Kun ostimme veneen loppukesästä 2017, veneen tankkivesi oli väritykseltään kovin ruskeaa. Ei siis juomakelpoista. Loppukesän purjehduksilla käytimme talousvetenä kanisterivettä.

Seuraavan kevään keväthommien yhteydessä putsasin ja desinfioin tankin perusteellisesti, vaihdoin letkut ja laitoin pumpun ja hanan väliin vielä aktiivihiilisuodattimen. Jotta tankkivesi säilyisi myös jatkossa juotavana, lisäsin veden joukkoon säilöntäainetta (Yachticon Aqua Clean). Aine estää levänmuodostuksen tankissa ja letkujen limoittumisen.

Juhannuspurjehduksella tankkivesi kuitenkin muuttui maitomaisen väriseksi ja vedensuodatin meni tukkoon. Mitäs ihmettä? Kurkistus tankin manusluukusta paljasti karun näyn.

Hetken aikaa meni ennen kuin ymmärsin mistä oli kyse. Kas, kun vesitankki onkin alumiinia eikä rosteria. Kyllä tuli tyhmä olo.

Säilöntäaineen toiminta perustuu hopeanitraatin puhdistavaan vaikutukseen. (Disclaimer: Purkin kyljessä ei mainita tätä ja aika pitkään sain googlata ennen kuin löysin jonkinlaisen tuote-esitteen joka kertoi mitä aine sisältää.)

Hopealusikan voi kiillottaa laittamalla se alumiinifolion päälle ja lisäämällä vettä ja suolaa. Tällöin folio epäjalompana metallina hapettuu (syöpyy) ja lusikka kiillottuu. Tässä kävi siis samalla tavalla, paitsi että alumiinitankki katosi. Noh, ei onneksi kokonaan sentään.

Joku edellisistä omistajista on aikanaan tehnyt saman mokan, sillä ihmettelin jo ensimmäisellä kertaa tankkia putsatessa, että olipas tankin pohja rupinen.

Pesin ja desinfioin tankin sitten taas uudestaan juhannuksen jälkeen enkä vahingosta viisastuneena laittanut enää säilöntäainetta tankkiin.

Tämä ilmiö voi muuten ilmetä myös lämminvesivaraajissa, joiden pesä on useasti tehty alumiinista, joten kannattaa huomioida tämä mikäli käytää tankissa säilöntäainetta.

Purkuhommia

Keväällä 2019 aloin sitten vaihtamaan tankkia. Jonin tankit (vesi ja polttoaine) sijaitsevat salongin sohvien alla ja ne ovat kooltaan 120 litraa/kpl. Tankit ovat siis enemmän tai vähemmän veneen kiinteitä rakenteita joita ei ole tarkoitettu vaihdettaviksi. Ikinä.

Ensimmäinen jännityksen aihe oli, että mahtuuko tankki ehjänä ulos kulkuluukusta. Mittasin tankin suurimmaksi leveydeksi muistaakseni 86 senttiä, kun kulkuluukun suurin läpimitta oli 87 senttiä. Eli periaatteessa mahtuu ulos, joten ei muuta kuin purkamaan rakenteita tankin ympäriltä.

Rakenne on Jonin tapaan pommin kestävä. Tankin ympärille on alun perin laminoitu lasikuidusta kuori, joka tulee tankin reunojen päälle 5 sentin verran. Tankki kuorineen on sitten liimattu hartsilla ja sen jälkeen vielä laminoitu kiinni runkoon.

Paikallinen metallipaja teki uuden tankin rosterista vanhan mittojen mukaan. Uusi tankki istui paikalleen melkolailla täydellisesti, joskin vähän jouduin muotoilemaan alustaa.

Liimasin uuden tankin pohjastaan kiinni Bostik Simson MSR -massalla, jonka vetolujuus neliösenttimetriä kohtaan on jotain ihan älytöntä.

Liimauksen lisäksi laminoin tankin vielä runkoon kiinni, joten konstruktio kestänee edelleenkin mahdollisen eskimokäännöksen.