan

Rauhallisen yön ja aamu-uinnin jälkeen lähdettiin liikkeelle klo 9. Ajeltiin lyhyt matka Forsvikin sululle, jossa todettiin että olipas hyvä päätös jäädä yöksi ankkuriin. Satama oli tosi vaatimaton. Kanavan korkein kohta alkaa Forsvikin sulun jälkeen, joka on kanavan vanhin sulku. Forsvikissa noustiin siis 91,8 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Sulun jälkeen alkaa kanavan kapein ja samalla myös ehdottomasti kuumottavin kohta. Useassa paikassa kanava on niin kapea, ettei siinä mahdu kaksi venettä kohtaamaan. Tämä osa on ehkä myös koko reitin kaunein ja epätodellisin pätkä. Paikoitellen tulee mieleen, että ajetaan metsäojia pitkin. Ajeltiin kanavan kapeimman kohdan läpi rauhaksiin maisemia ihastellen, ja kapeimmalla kohdalla tuli tietysti vastaan tuli jenkkivene (iso Baltic), jonka syväys oli 2,7 metriä (joka on samalla myös kanavan suurin sallittu syväys).

Päivän aikana ajettiin kevyessä kelissä Viken-järven yli, jonka jälkeen tultiin Tåtorpiin, jossa laskeuduttiin ensimmäinen sulku alaspäin – pudotusta oli huimat 30 senttiä. Suluissa alaspäin meneminen osoittautui helpoksi, nopeaksi ja huomattavasti vähemmän stressaavaksi

Alaspäin mentäessä praktiikka muuttuu siten, että sulutuksen aikana kaikki ovat veneen kyydissä ja köydet juoksutetaan sulun reunalla olevien renkaiden läpi. Vedenpinnan laskiessa keulaköyttä löysätään ja lopuksi köydet vedetään renkaan läpi ja sulusta ajetaan ulos.

Tåtorpin jälkeen ajeltiin kapeaa kanavaa pitkin Törebodaan, johon jäätiin yöksi. Päivä oli kuuma, mutta saatin vene onneksi kylkiparkkiin puun varjoon, joka hieman helpotti olemista. Illalla tehtiin ruuaksi hamppareita ja käytiin pelaamassa elämysgolffia. Pitkä päivä, mutta matkaakin taitettiin yhteensä 24 mailin verran. Töreboda ei paikkana ollut mitenkään erikoinen, mutta yöpaikkana riittävä.

Loppu lähenee

Viimeinen kanavapäivä alkoi Törebodasta klo 9, jolloin mentiin ensimmäisestä sillasta läpi kahden saksalaisen ja yhden itävaltalaisen veneen kanssa. Tiedossa oli 19 sulkua, ja niistä valtaosa mentiin em. veneiden kanssa yhdessä.

Alaspäin sulutus on nopeaa ja helppoa, mutta aikaa tuhraantuu silti yllättävän paljon. Päivä oli yksi kanavan kuumimmista ja suluilla hiki virtasi. Sulkujen välillä uitettiin lapsia ja aikuisia veneen perästä, joka vähän toi helpotusta kuumuuteen

Kolmen jälkeen oltiin selvitetty viimeistä vaille kaikki sulut. Syötiin Sjötorpissa lounasta, jätettiin roskat ja sitten olikin aika suunnata viimeiselle sululle. Jätettiin sulkuvahdille huoltorakennusten avainkortit ja veneen keulalipuke, joka oli roikkunut koko matkan keulakaiteessa.

Heti Vänernille päästyä nostettiin purjeet. 6 m/s myötätuuli saatteli meidät ulos Sjötorpista kohti ulappaa. Oli erikoinen fiilis purjehtia järvellä, jossa ei vastarantaa näy. Ihan kuin merellä, mutta meren tuoksu puuttui.

Tultiin reilu 10 mailia Brommön saaren luoteisnurkkaan, josta löytyi Rövarsandin lahti. Hiekkapohjainen lahti tarjosi mainion yösijan kevyellä kaakkoistuulella. Illan kruunasi Vänerniin laskeva aurinko – sille kelpasi nostaa maljat!

Aika kääntää sivua

Götan kanava päättyy Vänernin itärannalla sijaitsevaan Sjötorpiin, josta siis käytännössä alkaa kotimatka. Sen voi suorittaa kahdella tapaa: Voi kääntyä ympäri ja kulkea kanavan läpi toiseen suuntaan uudestaan. Tai sitten voi jatkaa matkaa länteen Vänernin yli ja Trollhätten kanavaa pitkin Ruotsin länsirannikolle.

Me tulimme Götan kanavan läpi seitsemässä päivässä, joka on varmasti suhteellisen normaali aika; kanavaoppaassa kehotetaan varaamaan matkaan 6-8 päivää. Toisaalta kanavan varren kaupungeissa olisi varmasti riittänyt nähtävää pidemmäksikin aikaa, mutta itse kanava tuli kyllä tälläkin aikataululla nähtyä ja koettua. Kanava-ajelusta ja sulutuksesta saimme tarpeeksemme, mutta Vätternillä olisi hyvinkin voinut viettää muutaman päivän kierrellen sen saaristoa, ja varsinkin Vadstenan linna olisi varmasti ollut hieno kokemus. Vadstenaan voi tutustua vaikka Galatean mainiossa blogissa.

Mutta meillä oli kotimatkaa vielä niin paljon jäljellä, että halusimme varata riittävästi aikaa myös Ruotsin länsirannikolle – mikä osoittautuikin lopulta ihan hyväksi ajatukseksi. Mutta siitä lisää seuraavaksi.