Ensimmäisenä aamuna Vänernillä herättiin sateen ropinaan. Rauhallisen ankkuriyön jälkeen otettiin hidas aamu – lapset heräsivät vasta kymmenen jälkeen.

Sade loppui ennen yhtätoista, jonka jälkeen nostettiin ankkuri ja ajeltiin vajaa 5 mailia länteen Djurön lahdelle. Illaksi ja seuraavaksi yöksi luvataan kovaa lounaanpuoleista tuulta, joten oltiin jo edellisenä iltana katsottu pari hyvää paikkaa valmiiksi.

Vänerniltä löytyy paljon hyviä luonnonsatamia ja hyviä ankkurilahtia on tarjolla runsaasti. Ankkuripaikkojen lisäksi löytyy linnoja ja kaupunkisatamia, joten nähtävää kyllä riittäisi pidemmäksikin aikaa. Meidän aikataulu ei kuitenkaan valitettavasti mahdollistanut pidempää seiluuta Vänernillä.

Malbergshamnin lahti osoittautui suojaiseksi paikaksi ja päästiin hyvin laituriin, vaikka vähän ennakolta jännitettiin riittääkö syväys. Laiturissa oli yksi metallivene kiinni, mutta he olivat vaan päiväretkellä ja lähtivät illaksi kotiin. Lahdelta löytyy myös SXK:n poiju, johon oltaisiin tarvittaessa voitu jäädä.

Djurön kansallispuisto ihastuttaa

Djurön saaristo on yksi Ruotsin kolmestakymmenestä kansallispuistosta ja Djurön saarella on ollut asutusta jo 1700-luvun lopulta lähtien. 1900-luvun alussa Kempen tehtailijasuku osti saaren ja rakensi sinne jahtihuvilan vieraiden kestimistä varten. Jahteja varten saarelle tuotiin jäniksiä ja peuroja ja niitä saarella vielä piisaa.

Käveltiin reilun kolme kilometrin lenkki ja käytiin katsomassa 1901-rakennettua jahtihuvilaa sekä toista, alunperin tilanhoitajan taloa. Saarella kasvaa upean suuria tammia, ja tilanhoitajan talon pihalla oli lähemmäs 20 metriä korkea mahtava vaahtera.

Kävelylenkin jälkeen pulahdus 18-asteiseen veteen ja sitten grillaushommiin. Kotoa tuodut lampaat ja uudet perunat maistuivat älyttömän hyvältä. Meillä on usein tapana ottaa veneelle mukaan karitsan paahtopaisteja. Ne säilyvät veneen jääkaapissa jäisinä, kun paketin laittaa jääkaapin kylkeä vasten. Nytkin vajaan parin viikon jälkeen paistit olivat vielä umpijäässä, kun aamulla otimme ne sulamaan.

Illalla odoteltiin tuulen nousua; yöksi oli luvattu tuulta 13-15 m/s, mutta meillä oli suojainen paikka lounaistuulelle. Olematon nettiyhteys hieman hankaloitti sääennusteiden saamista, mutta kun puhelimen veti mastonnokkaan, niin yhteydetkin alkoivat auttavasti toimimaan.

Tuulisen mutta rauhallisen yön jälkeen herättiin aurinkoiseen aamuun. Aamulla tuuli vielä reippaasti, kympin verran, ja kun sadekin alkoi vielä ropista kantta vasten, niin todettiin että luetaan kirjoja ja ihmetellään päivän ohjelmaa myöhemmin.

Hitaan aamupäivän jälkeen käytiin saaren toisella puolella katsomassa keliä ja tarkistamassa säätiedot. Ennuste lupasi kympin vastatuulta koko päivälle, joten päätettiin pitää välipäivä. Miehistö riviin laiturille ja parturiin siis. Kun tukat oli siistitty, uitiin hiustenpätkät pois, pelailtiin korttia ja käveltiin pohjoiskärjen majakalle. Ilta kului lettujen ja jalkapallon EM-kisojen merkeissä.

Kohti Vänersborgia

Seuraavana päivänä tuuli kääntyi pohjoiseen, joten kello soitti klo 6:30 ja köydet irtosivat klo 7:00. Vesisateessa ajelin yksikseni ensimmäiset pari tuntia, kun muu miehistö vielä veteli sikeitä.

Puoli kymmenen aikaan tuuli heräsi ja nostettiin genaakkeri. Sitä herkkua kesti reilu puoli tuntia, kunnes tuuli kääntyi täysin perään. Loppumatka, reilu 25 mailia Vänersborgiin ajeltiin purjeet virsikirjalla vauhdin ollessa 5-6 solmua.

Koko 50 mailin matkan sateli, joten kannella ei kipparin lisäksi paljon muita näkynyt. Tarjoilu kannelle pelasi kuitenkin totuttuun tapaan ja oli laadultaan ensiluokkaista.

Vänersborgissa oltiin puoli neljän aikoihin. Sadekin loppui siinä kohtaa ja pienen odottelun jälkeen päästiin nostosillasta läpi Trollhättan kanavaan. Trollhättan kanavan sillat avautuvat kaikki vähän omia aikojaan. Sillat kuuntelevat VHF:n kanavaa 9, joten niitä kutsua hyvissä ajoin ja tiedustella avautumista.

Sitten olikin vuorossa ensimmäinen kanavan sulku. Suurissa suluissa kiinnitytään toiseen reunaan ja köysi juoksutetaan sulun seinässä olevan tapin kautta. Kun vesi laskee, köysi siirretään pari metriä alempana olevaan tappiin. Peräköyttä ei välttämättä tarvita, vaan seinästä voi pitää kiinni puoshaalla. Sulku tyhjenee ilman suurta draamaa, mutta silti yllättävän nopeasti noin 8 minuutissa. Kaikkinensa sulkuja on 6 ja niissä laskeudutaan reilu 40 metriä, kunnes ollaan taas merenpinnan tasalla.

Yöksi tultiin Spikön satamaan, joka osoittautui oikein sympaattiseksi paikaksi. Käveltiin kaupungille ja haettiin pitsat veneelle. Ilta päättyi taas EM-futiksen merkeissä. Päivälle tuli mittaa 57 mailia ja 11 tuntia.

Göteborg kutsuu

Ajateltiin ottaa aikainen lähtö kanavalle, kun tiedossa oli pitkä päivä ja liki 40 mailia kanava- ja jokiajelua. Oltiin heti kahdeksan jälkeen odottamassa sillan aukeamista, kun Diana-laiva pyyhälsi meidän ohi sillan ali. Muuten hyvä, mutta silta menikin yllättäen kiinni meidän nenän edestä. VHF-tiedustelun jälkeen oltiin viisaampia: sillat aukeavat huviveneille vasta klo 9 alkaen.

Siispä kanavan varteen kiinni, jonka jälkeen Pauliina kipaisi läheisestä leipomosta aamupalaleivät ja -pullat – ei huono. Kun ysin jälkeen päästiin sillasta läpi, seuraavaksi edessä olikin Trollhättan sulkuportaat. Kolmen sulun jälkeen oltiin kokemusta rikkaampina yli 20 metriä alempana. Kanavamaksu tullaan perimään keskimmäisessä sulussa ja kesällä 2024 maksu oli 1100 SEK.

Viimeisen sulun jälkeen todettiin, että jes – nyt sitten vaan Göteborgiin. Pikainen vilkaisu karttaan osoitti, että edessä oli kuitenkin vielä 25 mailia tylsää jokiajelua kympin vastatuulessa. Matkalla oli vielä muutama nostosilta, joiden avautumista odoteltiin pitkään.

Vihdoin klo 18:35 viimeinenkin silta, Göteborgin keskustan Hisingsbron avautui meille! Kurvattiin heti sillan jälkeen Lilla Bommenin vierassatamaan ja löydettiin meidän edellisiltana varattu laituripaikka (hinta 500 SEK/yö).

Soittelin matkalla venetarvikeliikkeitä läpi uuden karttaplotterin toivossa, kun selvisi ettei meidän uudet Tanskan kartat toimineetkaan vanhassa plotterissa. B&G Vulcan 7 -plotterin kanssa on ollut aika-ajoin ongelmia karttojen latautumisen kanssa, joten ajattelin että nyt plotteri on antautunut lopullisesti. Uutta plotteria ei Göteborgista kuitenkaan tällä aikataululla löytynyt, mutta paikallisen SeaSea:n myyjä tuli veneelle käymään oman käytetyn Vulcan 9 FS -plotterinsa kanssa, jonka olisin voinut ostaa, jos kartat olisivat toimineet siinä. Noh, selvisi että olin ostanut vääränlaisen Garminin plotteriin tarkoitetun karttakortin, joka ei sitten toiminut siinäkään. Sain onneksi ostettua kaverilta oikeanlaisen karttakortin, joten tarina sai siltä osin onnellisen lopun. Pitää vielä erikseen kehua SeaSean myyjän palvelualttiutta.

Välipäivän aamuna pari tuntia töitä, mutta sen jälkeen lähdettiin Lisebergin huvipuistoon, jonne on reilun parin kilometrin kävelymatka. Kohteessa oltiin ennen yhtätoista ja päästiin heti alkuun kiertämään hyvät laitteet ilman suurta jonottamista. Päivän aikana porukkaa tuli lisää ja jonot alkoivat kasvamaan, mutta laitteisiin pääsi silti yllättävän nopeasti. Pisin jonotusaika taisi olla 20 minuutin luokkaa. Hyvin pysyttiin lasten perässä ja kierrettiin porukalla kaikki laitteet, joista Helix, Loke ja Valhalla äänestettiin meidän perheen suosikeiksi.

Viiden jälkeen todettiin, että eiköhän ala riittämään, jonka jälkeen käpötettiin kaupan kautta takaisin veneelle. Askelmittari sanoi, että päivälle tuli mittaa reilu 15 kilometriä ja siltä se kyllä illalla tuntuikin.

Seuraavaksi Tanska – ainakin melkein

Keskiviikkona 3.7. kello soitti aamulla klo 3:15 ja köydet oli irti jo 3:45. Ajeltiin aamuhämärässä Göta-joen suusta ulos ja sitten keula kohti etelää. Suunnitelmissa oli purjehtia reippaassa länsi- eli sivutuulessa 100 mailia suoraan Tanskan Gillelejen satamaan, jossa olisi hyvä pidellä seuraavien päivien kovia tuulia. Samalla meillä olisi hyvin aikaa tutustua Tanskaan ja edetä lyhyillä siirtymillä kohti Kööpenhaminaa.

Puoli kuuden aikaan tultiin ulos Göteborgin saaristosta, nostettiin purjeet, ja heti saatiin ensimakua Kattegatin aallokosta, joka oli edellispäivien tuulien jäljiltä ihan reipas. Aallonkorkeus oli ennusteen mukaisesti 1,5 metriä, mutta tuuli ja aallokko tulivat lännen sijaan lounaasta. Tuulta oli 7-10 m/s ja meno oli varsin kuoppaista: oleilu veneen sisällä muistutti pomppulinnassa hyppimistä. Pauliina yritti nukkua keulassa ja sehän onnistui yhtä hyvin kuin kuivausrummussa nukkuminen.

Puoli seitsemän jälkeen sitloodaan kapusi kaksi merisairasta turistia. Vanhemmalla sentään pysyi vatsan sisältö sisällä, mutta nuoremmalla tuli aamulla syöty banaani ja vedet ylös, ennen kuin hän ehti ämpäriä sanoa – onneksi sentään sitloodan puolelle, mutta tietysti vaimon syliin.

Aika pian tämän episodin jälkeen todettiin, ettei tätä höykytystä jaksa enää 12:ta tuntia. Käännettiin kurssia myötäisemmäksi ja otettiin suunnaksi Varberg, joka sekin tosin oli vielä 25 mailin päässä. Aallokon suunta parani ja kyyti helpottui heti. Lasten merijalat kasvoivat seuraavan tunnin aikana, jonka jälkeen sitloodassa alkoi taas normaali iloinen puheensorina.

Vähän ennen yhtätoista lokissa oli 48 mailia ja ajettiin Varbergin satama-altaaseen sisään, jossa meitä oli vastassa s/y Liilian Hanna ja Tomppa. He olivat katsoneet meille paikan valmiiksi, joten rantautuminen oli helppoa. Tompan kanssa oltiin viestitelty ja soiteltu edellisen viikon ajan tiiviisti; he olivat tulleet myös kanavan läpi, 4-5 päivää meitä ennen vaan.

Käytiin illalla yhdessä sataman kalaravintolassa syömässä ja ihan tosissaan sai taistella vastaan, ettei nukahda pystyyn. Klo 19 luovutin ja laitoin pään tyynyyn – vain herätäkseni puolen tunnin päästä siihen, että ranskalainen vene kiinnittyi meidän kylkeen.

Ensimmäinen yö venenaapurin kanssa menikin hyvin, mutta seuraava yö oli aika ryskettä, kun 11-tonninen ranskalaisvene töni ja riuhtoi meitä tuulen vonkuessa mastossa. Yksi yö tätä lajia riitti, ja aamulla juttelin ranskalaiskipparin kanssa asiasta. Löydettiin heille hyvä paikka laiturin toiselta puolelta ja käytiin yhdessä siirtämässä vene sinne. Seuraava yö oli oikein rauhallinen, vaikka tuuli edelleen vonkuikin vanteissa. Veneet olivat Ruotsin länsirannikolla isoja ja raskaita, ja parhaimmillaan veneitä oli kolmessa rivissä kyljittäin. Kiinnitystapana tämä on yleinen ja hyväkin, kunhan rivin sisimmäinen vene on aina suurempi kuin siinä kiinni olevat.

Viisi päivää motissa

Varbergiin tultiin keskiviikona 3.7. ja siellä vierähtikin sitten seuraavat viisi päivää tuulia pidellessä. Näiden päivien aikana meidän yli meni kaksi isoa matalapainetta, jotka pitivät tuulet sinnikkäästi etelän puolella. Käytännössä koko ajan tuuli yli 10 m/s, joten merelle ei ollut mitään asiaa.

Varberg oli onneksi kivan eloisa ja riittävän iso paikka olla motissa, joten tekemistä riitti. Käytiin pari kertaa ulkona syömässä Tompan ja Hannan kanssa, ja sen lisäksi haettiin veneelle syötävää.

Illat katseltiin EM-futista ja pelailtiin pelejä – niin ja tietysti seurailtiin sääennusteita ja kelien kehittymistä. Satama-allas täyttyi näiden päivien aikana, ja se olikin osa päiväohjelmaa seurata veneiden liikkeitä. Viiden päivän aikana satamasta ei lähtenyt yhtään venettä, mutta joka päivä etelän suunnasta tuli lisää veneitä.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Lauantai-illaksi (6.7.) ja sitä seuraavaksi yöksi osattiin odottaa kovaa keliä. Ennusteet povasivat 18 m/s tuulia ja myrskypuuskia, joissa nopeus huitelisi lähempänä 30 sekuntimetriä.

Siirrettiin vene aamupäivällä parempaan paikkaan, jossa oltaisiin tuulelta paremmin suojassa. Minimoitiin myös riski, että olisi jouduttu ottamaan isompi vene meidän kylkeen tuulen puolelle. Oltiin kahden muun suomalaisveneen kanssa peräkkäin kylkiparkissa korkean laiturin takana. Tuuli tulisi enemmän kyljestä, mutta veneen suojana olisi tukeva laituri ja rakennus. Köytettiin veneet tukevasti maihin ja varmistettiin, että kaikki on kunnossa myrskyä varten.

Vielä illalla klo 22:30 keli oli lähes tyyni ja pahaenteisen hiljainen. Klo 23:30 tuuli alkoi kuin avaimesta kääntäen, ja sitten tuulikin lujaa. Valvottiin kolmeen asti ja kuunneltiin keliä. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun tuuli kallisti puuskissa venettä 10-15 astetta. Yhden aikaan kävin lisäämässä perään kiinnitysköyden ja siirtämässä lippuliinat kaiteeseen, kun ne hakkasivat mastoa vasten.

Meidän tuulimittari ei ihan pysynyt puuskissa perillä, mutta 22 m/s taisi olla suurin puuska mitä nähtiin mittarissa, tuulen ollessa muuten 13-18 m/s välillä jatkuvasti. Läheisellä mittausasemalla tuuli puhalsi tasaisesti 19 m/s ja kovimmat puuskat olivat 27 m/s.

Aamukuuden jälkeen pahin tuuli hellitti, samalla kääntyen ennusteen mukaisesti enemmän länteen. Aamupäivälläkin tuuli vielä lujaa, mutta tasaisemmin. Nukuttiin lounaan jälkeen puolentoista tunnin päikkärit, jonka jälkeen oltiin taas kuin uudesti syntyneitä. Lapset nukahtivat illalla ennen yhtätoista ja posottivat aamuun asti tietämättä kelistä yhtään mitään.