// Yleistä veneilystä

Kesäloma 2020 (vko 4)

9.7. Elisaari – Stora Svartö
10.7. Stora Svartö – Suomenlinna
12.7. Suomenlinna – Itä-Villinki
14.7. Itä-Villinki – Lähteelä
15.7. Lähteelä – Skedö
16.7. Skedö – Stora Krokö
17.7. Stora Krokö – Taalintehdas

Poni saa kyytiä saarikierroksella Stora Svartössä.

Loman neljäs viikko käynnistyi purjehduksella Elisaaresta Porkkalaniemen kärjessä sijaitsevaan Stora Svartöseen. Edellisellä käyntikerralla rannassa ei ollut laituria ja muutenkin maisema oli kovin erilainen. Se edellinen käynti oli ehkä vuonna 1991. Silloin Zodiacin jollamme oli uusi ja 6-vuotias Riku pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan miten se kulkee 2-heppaisella Suzukin koneella. 30 vuotta myöhemmin, jolla palvelee edelleen, joskin kone on vaan vaihtunut.

Stora Svartössä oli mukavasti veneitä ja muutama olisi mahtunut vielä lisääkin.

Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle jo ennen kahdeksaa, kun tarkoituksena oli päästä ajoissa Suomenlinnaan. Tavoite täyttyi, kun kurvattiin Suomenlinnan satama-altaaseen perjantaina puoli kahdentoista jälkeen. Saatiin hyvä paikka satamasta, joskin meidän ihmetykseksi satama ei tullut yöksi täyteen. Päivän aikana veneet vaihtuivat taajaan ja moni tuntui käyvän Suokissa vain päiväkäynnillä.

Suomenlinna näkyvissä ja miehistö valmiina rantautumaan.

Tämä oli meille ensimmäinen kerta omalla veneellä Suomenlinnassa. Kahden päivän visiitin aikana kierrettiin saarta ahkerasti ja nähtävää kyllä riitti. Linnoitukset, tykit ja sotamuseo olivat lasten mieleen.

Suomenlinnassa oli paljon nähtävää – niin lapsille kuin aikuisillekin. Vahva suositus meidän pesueelta.

Kun lauantaiksi luvattiin kovaa sadetta ja kurjaa keliä, lähdimme sukuloimaan mantereen puolelle. Illalla palattiin veneelle, jossa kaikki oli kunnossa – kiitos naapuriveneen miehistölle vielä silmälläpidosta. Päivän aikana nimittäin tuuli kävi melkein myrskylukemissa samalla kun suunta vaihtui lähes 180 astetta. Suomenlinnan suojainen satama on toki tällaisella kelillä varmasti yksi parhaista paikoista pidellä kovia tuulia.

Ruuhka-aika Hevossalmessa.

Sunnuntaina matka jatkui itään päin, kun edessä oli lyhyt siirtymä Itä-Villinkiin vaimon veljen perheen mökille. Helsingin edustalla riittää liikennettä ja nähtävää. Veneily on enemmänkin maisemamatkailua ja kyllähän merellistä Helsinkiä katselee oikein mielellään. Kovin erilaisia maisemia kuin meillä kotoisalla Saaristomerellä.

Itä-Villingissä oltiin kaksi yötä, jonka jälkeen kiitimme ja käänsimme keulan länteen ja kotiinpäin. Ensimmäinen legi vei Lähteelään, jonne kryssittiin hyvässä tuulessa. Vasikkasaaren pohjoispuolella vastaan tuli toinen Joni (Jonielle?), joka itse asiassa kutsuikin meitä VHF:ssä, mutta en saanut enää vastausta kun huutelin takaisin.

Tuuli on kovin kevyt – peltigenoa vetää silti.

Seuraavana päivänä moottoroitiin rasvatyynessä kelissä 35 mailin matka Tammisaaren saaristoon Skedöhön, jossa jäätiin yöksi ankkuriin. Edelliset pari viikkoa oltiinkin oltu melkein joka yön jonkun kyljessä, joten oli mukava päästä taas omaan rauhaan, ja rauhallisessa ankkuripaikassa nukkuukin usein parhaiten.

Skedössä ei ollut sinilevää, joten molskis! Märkäpuvut pitävät uimarit lämpöisinä Suomen suvessa.

Seuraavana päivänä saatiin taas tuulta ja septitankin tyhjennyksen jälkeen vedettiinkin rätit ylös ja kryssittiin reilu 40 mailia venekerhon saareen Stora Kroköseen, jonne saapuminen tuntuu aina vähän siltä, kuin olisi jo kotona.

Melkein kotona.

Seuraavana aamuna siivottiin vene perusteellisesti ja pakattiin tavaroita valmiiksi, kun edessä oli vain lyhyt 8 mailin purjehdus kotisatamaan Taalintehtaalle. Kuukauden purjehduksen aikana maileja kertyi yhteensä 518 ja satamia 20, joista meille uusia oli 6 satamaa. 61% matka-ajasta taitettiin purjein – kone kävi lomalla yhteeensä 40,6 tuntia. Läntisin paikka oli Eckerön Signilskär-Enskär, pohjoisin Uusikaupunki, itäisin Itä-Villinki ja eteläisin Hanko.

Voi olla ettei Helsinkiin palata ihan heti, joskin täytyy sanoa, että itäisen Suomenlahden saaristo jäi tällä kertaa kokematta ja sinne saatamme palata vielä tulevina kesinä.