Kevään työ- ja hankintalista oli melko lyhyt, mutta sitäkin kalliimpi. Suurimpana hankintana listalla oli uusi rullalaite. Muita askareita oli polttoainetankin puhdistus, hehkujen vaihto ja septitankin letkujen uusiminen.

Venemessuilla

Kevätkunnostus lähti konkreettisesti käyntiin venemessuilta, jossa käytiin tapaamassa muita venebloggareita ja siinä samassa polttamassa muutama tonni rahaa. Kehityssuunta on huolestuttava, muutosta edelliseen käyntiin oli 900%. Kaikki tyynni, mukavaa oli ja samalla oli kiva nähdä ihmisiä seuraamiemme blogien takana. Kiitokset vielä Matkalla merenneidoksi -blogin Merenneidolle A-luokan järjestelyistä.

Tarve rullan uusimiseen lähti siitä, kun viime syksynä noston yhteydessä huomasin förstaagin yläpään hieman kiertyneen auki. Tuo alkoi olemaan sen luokan turvallisuusriski, että se vaati toimia. Vanhan Furlexin rullausköyden ohjuri oli myös murtunut joskus aiemmin, eikä laitteeseen enää saanut varaosia. Siinä mielessä vanhan elvyttämisessä ei enää ollut mieltä.

Vanhan förstaagin yläpää. Ei jatkoon.

Aloin jo syksyllä kartoittamaan uutta rullalaitetta ja olin jo melkein tilaamassa Profurlin laitetta sen simppelin rakenteen takia. Soitto Aura Sailsiin kuitenkin käänsi kelkan ja lopulta päädyin Furlexin 4. sukupolven 1-sarjalaiseen (104S).

Rullalaitteen kokoomiskonsultaatio Aura Sailsin neulomossa. Ei jäänyt paljon kysyttävää.

Kokoominen on tässä kohtaa vielä tekemättä, mutta kun mitoitukset on tehty vanhan laitteen ja staagin mukaan, mitään suuria yllätyksiä ei enää pitäisi tulla. Kuuluisat viimeiset sanat.

Förstaagin ja rullalaitteen mittapiirros.

Sisähommia

Hommat alkoivat polttoainetanktin tyhjennyksellä. Moottorissa ilmeni vielä viime kesänäkin (konerempan jälkeen) kummallista kierrosten vaihtelua. En ollut koskaan avannut tankkia, joten olettamus oli, että siellä on vettä ja muuta moskaa pohjalla.

Polttoainetankin manusluukku. Tankki sijaitsee kölin takaosassa ja se on tehty suoraan runkoon.

Tankki on tilavuudeltaan 80 litraa ja se sijaitsee kölissä. Se on siis osa veneen rakennetta, mutta tankin päällä on manusluukku, jota kautta pyttyyn pääsee käsiksi. Tankissa oli vielä reilu 20 litraa dieseliä, jonka sai imettyä ulos helposti alipainepumpulla. Pohjalle jäi reilu kerros valkoista mönjää ja roskaa.

Tankki ennen ja jälkeen puhdistuksen. Kuvassa näkyvä pahkura on takimmainen kölipultti, joka on laminoitu rungon sisään.

Teippasin kepin päähän tiskiharjan, jolla pääsin hankaamaan tankista kaikki kolot puhtaaksi. Pesuaineena toimi diesel. Vaihdoin samalla polttoainesuodattimet, joten nyt kaikki polttoaineen syöttöön liittyvät asiat on moottorista käyty läpi.

Koneremontin yhteydessä korjaamolla ”testattiin” hehkutulppien toiminta. Tai ei testattu, mitattiin vaan. Konetta on pitänyt aina hehkuttaa ja pyörittää pitkään ennen kuin se starttaa. Epäilin hehkujen kuntoa ja otin ne irti veneellä käydessäni. Testasin niitä kotona ja yllätykseksi totesin, että yksi kolmesta oli täysin kypsä. Tilasin uudet hehkut ja nyt ei Perkinsissä pitäisi olla ainakaan hehkuongelmia.

Vanhat hehkut. Toinen on vähän väsynyt.

Dieselkorjaamolta voisi taas kysyä miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Korjaamolla käynnin jälkeen vaihdoin koneeseen siirtopumpun ja nyt hehkut, jonka lisäksi venttiilivälykset on kertaalleen säädetty takuuna, kun yksi kuudesta oli unohtunut säätää.

Shitty business

Kevään viimeinen projekti oli septitankin letkujen uusiminen. 40 litran muovinen tankki sijaitsee meillä vessan tason alla. Letkut näyttivät kyllä olevan Vetuksen letkuja, mutta epäilen silti että jokin liitos jossain vuosi.

Septitankin potero. Iki-ihana seinäverhoilun liima vielä paikallaan. Little did I know.

Jouduin purkamaan vessaa aika paljon päästäkseni septitankkiin käsiksi. Sikäli homma oli helppo, koska vasta pari vuotta aiemmin rakensin vessan tason uudestaan ja rakenne oli sitä kautta tuttu. Tankin takaa löytyi telttapatjan palanen ja sen alta keinonahkavehoilu, jotka molemmit olivat, höm, hieman tunkkaisen tuoksuisia.

Verhoilu lähti kyljestä helposti irti, jättäen jälkeensä nukkaisen liimapinnan. Verhoilu on liimattu aikoinaan jollain Bostikin tapaisella kontaktiliimalla. Ajattelin että tuohan lähtee helposti, kun sitä hieman hion. Ei lähtenyt.

Yritin ensin muutamalla liuottimella (sinolilla ja asetonilla), mutta ne vain levittivät räkää ympäriinsä. Pikaisen googletuksen jälkeen löysin Purjeen viemää -blogista vastauksen: ksyleeni. Sillä liimat lähti mukavasti, joskin myös tärpätti on ilmeisen hyvä liuotin liimojen poistoon. Näiden aineiden kanssa läträtessä kannattaa muistaa hyvä suojaus (kumihanskat ja hengityssuojain).

Yhden hikisen itapäivän tulos.

Lopuksi maalasin kyljen topcoatilla ja asensin uudet taipuisat letkut. Letkuissa ja klemmareissa ei kannata säästää, joskin kiristimien lähtöhinta (21 €/kpl) herättää väkisin kysymyksen tuotteen katteesta. Mutta tässä kohtaa en silti luottaisi Bilteman laatuun.

Seuraavaksi edessä on vielä normaalit keväthuollot, mutta eiköhän tämä tästä vielä kesäksi muutu. Kohta molskahtaa!