Maanantai-iltapäivällä 8.7. tuuli vihdoin keveni ja kääntyi länteen. Tätä oltiin odoteltu Varbergissä viisi päivää, joten klo 17:45 köydet vihdoinkin irtosivat. Lähdettiin liikkeelle Liilian kanssa samaan aikaan, suuntana etelä niin pitkälle kuin jaksetaan mennä.

Varbergistä ulos ajaessa vasta-aallokko oli vielä komea, toista metriä. Puskettiin koneella muutaman mailin matka ulos, jonka jälkeen suunnattiin etelään pari mailia ja sitten taas sisään Träslövslägeen, jossa käytiin tyhjentämässä septari ja tankkaamassa löpöä.

Sitten matka kohti etelää alkoi. Tuuli oli keventynyt (5-7 m/s) ja suunta oli suoraan sivusta. Myös aalto tuli nyt sivusta, joten meno oli tasaista ja mukavaa. Päästiin neljä tuntia purjeilla, ennen kuin tuuli ennusteen mukaisesti keveni ja samalla kääntyi enemmän myötäiseksi. Maininki keinutti venettä levottomasti koneellakin ajaessa. Auringonlasku avomerellä oli yksi kesän hienoimmista.

Yö pimeni, mutta kovin pimeää ei silti ollut. Huudeltiin Liilian kanssa VHF:llä yöpaikasta, ja lopulta päädyttiin Väderön pohjoisrantaan, Sandhamnin lahteen. Vaihtoehtona oli mennä etelän puolen lahteen, mutta tämä oli paremmin tuulelta suojassa. Matkaa kertyi lokin mukaan 50 mailia, mutta todellisuudessa matkaa ei ollut kuin 45 mailia. Varsinkin alkumatkasta matkaa hidasti reilun solmun vastavirta.

Kello 2:45 pudotettiin ankkuri 4 metrin syvyyteen tyynessä kelissä. Iltapurjehdus oli hieno ja näin oli melkein koko Kattegat selätetty.

Ruotsin länsirannikon upea saaristo sijoittuu käytännössä Göteborgin pohjoispuolelle. Sen eteläpuolella rannikko on suojaton ja satamiakin on harvassa. Tavallaan oli sääli kiiruhtaa pittoreskin saariston ohi, mutta kesäloman pituus on mitä on. Juteltiin turkulaisveneen kipparin kanssa Göteborgin satamassa ja heillä oli suunnitelmissa telakoida vene talveksi Göteborgiin, joka mahdollisti kokonaisen purjehduskauden viettämisen Ruotsin Västkustenilla. Mielenkiintoinen vaihtoehto sekin.

Nästa: Köpenhamn

Herättiin aurinkoiseen aamuun Väderön lahdella aamuyhdeksän jälkeen. Tuuli oli olemattoman kevyt, joten ajeltiin koneella ja syötiin aamupalat matkalla. Kullenin jälkeen taitettiin kaakkoon ja kohti Ruotsin ja Tanskan välistä salmea. Tuuli loisti edelleen poissaolollaan, ja kovimmillaan kahden solmun vastavirta hidasti matkantekoa merkittävästi.

Ajeltiin Liilian kanssa peräkkäin ja jossain kohtaa Tomppa soitti edeltä, että meidän veneiden välissä on pyöriäisiä! Äkkiä miehistö kannelle tähystämään, ja sitten niitä alkoikin näkymään. Selkäeviä oli pinnalla paljon ja pieniä viiden pyöriäisen parvia nähtiin useita. Saatiin kivoja videoita niistä päivän aikana – kuvia ei niinkään.

Helsingørin linnan jälkeen tuuli heräsi ja nostettiin purjeet. Päästiin hienossa 7 m/s sivutuulessa hyvää vauhtia Kööpenhaminaa kohti – paitsi että todellisuudessa vauhtia ei vastavirran takia ollut kuin 4-5 solmua.

Vihdoinkin, vajaan 11 tunnin matkanteon jälkeen oltiin Kööpenhaminassa ja Kastrupin satamassa. Lokin mukaan matkaa kertyi 63 mailia, mutta vastavirta teki matkasta merkittävästi pidemmän – GPS:n mukaan matkaa olikin tehty vain reilut 50 mailia.

Saatiin köydet kiinni juuri sopivasti ennen illan Ranska-Espanja-välieräottelua. Ruuaksi tehtiin hampurilaisia ja kyllä maistui hyvältä. Esikoinen oli potenut flunssaa Varbergissä muutaman päivän ajan ja tietysti saatiin vaimon kanssa sama tauti. Pauliina olikin käytännössä koko päivän viltin alla.

Turist – javist

Oltiin perheen kanssa Kööpenhaminassa turisteina kaksi kokonaista päivää. Käytiin molempina päivinä kiertämässä kaupunkia, ilman sen suurempia tavoitteita. Flunssa vähän hidasti menoa, joten mentiin ihan jaksamisen ja fiiliksen mukaan.

Ensimmäisenä päivänä (keskiviikkona) käytiin katsomassa Amalienborgin linnaa, joka on Tanskan kuninkaallisten koti. Käveltiin Nyhavnin rantaa pitkin ja ihmeteltiin väenpaljoutta. Lämmin keli oli houkutellut paljon turisteja liikkeelle.

Kun alkoi satelemaan, käytiin syömässä pihviravintolassa – ja oli oikein hyvää! Ruuan jälkeen hypättiin metroon ja ajeltiin takaisin veneelle. Valittiin Kastrupin satama oikeastaan puhtaasti siitä syystä, että sen sijainti olisi miehistönvaihdon kannalta paras: satamasta on muutama kilometri lentokentälle. Huomattiin varsin nopeasti, että parin sadan metrin päästä menee metrolinja, jossa miehittämättömät junat kulkevat neljän minuutin välein lentokentän ja keskustan väliä. Metromatka Kööpenhaminan keskustaan kesti sataman pysäkiltä vartin verran ja meidän 48 tunnin metrolipuilla sai suhata väliä niin paljon kuin halusi.

Illalla juteltiin sitloodassa s/y Liilian miehistön kanssa pitkään. He lähtivät seuraavana päivänä jatkamaan matkaa Suomea kohti.

Torstaina otettiin rauhallinen aamu, jonka jälkeen lähdettiin kaupungille kiertelemään. Koko ajan sateli vettä ja me räkänokat ja nuhanenät paleltiin. Kierrettiin Kastelletin puisto ja käytiin katsastamassa vierasvenesatama ja sen vieressä ollut Pieni merenneito -patsas.

Lapset halusivat pitsaa, joten syömään mentiin italialaiseen. Valinta osui ihan nappiin ja ruoka oli tosi hyvää. Ruuan aikana aurinkokin alkoi paistamaan, joten tehtiin vielä pieni kävelylenkki Kristianian puolelle ja hypättiin siellä metroon. Ilta kuluikin sitten pakkaamisen merkeissä.

Perjantaina kello soitti ennen kahdeksaa ja vähän ennen kymppiä hypättiin metroon ja suunnattiin kaksi pysäkkiä eteenpäin lentokentälle. Pauliina hyppäsi lasten kanssa lentokoneeseen ja suuntasi kotiin.

Perheen yhteinen lomapurjehdus kesti päivää vaille neljä viikkoa. Ja vaikka vastatuulet välillä hidastivatkin etenemistä, missään vaiheessa ei tullut kiireen tunnetta tai stressiä, mikä oli ihan parasta.