Emme antaneet varkaiden latistaa kesäloman aloituksen tunnelmaa, vaan köydet irtosivat suunnitellusti keskiviikkona 18.6. neljän jälkeen. Vielä vesitankkaus, jonka jälkeen suuntasimme keulan länteen.
Ajelimme koneella Lövön rännin läpi, kun tuuli oli edelleen jossain lännen ja luoteen suunnalla. Ensimmäiseksi yöksi mentiin Högsåran pohjoispuolelle Hamnholmeniin, josta löytyi tyyni ankkuripaikka. Tämä oli ensimmäinen yö veneellä muksujen kanssa tänä kesänä, ja nuoremmalle (10 kk) ensimmäinen yö veneessä ylipäätänsä. Ilta ja yö menivät rauhallisesti ankkurissa ja aamulla nukuttiin koko porukka puoli kahdeksaan asti. Lahdella oli meidän lisäksi neljä venettä koukussa ja muutama rannassa.
Keulapiikillä on unettava vaikutus.
Olimme sopineet Juhannuksen vietosta ystävien kanssa Velkualla, jonne tähtäsimme perjantaiksi. Siispä torstaiaamuna lähdimme tekemään matkaa pohjoisen suuntaan. Tuuli oli kääntynyt lännen puolelle, joten päästiin mukavasti purjeilla melkein Nauvon losseille asti, jossa tuuli hiipui ja kääntyi ihan vastaan.
Paraisten portin jälkeen olimme hetken aikaa törmäyskurssilla peuran kanssa, kunnes se teki 360-asteen käännöksen, korjasi kurssin oikeaksi ja ylitti väylän oikeaoppisesti 90-asteen kulmassa meidän perän kautta. Tällä yksilöllä oli selkeästi merenkulun oppi hallussa.
Harvinaisempi näky merellä – peura ylittämässä väylää. Korjaus: kuvan eläin on tietenkin kauris.
Loppumatka Pähkinäisiin ajettiin kylmässä kelissä vesisateen vihmoessa päin näköä. Sade lakkasi vähän ennen Pähkinäistä ja illasta tulikin ihan nätti. Ponttoonilaiturin itäpuoli tuli illalla melkein täyteen, mutta lännen puolelle olisi mahtunut vielä jokunen vene. Muutenkin merellä oli selkeästi enemmän liikennettä kuin edellisviikonloppuna, vaikkakin keli oli ihan yhtä kesäinen.
Perjantaina matkaa jatkettiin heti aamusta kevyessä kelissä. Matkaa Velkualle ei ollut kuin vajaa kymmenen mailia, joten perillä oltiin jo puolen päivän jälkeen. Lailuodossa meitä odotti uusi laituri ja ruopattu ranta, joskin ruoppaaja oli jättänyt pohjaan pienen mutatöyrään, jonka läpi puskimme lopulta koneella. Laiturin edessä olikin sitten jo reilummin vettä.
Tukevasti laiturissa, muttei sentään pohjassa – enää.
Juhannus oli tuulinen ja kylmä, vaikka aurinko paistelikin vähän väliä. Perjantai ja lauantai kuluivat laiturin terassia rakentaen ja toki myös hyvin syöden. Perjantain lammaspaisti tosin pääsi vähän kuivahtamaan grillissä, joten se pitää ottaa myöhemmin uusiksi. Lauantain pulled pork puolestaan onnistui sitäkin paremmin.
Juhannusaaton ilta-ajelulla vastaan tuli oletettavasti Merivartioston (?) partiovene, josta en löytänyt mitään tietoja. Mastossa liehui joka tapauksessa valtiolippu. Mahtaakohan edustaa jotain uutta luokkaa? Vauhti oli melkoinen, pituutta arviolta 13-15 metriä.
Sunnuntaina kiitimme isäntäväkeä, kiskoimme koukun ylös mutapohjasta ja suuntasimme kokan kohti kotia; ajatuksena oli kotiutua joskus torstain tienoilla. Veneen jääkaappi kaipasi Juhannuksen jälkeen täydennystä, joten ajelimme (vaihteeksi taas vesisateessa vastatuuleen) Houtskärin Näsbyhyn. Olimme täällä ensimmäistä kertaa, ja satama osoittautuikin suojaisaksi ja se tarjosi kaikki tarvittavat palvelut; kävimme kaupassa ja saimme septarin tyhjennettyä. Saunat ja suihkut olivat tosi siistit ja tilaa riitti niin lauteilla, kuin laiturillakin – satama oli ehkä puolillaan, jos sitäkään. S/Y Kaminamin blogista löytyy kattavampi postaus Näsbystä – suosittelen.