Lauantaina 8.7. matka jatkui Napoleonvikenistä etelään kohti Nynäshamnia, jonne tuli lopulta matkaa 30 mailin verran. Purjehdimme alkumatkan kevyessä tuulessa, mutta Dalarön jälkeen tuuli tyyntyi ja matkaa jatkettiin moottorin voimin. Loppumatkasta tuuli virkosi vielä siten, että lopulta pääsimme yli puolet matkasta purjein.
Nynäshmanissa oli hyvin tilaa ja varaa valita paikka rauhassa. Satama on suuri ja siisti. Kaiken lisäksi sataman vieressä on juna-asema, joten Nynäshamn toimii myös erinomaisena paikkana miehistönvaihtoa tai -täydennystä ajatellen; junamatka Tukholmasta Nynäshamniin kestää tunnin verran. Rannasta löytyy useita hyviä ruokapaikkoja ja upea kalamyymälä, josta saa tuoretta sekä savukalaa että erinäisiä jalosteita.
Kohtaamisia talouspaperihyllyllä
Aluksesta oli tuoretavara vähissä, joten suuntasimme keskustasta löytyvään ruokakauppaan. Kaupan valikoima olikin oikein hyvä, sillä erotuksella että talouspaperi oli loppu. Ihmettelimme asiaa toisen suomalaisveneilijän kanssa, joka melko pian osoittautui S/Y Aavan kippariksi. Ja kun vielä keksin, että hänen vaimonsa on lapsuuteni venekerhotuttu, niin ei voi kun todeta, että maailma on pieni. Tässä kohtaa ei vielä tiedetty, että tulisimme purjehtimaan Aavan kanssa lähes yhtä matkaa seuraavan viikon verran.
Ostokset saatiin lopulta tehtyä ja suuntasimme takaisin veneelle. Käytiin illalla syömässä rannan ravintolalaivassa ja hyvää oli.
Seuraavana aamuna ennen lähtöä kävimme hakemassa savustamosta vielä savukalaa lounaaksi, ennen kuin suuntasimme kevyessä kelissä etelään kohti Öjan saarta, jonne oli matkaa 10 mailia. Vähän yritin purjehtia, mutta ilman tuulta se osoittautui kovin hankalaksi. Konevoimin siis eteenpäin.
Landsortin satama sijaitsee Öjan saaren pohjoispäässä ja se on kooltaan pieni. Niinpä saapuminen kannattaa ajoittaa mahdollisimman aikaiseen. Toinen vaihtoehto on soittaa etukäteen ja varata paikka. Me olimme perillä vähän ennen puoltapäivää ja saimme tuurilla toiseksi viimeisen vapaan paikan. Saaren ohi kulkeva liikenne aiheuttaa satamassa ajoittain pienen kaaoksen, kun aallot keinuttavat veneitä holtittomasti. Keula kannattaakin jättää reilusti irti rannasta.
Vuokrasimme rannasta pyörät ja poljimme yhdessä Aavan miehistön kanssa saaren eteläkärkeen, jossa sijaitsee Landsortin majakka. Näkymät etelään ovat huikeat! Aavan meren takana ensimmäisenä vastaan tulee Gotlanti, jonne on matkaa noin 60 mailia. Kotimatkalla pysähdyimme jädeille Landsortin kylään, josta löytyy muutamia puoteja ja pikkuruinen kirkko.
Ilta oli tyyni ja kaunis, kun auringonlasku värjäsi taivaanrannan punaiseksi. Lapset laittoivat lautapelit pystyyn Aavan salonkiin, joten aikuiset saivat tyytyä La Vidan sitloodaan, jossa Gin tonicit tarjoiltiin tällä kertaa poikkeuksellisesti jääpalojen kera. Mitä luksusta!
Kurssi kääntyy kohti kotia
Landsortin eteläkärki jäi matkan eteläisimmäksi pisteeksi, kun seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle. Tyynessä ja helteisessä kelissä moottoroimme eteläkärjen ympäri ja käänsimme keulan koilliseen, vääjäämättömästi kohti kotia. Lomaa oli toki vielä kaksi viikkoa jäljellä, joten mitään kiirettä kotiin emme pitäneet.
Parin tunnin moottoroinnin jälkeen tuuli virisi, joskin kovin kevyenä. Laskimme purjeet ennen (Ruotsin) Utötä, jonne kurvasimme sisään – vain huomataksemme, että satama oli tupaten täynnä. Kävimme yrittämässä rantaan, mutta kun köli otti savipohjaan kiinni viisi metriä ennen laituria, totesimme että jatketaan matkaa. Vajaan kymmenen mailin päästä löytyi Fjärdlångin luonnonsatama, josta saa suojaisen paikan kaikilla tuulilla. Päivämatkan pituudeksi tuli lopulta 35 NM.
Otettiin seuraava aamu rauhallisesti ja köydet irtosivatkin vasta klo 11 jälkeen. Tehtiin vajaan 12 NM siirtymä Söderön saarelle, joka sijaitsee Tukholman ulkosaariston reunalla. Tuuli oli myötäinen ja matka taittui nopeasti. Sisäänajo Söderön pohjoislahdelle oli paikoitellen melko kuumottava, mutta Arholma – Landsort -satamakirjasta löytyy hyvät ilmakuvat ja ajo-ohjeet, joiden avulla navigointi oli helppoa. Käytiin saarikävelyllä saaren eteläpäässä ja pelailtiin tikkupeliä helteisellä rantakalliolla.
Seuraavaksi päiväksi sovimme Aavan miehistön kanssa treffit Sandhamniin. Tuuli oli edelleen meille myötäinen ja navakka, joten vajaan 12 mailin siirtymä meni taas nopeasti. Pyörimme Sandhamnin edustalla hetken aikaa, ennen kuin sataman henkilökunta tuli näyttämään meille paikan. Saimme hyvä paikan laiturin sisäpuolelta, joskin moorings-köysi olisi saanut olla vähän kauempana.
Päivällä käytiin kävelemässä pitkin Sandhamnin kapeita katuja ja ihasteltiin kuvankaunista miljöötä. Samalla tiedusteltiin ruokapaikkaa illaksi. Lopulta päädyimme yhdessä Aavan ja Wendan miehistöjen kanssa varaamaan pöydän Sandhamns Värdhusista, josta järjestyi pitkä pöytä 10 hengelle.
Wenda suuntasi seuraavana aamuna Ahvenanmaata kohti, mutta me Aavan kanssa otimme suunnaksi Säckin, jonne ei ollut matkaa kuin 11 mailia. Edellispäivien navakka tuuli oli laantunut, joten matka taittui kevyessä ja vaihtelevassa avotuulessa.
Säckin lahti osoittautui jo totutun ruotsalaistavan mukaan täydelliseksi pommisuojaksi, johon voi huoletta ankkuroitua lähes millä tahansa kelillä (pl. kova pohjoistuuli). Näitä Björköseen verrattavia ankkurilahtia tuntuu olevan Tukholman saaristossa vaikka millä mitalla. Säckin lahdella sattui olemaan ankkurissa myös Forte, johon törmättiin edellisen kerran Uudessakaupungissa jokunen vuosi aikaisemmin.
Ahvenanmaa kutsuu
Olimme jo usean päivän ajan seuranneet sääennusteita sillä silmällä, että jossain kohtaa teemme pompun Ahvenanmaan puolelle. Suunnitelmissa oli alkuviikosta pudottaa vaimo ja poika Maarianhaminaan, josta he jatkaisivat laivalla kotiin ja siitä edelleen Kokkolaan jalkapalloturnaukseen. Niinpä teimme 14.7. perjantaina 28 mailin siirtymän Fejanin länsipuolelle Tjockön Grännasvikeniin, josta olisi seuraavana päivänä hyvä lähteä Maarianhaminaa kohti.
Grännasvikenin lahdella on SXK:n poiju, mutta rannasta löytyy myös hyviä rantatumispaikkoja. Illalla nostettiin Aavan miehistön kanssa maljat mukavalle kohtaamiselle ja toivotettiin puolin ja toisin hyvää kotimatkaa.
Seuraavana aamuna purjehdimme leppoisassa sivumyötäisessä 34 mailin matkan Maarianhaminan länsisatamaan, jonne saavuttiin viiden jälkeen Suomen aikaa. Tämänkertainen Ahvenanmeren ylitys oli tapahtumamielessä huomattavasti tylsempi kuin edellisvuoden vastaava. Mutta kun matkapurjehduksessa tylsä on usein turvallisen synonyymi, valitsen tylsän sata kertaa sadasta.
Maarianhaminassa pideltiin päivä sadetta ja Mariebadin uimahallissahan se käy mainiosti. Ainoa huomio oli, että aika moni muukin venekunta oli oivaltanut saman asian, joten altaassa oli ajoittain melkoinen ruuhka. Kotimatkalla käytiin perinteitä kunnioittaen Indigossa syömässä ja siitä sitten kaupan kautta takaisin veneelle pyykkäämään ja pakkaamaan.
Kotiin päin
Maanantaina 17.7. jätimme puolet miehistöstä laiturille ja suuntasimme tyttären kanssa kahdestaan Saaristomerta kohti. Lomaa oli jäljellä vielä viikko, joten mitään kiirettä emme pitäneet. Maarianhaminasta lähtiessä tuuli oli navakkaa, lounaasta 10 m/s ja puuskat 15. Laitoimme yhden reivin isoon ja rullasimme genoaa vähän ulos. Rödhamnin eteläpuolella aallokko oli mahtava ja meno sen mukaista.
29 mailin matka Bänö Ön lahdelle mentiin vajaassa viidessä tunnissa keskinopeuden ollessa 6,3 solmua. Yö vietettiin ankkurissa tuulen ujeltaessa vanteissa. Bänö Östä matka jatkui Seglingeen, josta saatiin hyvä laituripaikka ulkolaiturista ja illalla ruuaksi savusiikaa – jälkkäriksi tietysti pannaria.
Seglingestä moottoroitiin Kumlingen eteläpuolelta partiolaisten oikoväylää pitkin itään, josta pyyhkäisimme mahtavassa kelissä vajaa 30 mailia yhdellä halssilla Aspön lahdelle ankkuriin.
Seuraavana aamuna jatkettiin Stenskäriin, jossa oli Birsskärin puolella taas hyvin tilaa. Vesi oli vaihteeksi puhdasta ja päästiin uimaan. Siitä matka jatkui seuraavana aamuna venekerhon Stora Kroköseen, jossa nautiskeltiin vielä loman viimeinen viikonloppu saunoen ja optarilla purjehtien.
Sunnuntaina pakattiin vaatteet kasseihin ja siivottiin vene perusteellisesti, ennen lyhyttä 9 mailin siirtymää Taalintehtaalle.
Kuukauden reissun aikana maileja kertyi 502 ja konetunteja 39,5 – matka-ajasta 65% edettiin purjein. Uusia paikkoja nähtiin paljon ja Tukholman saaristoon palataan varmasti vielä tulevinakin kesinä. Nähtävää ja koettavaa nimittäin riittää moneksi vuodeksi!