Kulunut talvi oli veneprojektien suhteen melko vähätöinen – ja osa hommista hoitui ihan sillä, että laittoi vaan kättä taskuun. Tähän kategoriaan putoaa etupurjeen huolto North Sailsillä ja sprayhoodin pesu ja huolto. Kuomusta tulikin lähes uudenveroinen pesun, kyllästyksen, paikkauksen ja vetoketjujen vaihdon jälkeen. Genoasta puolestaan uusittiin takareunan teipit ja sen lisäksi saalinkien kohdalle ommeltiin vahvikkeet. Muuten purje oli vielä hyvässä kunnossa.

Salongin pöytä vaati myös hieman huoltamista, joten vein sen puusepälle modattavaksi. Savolaisen Ari viilutti muutaman kohdan uusiksi ja liimasi sekä vahvisti vanhaa pöytää parista kohtaa. Eiköhän sekin nyt taas pysy hyvänä pitkään.

Ratin päällä oleva nahka oli tullut tiensä päähän, joten tilasin Custom Marine Leatherilta uuden nahan ja ompelin sen parina iltapuhteena paikalleen. Lisäyksenä vanhaan, nyt sprayhoodin takareunan tartuntakahva sai myös nahkapäällyksen.

Veneen kiinnitysköydet olivat ajan saatossa muuttuneet koppuroiksi. Tilasin 30 metriä Liros Porto 20 mm köyttä, josta tein uudet keula- ja peräköydet satamakäyttöön. Sain hyödynnettyä vanhat kumijoustimet ja haat. Ja samalla tuli myös opeteltua kaksoispunotun polyesteriköyden pleissaus – joka ei tietty YouTube-aikakautena ole kovin suuri saavutus.

Olen myös metsästänyt genoalle uusia skuutteja jo pidemmän aikaa ja nyt lopulta löysin mieleiset. Meillä genoa on sen verran iso ja raskas, että jotta skuuttaus olisi mielekästä, niin skuutit saavat olla melko paksut. Vanhat skuutit olivat 16 mm vahvuiset, joten yhtään ohuempia en uusistakaan halunnut. Uusiksi skuuteiksi valikoitui lopulta Liron Allround 16mm -köysi, jonka vetolujuus on ihan älytön. Valintakriteerit olivat tässä kohtaa käsiteltävyys ja paksuus, jotta skuutti istuu hyvin myös meidän vinsseihin.

Puutöitä

Meillä navigaattori ja autopilotin näyttö sijaitsevat ruoripedestaalin päällä ja niiden kiinnitys on aina ollut vähän rimpula. Kiikarit ovat myös löytäneet paikkansa pedestaalista, joskin ne on aikaisemmin tullut köytettyä kumijoustimella. Talven projektina olikin rakentaa em. värkeille parempi teline.

Projekti alkoi prototyypin rakentamisella, jonka jälkeen tein vanerista seuraavan proton.

Kun malli alkoi olemaan selvillä, tein lopullisen telineen 12mm teak-laudasta. Autotallin mukavassa lämmössä oli kiva askarrella.

Lopputuloksesta tuli aivan hyvä ja jollei muuta, niin teline on nyt huomattavasti tukevampi ja samalla melkoisen paljon toimivampi.

Ei vaseliinia vesipumppuun!

Vene laskettiin veteen lauantaina 22.4. ja keli oli sanalla sanoen raikas ja keväinen. Vesillelaskun jälkeen vaihdoin moottoriöljyt ja tarkistin vesipumpun siipipyörän. Siipipyörän tarkistuksen piti oli olla enemmänkin rutiinitarkistus ja hätävarjelun liioittelua, koska vaihdoin sen vuosi sitten samalla kun vaihdoin vesipumpun akselin, stefat ja laakerit.

Merivesipumppu tiputti silloin hieman vettä moottorin alle ja tulkitsin että se tulee pumpun juorureiästä. Otin pumpun irti ja vaihdoin uudet stefat. Samalla kun pumppu oli auki, vaihdoin akselin ja laitoin myös uudet laakerit sekä siipipyörän. Pakkasin pumpun kasaan vaseliinilla – ja tässä tapahtui se virhe.

Kun nimittäin tänä keväänä tarkastin siipipyörän, niin pyörän jokainen siipi murtunut. Yksikään ei onneksi ollut vielä irronnut. Isäni tarkasti myös heidän veneen siipipyörän ja siinä oli sama tilanne. Hänkin oli käyttänyt vaseliinia voiteluaineena siipipyörän vaihdossa.

Tästä oppineena: siipipyörän voiteluaineena saa käyttää ainoastaan glyseriini-rasvaa, joka ei haperruta siipipyörän kumia. Joissain siipipyörissä tulee kyllä mukana pieni tuubi glyseriiniä, mutta Solessa ei.

Lämpöä ja mukavuutta

Veden lämpötilan ollessa vielä reilusti alle 10 astetta, veneen lattia hohkaa kylmää vielä pitkälle keväällä. Tähän halusin muutoksen ja parannuksen uusien mattojen muodossa.

Ostin Puuilosta hengittävää termomattoa, joka on jalan alla erittäin lämmin ja mukava. Lisäksi sitä on helppo leikata mattopuukolla tai saksilla ja leikatut reunat pitävät hyvin muotonsa.

Pilssin luukkujen takia matosta tuli aika palapeli, mutta se ei haittaa yhtään, koska palat pysyvät hyvin paikallaan ja näin ollen pilssin lokeroihin on vielä helppo päästä. Lopputuloksesta tuli erittäin hyvä ja oikeastaan ainoa asia jota ollaan harmiteltu on se, ettei tätä tehty jo vuosia sitten!

Turvaa ja mielenrauhaa

Pari vuotta sitten, ankannokan asennuksen yhteydessä uusin veneen keula-ankkurin. Ankkuriksi valikoitui silloin 10kg Lewmar Delta, joka istui ankannokkaan hyvin. En ole kuitenkaan ollut sen pitoon aivan tyytyväinen ja se puolestaan on tarkoittanut muutamaa huonosti nukuttua yötä ankkurissa. Ankkuri ei ole koskaan pettänyt kokonaan, mutta en ole koskaan saanut sitä pitämään täysin. Lähtökohtaisesti keula-ankkurissa on aina mukava nukkua, enkä halua tuosta asiasta tinkiä tai luopua.

Niinpä Delta lähti vaihtoon ja tilalle tuli 15kg Rocna Vulcan, joka pärjäsi hyvin Vene-lehden tämän kevään ankkuritestissäkin. Testin tulos myös vahvisti oman käsitykseni siitä, ettei Delta koskaan kaivaudu kunnolla pohjaan. Meidän pito-ongelmien syynä voi toki olla, että 10kg ankkuri on reilun 6 tonnin painoiseen Joniin liian kevyt. Peräankkurina toimiva 10kg Bruce ei kyllä koskaan ole pettänyt – toki sillä erotuksella että perässä meillä on 10mm ketjua, kun taas keulassa ketju on 8mm.

Kyselin tutuilta ja tuntemattomila kokemuksia Vulcanista ja kokemukset olivat varauksetta positiivisia. Tuleva kesä tulee näyttämään miten Vulcan toimii meillä.