Virallisen määritelmän mukaan Höga kusten alkaa Härnösandista, ja siitä alkoi siis meidän kotimatka. Härnösandista löytyy kaksi vierasvenesatamaa, jotka kaksi nostosiltaa erottavat toisistaan. Sillat avautuvat kesällä päivittäin klo 9:30, 13:30 ja 18:30 ja avaukseen pitää ilmoittautua puhelimitse. Me tulimme pohjoisen suunnasta ja suunnitelmissa oli mennä eteläiseen satamaan yöksi, siitäkin syystä, että seuraavana aamuna voisimme jatkaa matkaa riippumatta siltojen aikatauluista, mutta myös koska pohjoinen satama on vähän levoton keskellä kaupunkia ja palveluiltaan vaatimattomampi.

Eteläinen satama olikin oikein hyvä ratkaisu, sillä erotuksella että kolautettiin satamaan ajaessa köli pohjaan – tai oikeastaan viemäriputken painoon, jonka ilmaa täynnä ollut putki oli nostanut ylös pohjasta. Itse satama oli melko uusi ja uimahallin alakerrassa sijainneet huoltotilat siistit. Satamassa oli meidän lisäksi vaan muutama vene.

Nähtiin Härnösandissa myös matkailuautoilevia kavereita ja kierreltiin kaupunkia porukassa; käytiin syömässä ja pelaamassa elämysgolffia. Härnösand osoittautui erittäin sympaattiseksi pieneksi kapungiksi, jonka keskustan vanhoihin rakennuksiin ihastuimme. Härnösandilla on pitkä historia; se sai kaupungin oikeudet jo vuonna 1585 ja on ollut aikanaan merkittävä koulu- ja varuskuntakaupunki. Nykyään siellä sijaitsee öljy- ja syväsatama, joka pitää kaupungin elinvoimaisena.

Bunkrattiin vene kotimatkaa varten taas täyteen ja yhden yön pysähdyksen jälkeen matka jatkui etelän suuntaan, yhdessä S/Y Liilian kanssa. Härnösandista Öregrundiin on suorinta reittiä matkaa noin 140 mailia. Ruotsin itärannikko on avointa siinä mielessä, ettei se tarjoa saariston suojaa juuri lainkaan. Hyviä satamapaikkoja löytyy kuitenkin matkan varrelta kosolti, joten yhtä soittoa ei koko rannikkoa tarvitse tai kannatakaan tulla. Svenska Kryssarklubbenin Norrlandskust-kirjaa voi tässäkin yhteydessä suositella lämpimästi.

Koko loman ajan tuulet olivat olleet pääsääntöisesti etelän ja idän suuntaisia, mutta nyt säätilaan oli tulossa muutos. Seuraavan viikon säätä hallitsi voimakas matalapaine, joka toi tullessaan sateita ja voimakkaita länsi- ja pohjoistuulia. Se tietysti sopi meidän kotimatkaamme ajatellen hyvin.

Kotimatka alkaa

Törmättiin S/Y Liiliaan (Bavaria 33) ensimmäisen kerran jo Norrfällsvikenissä, jonka jälkeen olimme sattumalta yöpyneet samoissa satamissa joka yö. Kun veneidemme matkavauhti ja vieläpä matkasuunnitelmamme yhtenivät kotimatkan osalta, päätimme Härnösandissa lähteä tekemään matkaa yhdessä.

Ensimmäinen legi Härnösandista Svenska kryssarklubbenin Lill Lubbaniin (32 NM) taitettiin vielä auringonpaisteessa ja alkuun kevyessä itätuulessa. Lill Lubban osoittautui suojaisaksi satamaksi, josta löytyi ponttoonilaituri, peräpoijut, grillipaikka ja itse lämmitettävä sauna. Viestiteltiin matkalla S/Y Manasse III:n (Jon 33) miehistön kanssa. He olivat myös matkalla Höga kustenilta kotiin päin, ja niinpä hekin tulivat yöksi Lill Lubbaniin pitelemään sateita ja tuulia. Ruotsalainen kanssapurjehtija (First 31.7) risti porukkamme Finska flottaniksi – johon hän kyllä sujuvasti liittyi itsekin mukaan.

Aamulla satoi rankasti ja tuuli puhalsi lännestä parhaimmillaan 18 m/s, eikä se oikein houkutellut lähtemään liikkeelle. Seurasimme aamun kipparikokouksessa ennusteita silmä kovana, ja kun tuuli keveni ennusteen mukaan iltapäivällä, otimme köydet irti ja purjehdimme koko laivueen voimin lyhyen 16 NM siirtymän Mellanfjärdenille. Tuuli oli edelleen navakka (14 m/s), joten otimme suosiolla kaksi reiviä isoon, mutta koska tuuli tuli maan puolelta, merelle ei syntynyt kovin suurta aallokkoa, mikä teki matkanteosta mukavaa ja vauhdikasta. Rantautumisrommit oli kuitenkin ansaittu.

Mellanfjärdenistä ei jäänyt merkittävästi kerrottavaa. Ravintolasta oli käytännössä kaikki ruuat loppu ja illan kruunasi paikallinen iskelmäbändi, joka veteli vähän sinne päin yömyöhään. Aamulla kiitimme kauniisti ja klo 10 lähdimme 50 NM legille kohti Storjungfrun saarta. Keli oli edellisen päivän tapaan harmaa ja tuulinen (WNW 12-15 m/s), mutta suurimmilta sateilta vältyttiin.

Ajettiin koko päivä 2-reivatulla isolla ja pienellä etupurjeella, ja vajaan 8 tunnin legin keskinopeudeksi tuli 6,5 solmua. Manasse, joka ajoi 1-reivillä ja samankokoisella etusella, oli vartin verran ennen meitä perillä. Eskaaderipurjehdus varsinkin tällaisessa kovemmassa kelissä oli miellyttävä kokemus ja se toi tietyn turvallisuuden tunteen matkalle.

Storjungfun majakkasaaren satama oli tukevaa tekoa, eikä satama-altaassa ollut kelistä tietoakaan. Aurinkoisella kelillä olisi ollut kiva kiertää saarta enemmänkin, mutta pitkän purjehduspäivän päätteeksi jaksoimme lähinnä laittaa ruokaa ja käydä illalla saunassa pesulla. Seuraavana aamuna otimme rauhallisen herätyksen ja vasta 11 jälkeen lähdimme hieman kevenneessä tuulessa, nyt 1-reivatulla isolla ja hieman rullatulla genoalla 32 NM legille Gävlen edustalla sijaitsevaan Granskäriin. Purettiin reivi loppumatkasta pois, kun tuuli alkoi kevenemään.

Granskäristä löytyy kahdenkin venekerhon satamat, joihin saa kinnittyä maksua vastaan. Molemmat satamat olivat tyhjiä saapuessamme ja illalla laiturissa oli meidän kolmen veneen lisäksi vain yksi ruotsalaisvene. Täällä jouduin nöyrtymään ja laittamaan veneen ensimmäistä kertaa kiinni maasähköihin, kun akkujen varaus oli harmaiden edellispäivien takia pudonnut alle 30%:iin. Tuulisten päivien ansiosta matkaa oli taitettu pelkästään purjein ja kostean kelin takia lämppäri oli käynyt käytännössä edelliset kolme vuorokautta tauotta. Joten loppuu se virta niistä litiumeistakin lopulta. Paisteltiin illalla lettuja rannan grillikatoksessa ja juotiin niiden kanssa lasit kuohuviiniä onnistuneen eskaaderipurjehduksen vuoksi.

Tuuli tyyntyi seuraavana päivänä miltei kokonaan, ja purjehdittiin ja loppumatkasta moottoroitiin 45 NM matka Öregrundiin, joka myös osoittautui erittäin sympaattiseksi kaupungiksi. Miehistö pääsi kunnolla pesulle ja kaupungille kiertelemään. Illalla käytiin Liilian miehistön kanssa ravintolassa syömässä ja juhlistamassa – hieman yllätävänkin – yhteisen matkan päätöstä.

Äksöniä kerrakseen

Seuraavana päivänä tiemme erkanivat, kun Manasse suuntasi Käringsundiin, Liilia Grisslehamniin ja me, värikkäiden käänteiden jälkeen lopulta Maarianhaminaan.

Lähdimme kevyessä myötätuulessa ylittämään Ahvenanmerta, joka tässä kohtaa on vain noin 20 mailin levyinen. Saaristosta päästyämme nostimme genaakkerin, joka vetikin hyvin 4-6 m/s sivumyötäisessä. Laitoin reittipisteen 35 mailin päähän Maarianhaminan edustalle ja autopilotin ajelemaan sitä kohti. Ensimmäinen tunti matkasta menikin leppoisasti kirjaa lukiessa, tuulikulman ollessa 140 astetta, joka on genaakkerille melkolailla optimi. Jossain kohtaa huomio kiinnittyi perästä styyran puolelta lähestyvään tummaan pilveen. Vaimo kerkesi kysymään, että pitäisikös ottaa tuo genaakkeri alas, kun tuuli yhtäkkiä nousi 4:stä 10:een sekuntimetriin – kaikki tämä alle puolessa minuutissa. Vene kääntyi sivuttain tuuleen nähden ja broachasi kunnolla. Sain löysättyä genaakkerin, joka tietysti pyöräytti itsensä rintsikoille förstaagin ympärille, ennen kuin ehdin vetää sukkaa sen päälle. Seuraavat 45 minuuttia vaimo ajeli ukkoskuuron alla pelkällä isopurjeella avotuuleen ja minä taistelin keulakannella genaakkerin kanssa. Lopulta sain kuin sainkin kierrettyä purjeen rullalle, niin että siitä loppui veto ja sen jälkeen pyöritettyä sen pois förstaagin ympäriltä. Samalla tuuli myös tyyntyi sopivasti tämän kunniaksi.

Laskimme purjeet ja ajoimme Signilskär-Enskärin välistä ajatuksena mennä Käringsundiin yöksi, mutta kun tuuli sopivasti heräsi siinä kohtaa uudestaan, nostimmekin purjeet ja jatkoimme matkaa kohti Maarianhaminaa. Leppoisan iltapurjehduksen jälkeen, klo 23:44 saavuimme lopulta Maarianhaminan länsisatamaan, lokin näyttäessä 52,6 mailia päivän saldoksi.

Maarianhaminassa vietettiin päivä paikallaan purjetta paikaten ja kaupunkia kierrellen. Välipäivän aikana länsisatamaan kurvasivat myös Liilia ja Manasse III, joten edessä oli taas iloinen jälleennäkeminen. Kotimatka jatkui kuitenkin seuraavana päivänä, kun suuntasimme Kökarin Hellsöhön (38 NM) tapaamaan Mummia ja Pappaa, jotka olivat kotiutuneet asuntoautoreissultaan ja suunnanneet Sabralla merelle. Käytiin syömässä Havspaviljongenin ahvenfileet ja ihailemassa terassilta avautuvia maisemia. Hellsössä nähtiin myös Kettunokka Sailingin Suski, Teemu ja Milla, jotka olivat liikkeellä Finn 35 -vuokraveneellä.

Seuraava – ja samalla myös kesälomapurjehduksen viimeinen – yö vietettiin Björkön lahdella ankkurissa. Laskimme että lahdessa yöpyi yli 60 venettä, mutta löysimme silti ihan hyvän ankkuripaikan. Nautimme helteisestä säästä ja kävimme sisäjärvessä uimassa, SUP-laudan toimiessa tällä kertaa jollana.

Björkössä tavattiin myös toinen Jon 33, S/Y Venla. Venlan kipparin kanssa juteltiin pitkään ja vertailtiin veneiden ratkaisuja. Häneltä sain innostuksen kokeilla kutteristaagia kovan kelin kryssillä loppukesästä, ja se toimikin yllättävän hyvin!

Yhteenveto

Höga kustenin retki täytti ja jopa ylitti kaikki meidän odotukset – ollen siten erittäin onnistunut reissu! 29 päivän aikana yövyimme 25 eri satamassa ja matkaa lokiin kertyi 708 mailia (ka. 24,4 mailia/päivä). Matkaa tehtiin reilut 138 tuntia, joista moottori kävi 54 tuntia (60% ajasta purjein). Tuulien suhteen olimme onnekkaita, sillä yhtään varsinaista kryssipäivää ei lomalle sattunut. Toisinkin olisi voinut käydä.