Kevään 2021 kunnostushommat alkoivat poikkeuksellisen aikaisin jo tammikuussa, kun Båtsystemsin ankannokka saapui Matkahuoltoon. Ajatus keulatasosta alkoi kytemään edellisenä kesänä, ensisijaisesti helpottamaan rantautumisia, mutta se myös mahdollisti keula-ankkurin säilyttämisen keulassa. Meidän Jonissa on kyllä ankkurirulla keulassa, mutta rullalaitteen rumpu estää käytännössä sen käyttämisen.

Mallin valintakin osoittautui lopulta helpoksi, kun bongasin S/Y Sarastuksen instassa heidän uuden ankannokkansa. Viestittelin Sarastuksen kipparin kanssa ja sain hyviä vinkkejä asennukseen liittyen – kiitos vaan vielä näin jälkikäteen!

Malliksi valikoitui ankkurirullalla varustettu PT10044 ja siihen 3-askelmaiset teleskooppiportaat (BKT73). Keulataso on 42 mm rosteriputkea ja erittäin tukeva. Ankkurirulla kestää 15 kg ankkurin ja nokkaan saa skuutattua lisäksi maksimissaan 115 m² genaakkerin.

Ankannokan mallailu onnistui hyvin köyttämällä se skuuteilla etukaiteeseen, ja pikkuhiljaa sijainti alkoi löytymään. Itse asennus oli sen jälkeen suoraviivaista ja helppoa: kaksi 10mm pulttia per puoli ja alatukea varten kaksi pienempää pulttia. Keulatason mukana tulee tuhdit tiikkilankut, jotka tulee sahata veneen keulan mukaan oikeaan muotoon. Tein pahvista ensin mallit, jonka jälkeen sahasin lankut oikeaan mittaan.

Kuten asiaan kuuluu, ankannokka käynnisti pienen lumipalloefektin, kun samalla meni uusiksi koko keulan ankkurivarustus. Perässä meillä palvelee 10 kg Bruce, jossa on 8 metriä 10 mm ketjua. Se on aina pitänyt kuin tauti, joten arvelin että 10 kg riittää myös keulaan. Niinpä keula-ankkuriksi valitsin 10 kg Deltan ja siihen 20 metriä 8 mm ketjua. Perässä ollut 16 mm lyijyköysi löysi paikkansa keulasta, joten nyt keulassa on yhteensä 70 metriä köyttä ja ketjua. Perään ostin 50 metriä punottua 8-lyötyä 18 mm köyttä, joka osoittautui erittäin hyväksi ostokseksi. Se on pehmeää ja mukavaa käsitellä. Myös keula-ankkuri toimi ensimmäisenä kesänä hyvin, eikä ankkuroituminen nyt jää ainakaan vaikeudesta kiinni.

Ensimmäisen kesän perusteella ankannokka oli erittäin onnistunut parannus. Rantautuminen luonnonsatamiin on helppoa ja turvallista, keulaportaat toimivat hyvin ja ovat aina käytettävissä. Myös genaakkerin lennättäminen käy kätevästi, kun halssikulman saa reilusti keulakaiteen ulkopuolelle.

Lämppäri on – lämpöä ei

Talven seuraava projekti liittyi lämpöön ja tarkemmin ottaen kosteuden poistoon. Vietimme vuoden 2020 syysloman purjehtien Saaristomerellä ja viikon aikana kävi hyvin selväksi, ettei vene lämpene riittävästi.

Meillä on lämmittimenä Webasto Air Top 3500, joka lähtee kyllä käyntiin ja käy hyvin. Ongelmana on, ettei ilma veneen sisällä kierrä, jonka seurauksena keulassa on kylmä ja kosteaa. Takakajuutoissa kuitenkin lämpöä on riittänyt, jopa vähän liiaksi. Syyslomalla turvauduttiin lopulta sähköpuhaltimeen, jolla saatiin paikat kuivaksi ja sopivasti lämpöä alukseen.

Olin jo heittämässä lämmitintä susille, mutta Isäni kehotti vielä käymään putkiston kunnolla läpi. Ja sieltähän ne ongelmat löytyivätkin. Lämmitysputkisto oli nimittäin kahdesta kohtaa poikki. Ensimmäinen katkos oli sitloodan alla, ruorin kohdalla, jossa on y-haara josta putket haarautuvat eri puolille runkoa. Seuraava katkos oli ennen karttapöytää, jossa putki menee laipion läpi. Siihen lämpö sitten loppuikin. Lopputuloksena oli, että styyran puoleinen takakajuutta oli kuin sauna ja sitloodassa oli mukava lattialämpö. *facepalm*

Purin vanhat putket pois karttapöytään asti. Siitä eteenpäin putki kulkee rungon pitkittäisjäykistimen sisällä keulaan asti. Vanhat putket olivat halkaisijaltaan 65 mm, jollaista ei enää saa; nykyään standardimitat ovat 60, 75 ja 90 mm. Soitin Heaterille ja kyselin mitä putkien kanssa kannattaisi tehdä ja miten ilman saisi kulkemaan mahdollisimman hyvin. Sain jälleen kerran erittäin asiantuntevaa palvelua ja hyviä neuvoja asennukseen.

Tilasin uudet putket, eristeet, y-haarat, muhvit ja suulakkeet, joilla sain asennukset tehtyä. Lämmittimeltä lähtee nyt 90 mm putki, joka haarautuu ruorin alla kahdeksi 60 mm putkeksi. Putket on eristetty armaflexillä koko matkan, jolloin lämpöä ei mene turhaan hukkaan. Karttapöydästä eteenpäin putkisto ja suulakkeet ovat vielä vanhoja, mutta hyvässä kunnossa.

Tämänkin remontin lopputulokseen voi jälkeenpäin olla tyytyväinen, sillä nyt veneessä riittää lämpöä yllin kyllin aikaisin keväälläkin, eikä kosteudesta ole enää tietoakaan.

Salongin kattoluukku tiputti myös vettä sateella, joten otin sen irti ja tiivistin uudestaan. Vanhat sikakitit istuivat lujassa, mutta lähtivät lopulta irti. Käytin kiinnittämiseen butyylimassaa, joka tiivistää hyvin, mutta ei käytännössä liimaa ollenkaan. Seuraava irrotus joskus on siis melkoisen paljon helpompaa.

Uudet hyllyt keulaan ja salonkiin

Kevään kolmas projekti liittyi säilytystiloihin. Jonissa on lähtökohtaisesti vaatteille melko vähän säilytystilaa, joten tein keulapiikkiin ja salonkiin avohyllyt. Aluksi ajattelin rakentaa hyllyt myös peräkajuuttoihin, mutta lapset tykkäävät nojata kajuutoissa laitoihin, ja hyllyt olisi vienyt tämän mahdollisuuden.

Hain Turun Levy-Jaadista levyt kaksipuoleista 7 mm teak-vaneria. Tiikin hinta on noussut viiime vuosina melkoisesti ja massivipuun saatavuus on ollut välillä vaikeaa. Löysin Biltemasta 12x120x2000 tiikkilankkua, joka soveltui tähän projektiin hyvin.

Tein muovista hyllyjen sapluunat, jonka jälkeen kävin tutun venepuusepän verstaalla sahaamassa hyllyt muotoonsa. Levyjen lisäksi lankut höylättiin oikeaan mittaan ja niihin jyrsittiin urat hyllyä varten.

Hyllyjen päätykannakkeet on ruuvattu kiinni, mutta muuten hyllyt on kiinnitetty liimaamalla ruskealla sikaflexillä. Irrotin hyllyn yläpuolisen garneerauslistan rungosta ja siitä sahattiin pois hyllyn paksuus. Rungosta hylly istuu siis listan päällä. Hyllyjen etureunat ovat 90 mm korkeat.

Näiden lisäksi tein vielä paapuurin puoleiseen vaatekaappiin välihyllyt, jolloin kaapin käytettävyys parani huomattavasti. Kaikkinensa hyllyt olivat erinomainen lisäys säilytystiloihin ja ensimmäisen kesän perusteella tämäkin projekti kannatti tehdä.