Kesäloman jälkeen elämä maalla ottaa usein hetkeksi vallan ja veneilyt jäävätkin usein elokuussa vähemmälle. Viime vuoden elokuu oli tässä mielessä iloinen poikkeus: kahta viikonloppua lukuun ottamatta loput kuluivat merellä.
Otettiin pojan kanssa pieni varaslähtö viikonloppuun ja lähdettiin jo torstaina (30.7.) merelle. Purjehdittiin illalla kerhon saareen kevyessä tuulessa. Jo kesälomalla oli ilo huomata, että jälkikasvu osoittaa innostumisen merkkejä veneilyn suhteen. Nytkin 9-vuotiaan pojan kanssa rantautuminen kevyessä kelissä sujui hyvin, nuoren herran poimiessa poijun ja rantautuessa keulasta. Saavuttaessa fendarit hoituu paikalleen ja satamasta lähdön jälkeen ne tulee kerätyksi pois rutiinilla. Myös ohjailu käy melko luonnostaan, joten mikäs siinä kahdestaan purjehtiessa!
Purjehdittin perjantaina Stora Kroköstä Helsingholmeniin, jossa olikin yllättävän täyttä. Grillattiin Sabran ja Norpanin miehistöjen kanssa ja syötiin ulkona aurinkoisessa kelissä. Seuraavana päivänä purjehdittiin ja lopulta tuulen tyyntyessä vähän myös konetettiin Öröseen, jonne perheen naisisto tuli vesibussilla Kasnäsistä. 5 vuotta se näemmä otti meiltä, ennen kuin pääsimme ensimmäistä kertaa käymään Örössä, vaikkei Taalintehtaan kotisatamastamme ole matkaa kohteeseen kuin 16 mailia. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan (itse vietin saarella reilun viikon armeijan kanssa vuonna 2004).
Syötiin ja ruuan päälle käveltiin saaren eteläkärkeen ihailemaan maisemia. Saaren sotahistoria teki vaikutuksen nuorisoon, joskin saaren pohjoispää jäi meiltä tällä käynnillä näkemättä. Sinne pitää siis palata vielä paremmalla ajalla.
Kisaneitsyys meni ja hopeaa tuli
Elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna purjehdittiin Kivenlahden venekerhon vuotuinen matkapurjehduskilpailu Bergelän Regatta, jonne sain Tommilta kutsun miehistön jäseneksi. Ilmoittauduin mukaan oitis, ihan jo siitäkin syystä etten ollut ikinä ollut purjehduskisassa mukana.
Kisa purjehditaan Espoonlahden suulta Stora Bredskärin edustalta Inkoon Bergelään venekerhon saaripaikkaan, joten matkaa kertyy reilu 20 mailia. Tuuliennuste povasi yli kympin etelätuulta lauantaiksi, joten tiedossa oli ihan kunnon kisa. Kalustona toimi Tommin X-99 Xanadu, joka osoittautui nopeaksi ja eloisaksi skabariksi. Kahden hengen miehistöllä tekemistä riitti, eikä muutamasta käsiparista tai painolastista olisi ollut yhtään haittaa.
Lähdettiin liikkeelle jo perjantaina ja oltiin yötä Stora Bredskärissä, josta oli aamulla lyhyt matka lähtöviivalle. Keli oli ennusteen mukainen; tasainen tuuli 9 m/s ja puuskat 12. Oltiin varauduttu sateeseen, mutta se tulikin (korkojen kera) vasta illalla. Laitettiin isoon yksi reivi ja keulille fokka. Oltiinkin viivalla ihan ajoissa, mutta lähdön hetkellä etupurjeen skuuttiploki irtosi, joten päästiin viivan yli 4 minuuttia myöhässä. Kun saatiin ploki taas kiinni, niin sitten mentiinkin komeaa kyytiä. Vedettiin tiukkaa luovia kohti Porkkalaniemen kärkeä, ja tuulen ollessa etelästä jouduttiin ottamaan ainoastaan yksi luovi Grimsholmin itäpuolella. Xanadu kulki hienosti, joskin puuskissa isopurjeen skuutin kanssa sai olla tarkkana.
Tämä oli minulle myös ensimmäinen kerta barduuna-veneessä, joka avasi kyllä ihan uusia mahdollisuuksia purjeiden trimmaukseen. Siinä missä perhepurjehduksessa Jonin purjeet voi trimmata kohdalleen ja sen jälkeen keskittyä ajamiseen, X:n kanssa tekemistä riittää ihan eri tavalla. Oli muutenkin hauska verrata X-99:ä ja Jonia, jotka periaatteessa ovat samaa kokoluokkaa, mutta painivat kyllä ihan eri sarjassa – ihan kirjaimellisesti, sillä X-99 painaa alle puolet siitä mitä Joni painaa, ja joka toppirikattuna purjehtii vahvasti isolla etupurjeellaan. X:ssä taas on valtavan pitkä puomi ja huikean kokoinen isopurje.
Porkkalan selällä purettiin reivi isosta ja ajeltiin myötätuulessa kohti viimeistä merkkiä ja sen jälkeen maalilinjaa kohti. Ei lähdetty näin pienellä miehistöllä nostamaan suurempia avotuulipurjeita, vaan keskityttiin tärkeämpään eli miehistön ruokintaan. Lopputuloksissa oltiin oman luokkamme ja myös kokonaiskisan toisia. Hopea ei ole häpeä.
Jälkiviisaina voidaan todeta, ettei se 4 minuuttia hyvää lähdössä ainakaan auttanut kokonaiskilpailun voiton kannalta. Toisaalta olisi ehkä ollut vähän tylsää aloittaa oma kilpailu-ura heti voitolla, joten nyt jäi nälkää tuleviin kisoihinkin. Kiitos vielä Tommille mahtavasta kisakokemuksesta ja mukavasta seurasta!