Kevään huoltohommat viivästyttivät kauden alkua siten, että purjehtimaan päästiin todenteolla vasta kesäkuun alussa. Kesäkuun kaikki viikonloput oltiinkin sitten merellä.
14.-16.6. viikonloppuna käytiin Hangossa, jossa olen viimeksi käynyt veneellä 80-luvun lopulla. Muistan vaan punaiset rättikattoiset polkuautot. Syy tämänkertaiseen visiittiin oli Bo Kaspersin keikka Hangon Casinolla, joka tosin oli lopulta iso pettymys. Keikalle oli myyty lippuja puolet liikaa, eikä kaikki mahtuneet sisään Casinolle.
Itse purjehdus Hankoon oli kuitenkin hieno, sillä päästiin aurinkoisessa kelissä molempiin suuntiin genaakkerilla, ja onhan Hanko muutenkin kesäpaikkana ihan upea! Satuttiinpa muuten Hangossa toisen Jon 33:n, s/y Malennan viereen.
Kesäloma
Lomapurjehdukselle lähdettiin sunnuntaina 7.7. ja ensimmäisenä suunnattiin Saaristomeren sydämeen Kråkskärin luonnonsatamaan. Lahti on auki etelään, mutta pohjoisen puoleisilla tuulilla saari on hieno käyntikohde.
Seuraavana päivänä oli lyhyt siirtymä Bodöhön, jossa emme olleetkaan vielä ehtineet käydä. Paikka osoittautui ehdottomasti käymisen arvoiseksi ja sataman tunnelmassa oli jotain välitöntä. Tunnelma on muuten jotain sellaista jota ei oikein rahalla saa ostettua. Se lähtee ihmisistä ja välittyy ennen kaikkea tekemisen kautta. Olemme törmänneet samaan ilmiöön aikaisemminkin.
Ahvenanmaan puolella ensimmäinen satama oli Sottunga, jonka laituri tuli illan mittaan täyteen. Syötiin rantaterassin reilut wienerleikkeet, joita joku tiesi kehua. Seuraavana päivänä matka jatkui Kastelholmaan, jossa pideltiin tuulia pari päivää. Kastelholmassa nähtiin myös toinen Jon 33 s/y Aliena, jonka kipparille meidän vene olikin tuttu. Hän osasi kertoa veneen historiasta paljon sellaista, josta meillä ei ollut tietoa.
Käytiin tekemässä laivastovierailut molemmin puolin ja taas tuli huomattua miten periaatteessa samanlaisissa veneissä oli useita erilaisia teknisiä ratkaisuja. Oli myös puhetta Joni purjehtijoiden -ryhmästä, jollainen pitäisi ehdottomasti perustaa. Jonmerin historiasta on paljon hiljaista tietoa, mutta kippareiden ikääntyessä on suuri riski, että tämä tieto tulee häviämään ennen pitkää. Kukahan siis ottaisi asiakseen perustaa ryhmän?
Kastelholmasta suuntasimme takaisin idän suuntaan. Meillä ei ollut mitään erityista reittisuunitelmaa lomalle, vaan suunnan määritteli jälleen kerran vallitsevat tuulet ja hetken mielijohteet. Reitti vei Bänö Ön jälkeen Kökarin Sandvikiin, jossa vuokrattiin pyörät ja käytiin ruokakaupassa.
Kökarista pyyhkäistiin reilu 40 mailia Pähkinäisiin, josta löysimme merkkaamattoman kiven. Olimme menossa Varsalahden perälle ankkuriin eikä vauhtia onneksi ollut muutamaa solmua enempää. Jäätiin hetkeksi killumaan kiven päälle, mutta päästiin kuitenkin omin voimin irti. Seuraavana aamuna lahdella rannassa ollut Albin Nova täräytti samaan kiveen, joten onkohan tämäkin sarjassa ”asioita jotka pitää vaan tietää”.
Pähkinäisistä purjehdittiin ex tempore vaimon serkun perheen mökille Iniöön, mikä oli tosi kiva yllätys – niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Keli oli mitä parhain ja helle helli. Lapset uivat ja pludasivat minkä ehtivät, kun ei vielä ollut levääkään.
Norrbyssä käytiin kaupassa ja sieltä kryssiittiin seuraavana päivänä Katanpäähän, jossa sataman väkeä ”viihdytti” trubaduuri. Saimme tahtomattakin nauttia esityksestä, sillä tyynessä illassa soitto ja laulu kantautui lahdella varmasti joka veneeseen. Terassilla istunut yleisö tosin tuntui tykkäävän.
Isokarilla seurattiin taas riskiköiden kalastusta ja jatkuvaa kamppailua ahneita ja laiskoja kalalokkeja vastaan. Sympatiat jäivät kyllä ahkerien riskilöiden puolelle, jotka lentävät kauskin ja sukeltavat pohjasta kivinilkkoja ruuakseen – vain menettääkseen saaliinsa aallonmurtajalla, pesäkolon vieressä päivystävälle lokille.
Seuraavana aamuna lähdin yksin liikkeelle muun porukan vielä nukkuessa. Otimme suunnan aluksi länteen ja sitten lounaaseen suoraan Ahvenanmaan pohjoispuolen saaristoon, suuntana Väderskär, joka tunnetaan myös Myrskyluodon Maijan saarena. Saarella on 1800-luvulla asunut kirjailija Anni Blomqvistin isoisän sisar, joka toimi esikuvana Myrkyluodon Maijalle ja onpa täällä myös kuvattu 1970-luvulla romaanisarjasta tehtyä tv-sarjaakin.
Seuraavaksi La Vida käänsi keulansa itään, kun suuntasimme Enklingen kautta takaisin Saaristomerelle. Kävimme päiväkäynnillä Seilissä, jonka jälkeen seuraavana päivänä ajelimme tyynessä hellesäässä Turkuun. Asuimme opiskeluaikana Turussa ja muutenkin siellä tulee käytyä säännöllisesti, mutta veneellä emme koskaan olleet Turussa käyneet.
Autuaan tietämättöminä tulevasta DBTL-viikonlopusta, kurvasimme Aurajokeen, onneksi kuitenkin jo torstaina. Saimme hyvän paikan satamasta ja kiitimme maksamalla heti kahden yön satamamaksut.
Vaimolla oli perjantaina työkaverin synttärijuhlat Turku Food & Wine Festivalin yhteydessä, joten meillä oli lasten kanssa hyvää aikaa kierrellä hyvin ilmastoidussa Forum Marinumissa ja toisaalta vähemmän ilmastoiduissa museolaivoissa. Ajelimme Förillä kauppaan ja bunkrasimme taas aluksen täyteen. Nähtiin kavereita ja käytiin tietenkin ajamassa funikulaarilla. Näin ollen olimme lauantaina nähneet kaiken olennaisen, joten irrotimme köydet ja suuntasimme takaisin saaristoon. Veneilijälle kaupunki näyttäytyi ihan erilaisena ja oli ehdottoman kiva käyntikohde. Kenties tulemme joskus vielä takaisin? Vitsi vitsi.
Turusta suunnattiin Stenskäriin, josta saatiin tuoretta kalaa mukaan, kun muutaman päivän päästä haimme appivanhemmat kyytiin Kasnäsistä. Teimme päiväpurjehduksen Stora Kroköseen ja jätimme illalla mummin, ukin ja lapset pois kyydistä. Viimeinen yö veneellä vietettiin kahdestaan ankkurissa Keisarinlahdessa, jossa saimme seuraavana päivänä rauhassa pakata kamoja kasaan. Ajeltiin iltapäivällä Taalintehtaalle ja niin oli kolmen viikon veneloma ohi.
Yhteenveto
Heti rantautumisen jälkeen kotona alkoi remonttihommat, joten syksyn osalta veneilyt jäivät vähemmälle. Käytiin sentään työporukalla viettämässä yksi tiimipäivä/-yö merellä, mutta muuten kaikki viikonloput kuluivat enemmän tai vähemmän kotona vasaran varressa.
Toin veneen yksin Teijolle syyskuun lopulla ja nosto oli heti lokakuun alussa. Yöpymyisiä veneellä kertyi vain 31 yötä ja maileja lokiin 563. Jos sitten seuraavana kesänä enemmän.